Lue keskustelun säännöt.
Duunarin näkökulma: lehtien kuvailut työelämästä, argh!
12.06.2018 |
Koetteko te muut, tavallisen, oikean, ruumiillisen työn tekijät, turhautumista tästä lätinästä, motä lehtien sivuilla nykyään on?
- ikään kuin kaikki ihmiset tekisivät nykyään töitä jossain avokonttorissa läppäriä näpytellen ja kännyyn lätistien. Istuisivat palavereissa.
- työkavereiden kanssa lätistäisiin työn lomassa sivistynyttä ja huoletonta small talkkia kahvikuppi kädessä.
- ainakin neljä kertaa vuodessa etenkin naisilla olisi huoli siitä että mites nyt uudistaisi sitä jakkupukuaan tai muuta vastaavaa konttoriasuaan.
- työkavereiden ja esimiesten kanssa voisi keskustella asiallisesti ja rakentavasti erilaisista ongelmatilanteistakin.
- suurin terveyshuolesi on se, että teet niin paljon istumatyötä näyttöä tuijottaen.
- kunnes lopulta koet ahaa-elämyksen, että hei, ei mun ookaan pakko tehdä tätä, ja lähdet sapattivapaalle ulkomaille tai Suomen maaseudulle, ja tätä ilon evankeliumia julistat sitten jollekin lehden toimittajallekin. Ikään kuin kaikille ns. oravan pyörässä juokseminen olisi vapaaehtoinen valinta, josta voi sanoutua irti heti kun huvittaa.
Hittolainen sanon minä. Ja aina toistamiseen.
Kommentit (89)
Niinpä. Ja esimieheksi yleensä päätyy, usein ihan sattumien kautta, tyyppi joka vaan on ollut talossa kauan, ja tuntee talon systeemit ja meiningit tarpeeksi hyvin. Tuloksena pomo, jolla ei välttämättä ole mitään johtamiskykyä, vastuunkantokykyä, ongelmanratkaisukykyä, ihmissuhdetaitoja, tai edes kiinnostusta duuniensa hoitamiseen. Murahteleva, välttelevä lusmu, pahimmat tapaukset purkavat itseään ihan vanhoilla kunnon huutoraivareilla, mieluiten jonkun puolustuskyvyttömämmän työntekijän edessä. Jes.
Työterveyshuollon ihmisillekin tällaiset työolot ovat luonnollisesti eksoottinen ja käsittämätön asia, joten sieltä ei paljoa apua saa. Sitten lopulta kun he alkavat olla olosuhteista kartalla, onkin työnantajan mielestä aika taas kilpailuttaa lääkäriasemat, kun nuokin hyväkkäät alkoivat liikaa paapoa meidän kitiseviä laiskureita.
Miten usein erilaiset työvälineet, suojat summuut ovat rikki, kadoksissa tai ikuisesti toimituksessa - jne. Miten selviytyäksesi tehtävistäsi sinun pitää käytännössä lyhentää ainakin toisinaan taukojasi. Miten toisinaan työkaveri on se joka kaikista eniten häiritsee ja vaikeuttaa työntekoa. Meteli, lika, kylmyys, kuumuus... Ym, ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on jaksanut naurattaa ne naisten lehtien työvaate neuvot. Mitähän sitä tänään pukisi? Vaikka tuon kolme kokoa liian suuren paidan kun ei muita vaihtoehto saa käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Totta.
Toi on juuri se vallalla oleva "millaista on töissä" -näkemys. Toisaalta duunarityöt eivät ole sillä tavalla yhtenäisiä, että niistä voisi veistellä samantyyppisiä juttuja, joista moni löytäisi itsensä. Kun ei duunareilla ole välttämättä ongelmina näitä "miten keksiä keskusteltavaa kahvihuoneessa" tai "miten säväyttää kivoilla leipomuksilla työpaikan kahvihetki" vaan paremminkin "miten saa kahvin juotua mahdollisimman nopeilla kulauksilla".
Ja meillä on ainakin niin vähän työntekijöitä, ettemme todellakaan pysty pitämään kahvitaukoja samaan aikaan vaan käymme vuorotellen. Kahvitauolla myös huolehditaan vessakäynnit ja tupakoinnit.
Ja se lehtien ym. viikonloppuhehkutus. Taitaa kyllä olla vähemmässä määrin ne, joilla viikonloput on aina vapaat...
Todellinen havainto. Tosin ilmaisusi "oikeista" töistä oli typerä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten ne "masentaako ja kyllästyttääkö nykyinen työnkuva - mitäs jos juttelisit esimiehesi kanssa, jos työnkuvaasi voitaisiin muuttaa".
Mutta duunaritöissäkin olisi tietysti hyvä olla työnohjausta ja keskustelua esimiehen kanssa, vaikka työn kuormittavuutta tai työtehtäviä ei välttämättä voi muuttaakaan. Ennemminhän se on "sopeudu tai lähde" -kuvio.
