Onko nyt jokin buumi hankkia tukiperhe?
Olen vähän hämmästynyt. Yhdellä sun toisella perheellä olen kuullut olevan tukiperhe, johon lapset lähetetään kerran kuussa viikonloppuna.
En nyt ihan ymmärrä. Minä ainakin haluan viettää vapaa-ajan lasten kanssa niin pitkälti kuin mahdollista ja keksiä kivaa yhteistä tekemistä. Ehtii sitä sitten tehdä omia juttuja, kun lapset kasvavat ja alkavat viihtyä enemmän harrastusten ja ystävien parissa.
Ymmärrän, että on perheitä, joille tukiperhe on joissain tilanteissa välttämätön. Mutta nyt tuntuu, että yhden sun toisen tuttavat on hankkineet tai hankkimassa tukiperheen. Ja toinen puoli on ryhtymässä tukiperheeksi. Onko avun tarve arjessa niin suurta? Kai se sitten on.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Me toimitaan tukiperheenä, ja abouttiarallaa joka toinen viikonloppu meillä asuu 13-vuotias tyttö. On ollut nyt kaksi vuotta, perheessä ja kaveripiirissä päihdeongelmaa ja tytöllä itsellään masennus ja syömishäiriö. Meillä pääsee touhuamaan omanikäistensä kanssa (meillä 14v kaksoset), saa ruokaa josta tykkää ja useimmiten sen syökin, vaikka opettajien mukaan ei koulussa syö lainkaan. Välillä tulee perheen mukana shoppailemaan tai rannalle - asioita, joita hän ei voi omien vanhempiensa kanssa tehdä. Joillekin se tukiperhe on iso apu, meille muille se ilo auttaa on suuti.
No juuri tällaiset tilanteet ymmärrän. Mutta nämä minun tuntemani perheet eivät ole mitään alkoholi- tai huumeongelmaperheitä.
Ei ole. Eikä sellaista edes saa kuka vaan. Niistä on huutava pula.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me toimitaan tukiperheenä, ja abouttiarallaa joka toinen viikonloppu meillä asuu 13-vuotias tyttö. On ollut nyt kaksi vuotta, perheessä ja kaveripiirissä päihdeongelmaa ja tytöllä itsellään masennus ja syömishäiriö. Meillä pääsee touhuamaan omanikäistensä kanssa (meillä 14v kaksoset), saa ruokaa josta tykkää ja useimmiten sen syökin, vaikka opettajien mukaan ei koulussa syö lainkaan. Välillä tulee perheen mukana shoppailemaan tai rannalle - asioita, joita hän ei voi omien vanhempiensa kanssa tehdä. Joillekin se tukiperhe on iso apu, meille muille se ilo auttaa on suuti.
No juuri tällaiset tilanteet ymmärrän. Mutta nämä minun tuntemani perheet eivät ole mitään alkoholi- tai huumeongelmaperheitä.
Huumausaineongelmat eivät aina näy päällepäin, mutta välillä tukiperheen hankkimisen syynä voivat olla esimerkiksi lapsen/nuoren omat ongelmat, esimerkiksi juuri masennus, jolloin hän saattaa kaivata arkeen muitakin läheisiä aikuisia kuin omat vanhempansa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Eikä sellaista edes saa kuka vaan. Niistä on huutava pula.
Juuri näin. Ei voi olla mikään buumi eikä tukiperhettä saa kuka tahansa. Täytyy olla todellinen tarve ja jonottamaan voi joutua jopa vuosia.
Tiedän parikin perhettä, joissa vanhemmat käyvät töissä, rakennetaan tai remontoidaan taloa/kesämökkiä, elämä on hektistä ja tarvitaan omaa aikaa. Lapset ovat viikolla päiväkodissa 8-17, illalla harrastuksissa ja viikonloput mummolassa tai tukiperheessä. Omia vanhempiaan he tuskin tuntevat, ainoa tapa kommunikoida on lasten väninä ja aikuisten huutaminen.
Ei siinä tukiperhe auta, jos vanhemmat ei halua kasvaa aikuisiksi.
Ystäväni hakee heille tukiperhettä. Tukiverkosto on olematon ja yksi kolmesta lapsesta on erityislapsi (mikä rajoittaa hoitovaihtoehtoja).
Ystäväni on todella väsynyt, erityislasta saa viedä lääkäriin ja tutkimuksiin monta kertaa viikossa. Käy vuorotyössä ja aloittaa kohta opinnot. Mies tekee pitkiä päiviä ja opiskelee, eli ei riitä voimavaroja erityislapsen tilanteen hoitoon samoin kuin äidillä. Ja nyt äidinkin voimat alkavat hiipua. Hän sanoo, että on vaikeaa jaksaa olla organisaattorina jatkuvasti, kun ei ole edes yhtä päivää, ettei tarvitsisi hoitaa erityislapsen asioita, soitella tuloksia, täyttää papereita, lukea monisivuisia selontekoja lääkäreiltä, fysioterapeuteilta ja muilta sekä olla puhelinyhteydessä omalääkäriin lääkeannoksista ja lääkemuutoksista.
Kyllä minusta tällaiseen tilanteeseen tukiperheestä olisi iso apu.
Me toimitaan tukiperheenä, ja abouttiarallaa joka toinen viikonloppu meillä asuu 13-vuotias tyttö. On ollut nyt kaksi vuotta, perheessä ja kaveripiirissä päihdeongelmaa ja tytöllä itsellään masennus ja syömishäiriö. Meillä pääsee touhuamaan omanikäistensä kanssa (meillä 14v kaksoset), saa ruokaa josta tykkää ja useimmiten sen syökin, vaikka opettajien mukaan ei koulussa syö lainkaan. Välillä tulee perheen mukana shoppailemaan tai rannalle - asioita, joita hän ei voi omien vanhempiensa kanssa tehdä. Joillekin se tukiperhe on iso apu, meille muille se ilo auttaa on suuti.