Amerikan lapsimissit - ihan sairasta touhua!

Kamalaa sosiaalipornoa, tunnustan katsoneeni silloin tällöin. Parhaita kohtia saadaan kun ohjelma on leikattu niin, että ensin mamma kertoo kuinka Kayleeah (noilla on aina tuontyyppiset nimet) rakastaa esiintymistä ja on niin innoissaan, sitten zoomataan kun vastentahtoista lasta tyrkitään väkisin lavalle...

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa sosiaalipornoa, tunnustan katsoneeni silloin tällöin. Parhaita kohtia saadaan kun ohjelma on leikattu niin, että ensin mamma kertoo kuinka Kayleeah (noilla on aina tuontyyppiset nimet) rakastaa esiintymistä ja on niin innoissaan, sitten zoomataan kun vastentahtoista lasta tyrkitään väkisin lavalle...

Omasta mielestäni koko touhu on lasten henkistä pahoinpitelyä eikä mitään muuta!

Äidit ovat usein ylipainoisia. Menisivät itse lavalle.

samaa on pienemmässä mittakaavassa suomessa teatterissa, mallimaailmassa ja cheerleadingissä

Aika usein ne skidit ei edes itse halua sitä. Mutta kun mamma pakottaa.

Gruumaavat....

...ajatteleppas jos eläisit kersasi kanssa Amerikassa, siellä voi olla hyödyllistä opetella siellä tarpeellisia taitoja. Siellä kun ei voi vaan jäädä odottamaan nyrpeänä että yhteiskunta elättää.

Tosi vaikea ymmärtää tuota. Tehdään omasta lapsesta joku näyttelykoira.

Vierailija kirjoitti:

Gruumaavat....

...ajatteleppas jos eläisit kersasi kanssa Amerikassa, siellä voi olla hyödyllistä opetella siellä tarpeellisia taitoja. Siellä kun ei voi vaan jäädä odottamaan nyrpeänä että yhteiskunta elättää.

Oman lapsen esineellistäminen tällä tavalla ei ole mikään selitys sille, että täytyisi varmistaa lapsen pärjääminen tulevaisuudessa, ettei tämä jää sitten yhteiskunnan elätettäväksi.

Noi vanhemmat käyttävät hirveästi rahaa noihin kisoihin. Kerran yhdessä dokumentissa äiti kertoi, että miehen mielestä rahat pitäisi säästää lapsen opiskeluihin, mutta äiti halusi mieluummin missikisoja. Ei ihan tervettä.

Miettikää, miltä lapsesta tuntuu, jos ei pärjääkään kauneuskisassa. Pieni lapsi voi ihan oikeasti miettiä, mahtaakohan äiti enää rakastaa minua, jos en voita?

Vierailija kirjoitti:

Äidit ovat usein ylipainoisia. Menisivät itse lavalle.

Kuinka usein? Hoikat äidit saisivat mennä lavalle vai ja olla uskottavia?

Eiks joku vuosi sitten Suomessakin joku miettinyt lapsimissibisnestä??

Vai muistanko väärin..?

Vierailija kirjoitti:

Miettikää, miltä lapsesta tuntuu, jos ei pärjääkään kauneuskisassa. Pieni lapsi voi ihan oikeasti miettiä, mahtaakohan äiti enää rakastaa minua, jos en voita?

Amerikan ihmemaassa lapsen on syytä oppia jo varhain, että siellä ON pärjättävä itse ja tehtävä töitä pärjätäkseen. Tuntui miltä tuntu, mutta siellä vaan asetetaan kaikessa lapset järjestykseen ja käytännössä vanhempienkin on tehtävä kaikkensa, että oma lapsi oppisi pärjäämään, kestämään kilpailua, tavoittelemaan voittoa ja sietämään häviötä, tuomaan itseään esille jne.

Kaksi kiinnostavaa näkökulmaa tähän: Jo Bennett ja Little Miss Sunsihine -elokuva ovat saaneet minut katsomaan tätä. Paljon on ajatuksia herännyt ja mielenkiintoinen ohjelma ollut. 

Korjaan Little Miss Sunshine -elokuva - ja se mielestäni komediana mainostetun lisäksi myös muuta.

Ihanan söpöjähän nuo ovat!

Äitien suhtautuminen lapsiinsa - tuomarien suhtautuminen - miten raha vaikuttaa  ja mitä lapset itse ajattelevat ihan itse ja ketkä heistä ovat jo "aivopestyjä"? Muta antaa silti varmaankin esiintymisvarmuutta jatkossakin?

Mutta siis :) - hyviä puolia jos ajatellaan?

Mutta siis :) - hyviä puolia jos ajatellaan?

Olen alkanut katsoa tuota aina kun se sattuu tulemaan telkusta ja oikeasti hieman aiheuttaa ahdistusta minulle. Tykkään katsoa ohjelmia, jotka herättävät ajatuksia ja tämä on yksi niistä.

Kyllä noista lapsista osa SAATTAA nauttia tuosta esiintymisestä, mutta eikö oikeasti löytynyt mitään muuta lajia kuin lapsimissit?? Vaikka teatteri tai joku..

Ei ihme, että jenkeissä pedofilia kukoistaa, kun lapsista väännetään pieniä aikuisia ja ketkuttelevat lavalla ja muikistelevat huulia tanssien kuin alkava stripteasetähti. Mietin tässä, että uskaltaako tällaista edes kirjoittaa, kun täällä lytätään MINUT sairaaksi, että voin nähdä lapsen tuollaisena.. Mutta oikeastiko naama täynnä meikkiä, minihame ja napapaita ja sitten lähetellään lentosuukkoja ja pyöritellään pyllyä... Ei mun lapsuudessa KUKAAN ollut tuollaista muistuttavakaan. Lapsena me leikittiin ulkona ja rääyttiin korviavihovasti, eikä kukaan edes tajunnut, että on olemassa ULKONÄKÖ. Ahdistavaa. Ja sitten äityli täysin tosissaan istuu katsomossa ja näyttää eleillään, että MUISTA HYMYILLÄ. Jotenkin saattaisin etäisesti ymmärtää tuon (ilman meikkiä jne.), jos nuo vanhemmat eivät olisi noin tosissaan mukana.