vanhemmat heittivät omaisuuttani menemään

Saisivat laittaa vielä laskun romuvaraston vuokrasta sinulle maksettavaksi siihen päälle.

No onkos teillä muuten millaiset välit ja kuinka paljon olette tekemisissä? Ovatko pyytäneet kuljettamaan tavarasi aiemmin pois?

Eipä tullut pyyntöä siirtää tavarat, olivat vaan saaneet päähänsä tyhjentää varaston.  ap

No miksi ne oli vanhemmillasi, eikös noita pidä itse säilyttää?

Tee rikosilmoitus. Toisen omaisuutta ei saa hävittää.

Joa luulivat krääsäksi, jonka vain jätit heidän hävitettäväksi. Kyllähän jokaislla on oikeus kodistaan ja varastostaan rojut poistaa.

Vierailija kirjoitti:

Joa luulivat krääsäksi, jonka vain jätit heidän hävitettäväksi. Kyllähän jokaislla on oikeus kodistaan ja varastostaan rojut poistaa.

Käy kalliiksi "luuleminen". Omille tavaroilleen kukin voi tehdä mitä haluaa, mutta ei muiden, vaikka missä ne sijaitsisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joa luulivat krääsäksi, jonka vain jätit heidän hävitettäväksi. Kyllähän jokaislla on oikeus kodistaan ja varastostaan rojut poistaa.

Käy kalliiksi "luuleminen". Omille tavaroilleen kukin voi tehdä mitä haluaa, mutta ei muiden, vaikka missä ne sijaitsisivat.

No ei käy kalliiksiEi kai kukaan oleta omassa varastossa toisen arvotavaraa olevan. Ei voi mitenkään olla korvausvelvollinen, jos ei ole sopimusta siitä, että on luvannut tavaraa säilyttää.

Miten hiivattissa aikuiset ihmiset edes kehtaavat jättää tavaroitaan vanhempiensa nurkkiin? Oleteyaan, että kyllä se äiskä niitä säilöö vaikka 10 vuotta. Ehkä tarvin ehkä en.. sai hävittää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joa luulivat krääsäksi, jonka vain jätit heidän hävitettäväksi. Kyllähän jokaislla on oikeus kodistaan ja varastostaan rojut poistaa.

Käy kalliiksi "luuleminen". Omille tavaroilleen kukin voi tehdä mitä haluaa, mutta ei muiden, vaikka missä ne sijaitsisivat.

Oikeastaan voi. Vai säilyttäisitkä sinä jonkun muun tavaroita vuositolkulla kun eivät jaksa tulla niitä hakemaan? Jos tulee rikosilmoitus niin sanoo että vuosia odoteltu että hakee pois.

On jokaisella oikeus hävittää nurkistaan muiden kamat. Luulisi kuitenkin vanhemmilla olevan sen verran älliä, että kysyisivät haetko pois vai hävitetäänkö.

Niin ainakin meillä toimitaan, mun vanhemmat mun kamojen suhteen ja minä omien lasten tavaroiden suhteen. Ei ole iso juttu. Ymmärrän ärsytyksen kyllä.

Ainakaan toinen vanhemmistani ei koskaan tekisi noin. Maalaisjärkeä ja käytöstapoja.

Keskustelun paikka.

Ap kauanko ne sun tavarat oli olleet vanhempien varastossa? Ja miksi siellä eikä omassa varastossasi?

Minullakin oli pitkään huone tallella lapsuudenkodissani jossa sitten asuin/ yövyin käydessäni kotipaikkakunnallani. Koska itse opiskelin ja asuin tilapäisesti pienissä asunnoissa joissa ei juuri säilytystilaa ollut säilytin useita aarteitani siellä äidin luona. Kerran sitten huomasin että kaapista olivat hävinneet kaikki Aku Ankan taskukirjat joita 70-luvulla olin kerännyt nro ykkösestä lähtien. Myös vanhat Aku Ankka-lehdet 60-luvulta olivat kateissa. Samoin Tintit ja Asterixit. Kyllä harmitti ja harmittaa edelleen vaikka aikaa on kulunut monta vuotta. Lehdet äiti oli laittanut keräykseen ja kirjat lahjoittanut miesystävänsä lapsenlapsille. Nielin harmitukseni kun en halunnut rähjätä äidille ja pahoittaa hänen mieltään.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin oli pitkään huone tallella lapsuudenkodissani jossa sitten asuin/ yövyin käydessäni kotipaikkakunnallani. Koska itse opiskelin ja asuin tilapäisesti pienissä asunnoissa joissa ei juuri säilytystilaa ollut säilytin useita aarteitani siellä äidin luona. Kerran sitten huomasin että kaapista olivat hävinneet kaikki Aku Ankan taskukirjat joita 70-luvulla olin kerännyt nro ykkösestä lähtien. Myös vanhat Aku Ankka-lehdet 60-luvulta olivat kateissa. Samoin Tintit ja Asterixit. Kyllä harmitti ja harmittaa edelleen vaikka aikaa on kulunut monta vuotta. Lehdet äiti oli laittanut keräykseen ja kirjat lahjoittanut miesystävänsä lapsenlapsille. Nielin harmitukseni kun en halunnut rähjätä äidille ja pahoittaa hänen mieltään.