Vierailija kirjoitti:
Ja se lehtien ym. viikonloppuhehkutus. Taitaa kyllä olla vähemmässä määrin ne, joilla viikonloput on aina vapaat...
Totta! Kaikki "vihdoinkin viikonloppu" ja "maanantai" -meemit ja muut "hauskat"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämän stressi. Ei mulla mitään stressiä ole. Menen töihin, teen sen, minkä pitää, lähden pois kun kellokortti piippaa, työt jäävät sinne.
Ne on vain lehtiartikkeleita, ei niillä väliä. Ei niiden ole tarkoituskaan antaa realistista kuvaa yhteiskunnasta, ei ne ole dokumentteja tai reportaaseja tai faktoja. Niiden tarvitsee vain myydä. Ihmiset ostaa sontaa. Sitä kirjoitetaan mitä ihmiset ostaa.
Mutta kyllä, silti: olen ihmetellyt samaa, työelämäkuvailut on lehdissä erityisen pahasti todellisuudesta vieraantuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikkaromanssi stereotyyppisesti "törmäät häneen työpaikan kahviautomaatilla ja yrität keksiä jotain puhuttavaa".
Tai yleensäkin se, että joku on töissä paikassa, jossa ei tarvitse välttämättä puhua kenellekään koko päivänä, meillä tarvitsee puhua ja sen lisäksi vielä tulla toimeen kaikkien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen fiinisti pukeutuva ja fiksusti puheleva kiireetön viisastelija parannusehdotuksineen ei kestäis meillä päivääkään. Se olis aivan räjähtäneen ja pahoinpidellyn näköinen ekan työpäivän jälkeen, ja tulisi henkisestikin niin murjotuksi, että lähtisi hermorauniona sairikselle, ellei sitten pomo olis jo karjunut sitä painumaan hlvttiin töitä sabotoimasta. :D
No tarkoittaako tämä sitä, että sinä olet tyytyväinen noin ahdistavassa työpaikassa? Ilmeisesti tarkoittaa. Kertoo jotakin sinustakin, mutta hyvä että olet löytänyt yhteisön johon kuulut kokevasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse teen juuri tuota toimistotyötä, meidän toimistolla on 150 henkeä töissä. Kyllä kai moni toimistoduunia painaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen fiinisti pukeutuva ja fiksusti puheleva kiireetön viisastelija parannusehdotuksineen ei kestäis meillä päivääkään. Se olis aivan räjähtäneen ja pahoinpidellyn näköinen ekan työpäivän jälkeen, ja tulisi henkisestikin niin murjotuksi, että lähtisi hermorauniona sairikselle, ellei sitten pomo olis jo karjunut sitä painumaan hlvttiin töitä sabotoimasta. :D
No tarkoittaako tämä sitä, että sinä olet tyytyväinen noin ahdistavassa työpaikassa? Ilmeisesti tarkoittaa. Kertoo jotakin sinustakin, mutta hyvä että olet löytänyt yhteisön johon kuulut kokevasi.
Ai perhana, hyvä kun otit puheeksi. Taidankin lähteä loppuvuodeksi Kanarialle golffaamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne on vain lehtiartikkeleita, ei niillä väliä. Ei niiden ole tarkoituskaan antaa realistista kuvaa yhteiskunnasta, ei ne ole dokumentteja tai reportaaseja tai faktoja. Niiden tarvitsee vain myydä. Ihmiset ostaa sontaa. Sitä kirjoitetaan mitä ihmiset ostaa.
Mutta kyllä, silti: olen ihmetellyt samaa, työelämäkuvailut on lehdissä erityisen pahasti todellisuudesta vieraantuneita.
Ei ne välttämättä ole todellisuudesta vieraantuneita, vaan ovat enemmän kapea-alaisia ja osoitettu koulutetulle keskiluokalle. Duunarien todellisuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä ja vaikka siitä todellisuudesta joku kirjoittaisikin, ei ostavaa ja lukevaa kuluttajaa se erityisemmin kiinnosta.
Elämme luokkayhteiskunnassa, jossa säännöt eivät ole ihan samat kaikille. Koulutetulla keskiluokalla sattuu olemaan aika tavalla enemmän mahdollisuuksia kuin duunareilla, mikä koskee selvästi myös työelämää. Niin se vain on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on vain lehtiartikkeleita, ei niillä väliä. Ei niiden ole tarkoituskaan antaa realistista kuvaa yhteiskunnasta, ei ne ole dokumentteja tai reportaaseja tai faktoja. Niiden tarvitsee vain myydä. Ihmiset ostaa sontaa. Sitä kirjoitetaan mitä ihmiset ostaa.
Mutta kyllä, silti: olen ihmetellyt samaa, työelämäkuvailut on lehdissä erityisen pahasti todellisuudesta vieraantuneita.
