vanhemmat heittivät omaisuuttani menemään

Onko sinulla kuittia noista tavaroita. Etteii vaan olisi vanhempien ihan itse omilla rahoillaan ostamia.

Jaa että pitäiskö olla ihan kuitit tallella niistä leluista jotka lapsena olen saanut lahjaksi??! Olet kyllä aika tunnekylmä tapaus kun et yhtään osaa ajatella asiaa lapsen kannalta. Mikä sinusta on tuollaisen tehnyt, joku trauma ehkä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en missään nimessä hävitä toisten tavaroita kysymättä ja oletan että muut tekevät samoin. Koskaan ei voi tietää mikä on jollekin toiselle tärkeä tai käyttökelpoinen.

Jos olis tärkeitä, niin eipä ne säilytyksessä olisi. Mihin ihmiset ylipäätään haalii kamaa, kun pitää säilyttää toisten nurkissa. Ehkä jonain päivänä on se omakotitalo noin moni ajattelee.

Minulle on tärkeitä mm. jotkut vanhat leluni, mutta juuri nyt en tarvitse niitä, joten ne ovat varastossa.

Mutta kenellä on varaa ylläpitää lämpimiä varastoja vuosikymmeniä, sillä lämmityskulut on satoja euroja vuodessa. Ja kait vanhemmatkin tarvitsevat omille tavaroilleen varastotilaa.

Nykyään ei edes rakenneta lämpimiä varastotiloja, juuri lämmityskulujen vuoksi ja kylmässä varastossa tavarat homehtuvat muutamassa vuodessa, kun kosteutta suurimmaksi osaa vuotta.

Kuinkahan moni teistä on valmis varastoimaan toisten tavaroita vuosikymmeniä omassa kodissanne? Luulen, ettei kovin moni.

Meillä on jo aikuiset lapset ja se tavara paljous mitä on kotona ja mökillä, kun lapset varastoivat vanhoja kamojaan ja sitten ne hylätäån, eikä ketään kiinnosta siivota tai raivata. Ja roinaa kannetaan vain lisää, kun uutta ostetaan.

Eikä varastointi suinkaan ole ilmaista, jo peruslämmön pitäminen maksaa maltaita, jos samat tilat voisi pitää kylmillään tai saisi ne omaan käyttöön.

Ja se on myös paloturvallisuusriski. Meillä oli palotarkastus ja määrättiin puolet tavaroista poistaa vintiltä, kun räystäiltä tulee olla vapaa tavaroista.

Meillä on kerrostalossa 2 kohtalaisen suurta lämmintä varastokoppia jotka eivät tosiaan maksa "satasia vuodessa". Ja mielelläni annan aikuisten lasteni pitää siellä pelejään, kirjojaan ja lelujaan kunnes muuttavat isompiin asuntoihin. Suurin osa näistä tavaroista kuitenkin menee lastenlapsille, ei kaikkea tarvitse sitten ostaa uutena.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kerrostalossa 2 kohtalaisen suurta lämmintä varastokoppia jotka eivät tosiaan maksa "satasia vuodessa". Ja mielelläni annan aikuisten lasteni pitää siellä pelejään, kirjojaan ja lelujaan kunnes muuttavat isompiin asuntoihin. Suurin osa näistä tavaroista kuitenkin menee lastenlapsille, ei kaikkea tarvitse sitten ostaa uutena.

Meidän krs-taloyhtiössä on lämmintä varastotilaa asukkaiden käytössä ja huoneistoja 30, niin pari naapuria n. 55v on vallannut käyttöönsä vähintäin 1/3 tiloista ja siellä on vaunut, rattaat, syöttötuolit, pinnasängyt, lelut ja kaikki mahdollinen roina, kun odottavat lapsenlapsia ja niitä on säilytetty vauvasta alkaen ja nyt lapset ovat 30-35v. ja ovat lapsettomia.

Ihanko oikeasti jotkut kuvittelevat leluilla leikittävän ja tavaroita käytetään monen sukupolven ajan.

Vai oletteko itse joutuneet tekemään näin?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kerrostalossa 2 kohtalaisen suurta lämmintä varastokoppia jotka eivät tosiaan maksa "satasia vuodessa". Ja mielelläni annan aikuisten lasteni pitää siellä pelejään, kirjojaan ja lelujaan kunnes muuttavat isompiin asuntoihin. Suurin osa näistä tavaroista kuitenkin menee lastenlapsille, ei kaikkea tarvitse sitten ostaa uutena.

Mitä luulet sun lasten puolison ajattelevan asiasta "ei kaikkea tarvitse sitten ostaa" , vaan käyttävän äidin/isän kymmeniä vuosia vanhoja roinaa. Pelitkin muuttuvat.