Kannattaisi pohtia asiaa äitisi näkökulmasta. Lehdet joita kukaan ei enää lue vievät tilaa varastosta. Harva tulkitsisi niitä aarteiksi.

Minustakaan ei voi olla itsestään selvää, että vanhempia pidetään automaattisesti oman romun säilytyspaikkana. Minä ainakin olen kysynyt luvan, voinko jättää tiettyjä tavaroita. Se kyllä harmittaa, että isä on ilmeisesti antanut äidin arvotavaroita joillekin tutuilleen. Nehän ovat perikunnan, ei isän yksinään omia, mutta en minäkään alkanut rähjätä. En minä niitä myymässä olisi ollut, mutta niillä oli aika paljon tunnearvoa ja luulin, että isä arvostaa niitä myös. Isä ei elä enää enkä viitsinyt alkaa enää vanhaa ihmistä tentata, että mihin on hävinneet. Vaihtoehto b on se, että isää auttamassa käyneet sukulaiset ovat niitä vain ottaneet, mutta en jaksa heistä uskoa sellaista. Vaihtoehto c voisi olla että joku muu on ottanut, mutta isän luonteen tuntien luulen, että on vain antanut. Siis isävainaasta puhun, vaikka puhunkin preesensissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin oli pitkään huone tallella lapsuudenkodissani jossa sitten asuin/ yövyin käydessäni kotipaikkakunnallani. Koska itse opiskelin ja asuin tilapäisesti pienissä asunnoissa joissa ei juuri säilytystilaa ollut säilytin useita aarteitani siellä äidin luona. Kerran sitten huomasin että kaapista olivat hävinneet kaikki Aku Ankan taskukirjat joita 70-luvulla olin kerännyt nro ykkösestä lähtien. Myös vanhat Aku Ankka-lehdet 60-luvulta olivat kateissa. Samoin Tintit ja Asterixit. Kyllä harmitti ja harmittaa edelleen vaikka aikaa on kulunut monta vuotta. Lehdet äiti oli laittanut keräykseen ja kirjat lahjoittanut miesystävänsä lapsenlapsille. Nielin harmitukseni kun en halunnut rähjätä äidille ja pahoittaa hänen mieltään.

Kannattaisi pohtia asiaa äitisi näkökulmasta. Lehdet joita kukaan ei enää lue vievät tilaa varastosta. Harva tulkitsisi niitä aarteiksi.

Miten vaikeaa on oikeasti laittaa edes yksi viesti että hakee ne kamat helvettiin ennen kuin heivaa kaiken kierrätykseen?

T. Ohis

Rikosilmoitusta en aio vanhemmistani tehdä mutta aika paska fiilishän tästä jää. Jotain isovanhemmiltani jääneitä huonekaluja, jotka sain muistoksi, on vielä jäljellä mutta pelkäänpä ettei niitäkään kauaa tällä menolla. Ovat olleet siellä vanhemmillani, kun heillä varastotilaa on riittämiin ja itsellä taas kaupungissa asuvana ei niinkään, ennen kun rahat riittää isompiin neliöihin. Joku konmari-puuska nyt vaan iskenyt ilmeisesti? En tosiaan ymmärrä että heitetään pois kysymättä. Ylipäätään kismittää että tavaraa jolla olisi vielä ottajia viedään surutta kaatopaikalle, ja varsinkin kun se ei edes ole omaa. ap

Vierailija kirjoitti:

Minullakin oli pitkään huone tallella lapsuudenkodissani jossa sitten asuin/ yövyin käydessäni kotipaikkakunnallani. Koska itse opiskelin ja asuin tilapäisesti pienissä asunnoissa joissa ei juuri säilytystilaa ollut säilytin useita aarteitani siellä äidin luona. Kerran sitten huomasin että kaapista olivat hävinneet kaikki Aku Ankan taskukirjat joita 70-luvulla olin kerännyt nro ykkösestä lähtien. Myös vanhat Aku Ankka-lehdet 60-luvulta olivat kateissa. Samoin Tintit ja Asterixit. Kyllä harmitti ja harmittaa edelleen vaikka aikaa on kulunut monta vuotta. Lehdet äiti oli laittanut keräykseen ja kirjat lahjoittanut miesystävänsä lapsenlapsille. Nielin harmitukseni kun en halunnut rähjätä äidille ja pahoittaa hänen mieltään.

Sitten valmistuit, muutit isompaan asuntoon ja vanhat lehtesi olivat edelleenkin vuosikausia äitisi luona? Ihan oikein teit, ettet rähjännyt.