Ei ne välttämättä ole todellisuudesta vieraantuneita, vaan ovat enemmän kapea-alaisia ja osoitettu koulutetulle keskiluokalle. Duunarien todellisuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä ja vaikka siitä todellisuudesta joku kirjoittaisikin, ei ostavaa ja lukevaa kuluttajaa se erityisemmin kiinnosta.
Elämme luokkayhteiskunnassa, jossa säännöt eivät ole ihan samat kaikille. Koulutetulla keskiluokalla sattuu olemaan aika tavalla enemmän mahdollisuuksia kuin duunareilla, mikä koskee selvästi myös työelämää. Niin se vain on.
11 tässä. Mulla on duunariammatin lisäksi korkeakoulutus ja jonkin verran kokemusta asiantuntijatyöstä kulttuurituotannon projektien parissa. Palasin juurille, en siksi, että töitä ei olisi löytynyt, vaan sen älyttömän stressin takia. Rahaa en enää juurikaan tarvitse, se hoituu osapäivätyöllä vanhalla alalla (nykyään työterveys suosittelee osapäivätyötä ja ta:kin kannustaa siihen). Samalla jäivät myös tiukat deadlinet, pitkät viikot, palkattomat ylityöt, verinen kilpailu vähistä töistä ja se perkele nimeltä verkostoituminen. Onpahan kokeiltu, ei ollut sen arvoista. Ehkä tuo mun alani on vaan poikkeuksellisen joustamaton ja kuluttava, mikään downshiftailu ei olisi niissä hommissa mahdollista tai jäät unholaan...ja se ei enää vaan käy, on jo muuta ja mielekkäämpää tekemistä kuin työ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on vain lehtiartikkeleita, ei niillä väliä. Ei niiden ole tarkoituskaan antaa realistista kuvaa yhteiskunnasta, ei ne ole dokumentteja tai reportaaseja tai faktoja. Niiden tarvitsee vain myydä. Ihmiset ostaa sontaa. Sitä kirjoitetaan mitä ihmiset ostaa.
Mutta kyllä, silti: olen ihmetellyt samaa, työelämäkuvailut on lehdissä erityisen pahasti todellisuudesta vieraantuneita.
Ei ne välttämättä ole todellisuudesta vieraantuneita, vaan ovat enemmän kapea-alaisia ja osoitettu koulutetulle keskiluokalle. Duunarien todellisuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä ja vaikka siitä todellisuudesta joku kirjoittaisikin, ei ostavaa ja lukevaa kuluttajaa se erityisemmin kiinnosta.
Elämme luokkayhteiskunnassa, jossa säännöt eivät ole ihan samat kaikille. Koulutetulla keskiluokalla sattuu olemaan aika tavalla enemmän mahdollisuuksia kuin duunareilla, mikä koskee selvästi myös työelämää. Niin se vain on.
Niin, kyllä varmaan kaikilla työpaikoilla on jonkinlainen kulttuuri. Mutta jos se kulttuuri on kovin kapea ja yksiulotteinen niin pahapa siitä on kirjoittaa edes yhtään kiinnostavia juttuja. Tyypillisesti rajoittuvat silloin tiukasti ammattialan sisäisiin julkaisuihin.
Ei duunareiden kannata kovasti hehkuttaa sitä, että keskiluokkaiset koulutetut eivät pärjäisi heidän töissään päivääkään. Suurimmalla osalla nuorista on useiden kesien kerryttämä kokemus erilaisista duunareiden töistä ja erityisesti juuri niistä kurjimmista, joita voi tehdä ilman koulutusta ja jotka ovat raskaita ja yksitoikkoisia.
Ei ihme, että haluavat opiskella ja päästä niistä töistä pois. Tietävät varmasti tasan tarkkaan kuinka kuluttavaa olisi tehdä niitä hommia vuosikymmeniä.
Nih, ihan oma vikamme kun ollaan tällaisissa pskaduuneissa. Tullaas järkiimme ja lähetään kaikki sapaattivapaalle itseämme etsimään, kyllä nuo konttori-ihmiset meidänkin hommat hoitelee, varmaan paremminkin kuin me.
Vierailija kirjoitti:
Nih, ihan oma vikamme kun ollaan tällaisissa pskaduuneissa. Tullaas järkiimme ja lähetään kaikki sapaattivapaalle itseämme etsimään, kyllä nuo konttori-ihmiset meidänkin hommat hoitelee, varmaan paremminkin kuin me.
Tämä on juuri tätä typerää "herravihaa", mikä ei johda mihinkään.
Totta.
Toi on juuri se vallalla oleva "millaista on töissä" -näkemys. Toisaalta duunarityöt eivät ole sillä tavalla yhtenäisiä, että niistä voisi veistellä samantyyppisiä juttuja, joista moni löytäisi itsensä. Kun ei duunareilla ole välttämättä ongelmina näitä "miten keksiä keskusteltavaa kahvihuoneessa" tai "miten säväyttää kivoilla leipomuksilla työpaikan kahvihetki" vaan paremminkin "miten saa kahvin juotua mahdollisimman nopeilla kulauksilla".