Minulla on kahden lapseni huoneet täynnä tavaraa, niin mökillä kuin kaupungissa. Muistoja, vaatteita, leluja sekä huonekaluja. Ihan kaikkea löytyy. Sitten käyvät sanovat: Olet taas penkonut mun tavaroita. Olen joskus niitä pyöritellyt ja katsellut. Lapset ovat asuneet omillaan jo kymmenisen vuotta. Pitäisi muuttaa ja hävittää jos aikoisin ottaa tilat omaan käyttööni.

Nykyään voi vuokrata varastoja ja viedä tavaransa sinne. Opiskelijalle ne on kalliita ja opiskelijoiden tavaroita meilläkin on sekä varastossa että kotona, mutta saavat kyllä viedä kaiken tärkeän pois heti kun pääsevät työelämään. On kyllä käyty aika paljon läpi, mitä haluavat säilyttää ja mitä viedään pois. Aika paljon lahjoittivat hyväntekeväisyyskirppareille tavaraa. Tärkeimmät tavarat on laatikoissa, joissa lukee nuoren nimi ja teksti ei saa hävittää. Ne ihan kaikista tärkeimmät ovat jo vieneet. Kyllä niihin yksiöihinkin jotain mahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kerrostalossa 2 kohtalaisen suurta lämmintä varastokoppia jotka eivät tosiaan maksa "satasia vuodessa". Ja mielelläni annan aikuisten lasteni pitää siellä pelejään, kirjojaan ja lelujaan kunnes muuttavat isompiin asuntoihin. Suurin osa näistä tavaroista kuitenkin menee lastenlapsille, ei kaikkea tarvitse sitten ostaa uutena.

Meidän krs-taloyhtiössä on lämmintä varastotilaa asukkaiden käytössä ja huoneistoja 30, niin pari naapuria n. 55v on vallannut käyttöönsä vähintäin 1/3 tiloista ja siellä on vaunut, rattaat, syöttötuolit, pinnasängyt, lelut ja kaikki mahdollinen roina, kun odottavat lapsenlapsia ja niitä on säilytetty vauvasta alkaen ja nyt lapset ovat 30-35v. ja ovat lapsettomia.

Ihanko oikeasti jotkut kuvittelevat leluilla leikittävän ja tavaroita käytetään monen sukupolven ajan.

Vai oletteko itse joutuneet tekemään näin?

Meidän taloyhtiössä on yksi lapsiperhe ottanut pyörävarastosta käyttöönsä suunnilleen saman tilan, kolmanneksen. Vaunut ymmärrän, mutta kun niitä on neljät ja kaikki saman kaksilapsisen perheen. Sitten heillä on kaksi ikean kassillista ulkoleluja ja paljon muutakin tavaraa. Varastokoppi meidän vieressä ja se on kyllä tupaten täynnä, joten sinnekään ei sovi. Mutta kun pitäisi sinne muidenkin pyörät sopia. Taloyhtiössä on nyt päätetty, että pyörävarastossa saa säilyttää vain vaunuja ja polkupyöriä ja kyllähän nuo nurisee. Ei millään meinaa mennä jakeluun, että tässä on 15 muutakin porukkaa, joiden polkupyörät pitäisi mahtua sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samassa veneessä ollaan ap. Yo-kirjoitusten jälkeen muutin pieneen yksiöön, häkkivarastokin on aika onneton. Vanhempani lupasivat muuttaessani, että saan varastoida tavaroitani vanhassa huoneessani (he asuvat isossa omakotitalossa, eikä vanhaa huonettani ollut tarpeen muuttaa työhuoneeksi tms.)

Entisen huoneeni vaatekaappiin olin säilönyt mm. kausivaatteita (esim. talvitakit toin sinne kesäksi rekkitangolle roikkumaan, kun eivät yksiöni eteisen naulakkoon mahtuneet), harvemmin tarvittuja harrastusvälineitä, pari avaamatonta lakanasettiä odottamassa jo käytössä olevien kulahtamista, saksan kielen oppikirjani. Kirjoitusten jälkeen olin myynyt muut oppikirjat, mutta hyväkuntoiset saksankirjani halusin säästää itseopiskelua varten. Vaatekaapissa oli myös tavaroita, joita käytin yökyläillessäni vanhempieni luona (mm. aamutakki, vanhat purentakiskot, villasukat).

Kerran käydessäni vanhemmillani menin vaatekaapille ja leuka loksahti maahan kun avasin liukuoven – puolet tavarasta oli hävinnyt! Kävin pientä debattia äitini kanssa, että mitäs pirua vaatekaapin sisällölle on käynyt, ja hän kertoi hieman "raivanneensa". Kesävaatepussi oli mennyt SPR:n Konttiin lahjoituksena, samoin lakanasetit. Saksankirjoista oli repinyt kannet irti ja heittänyt niteet paperinkeräykseen! Purentakisko oli mennyt roskiin, aamutakki samankokoiselle serkulleni, villasukat äidilleni saapassukiksi. Kyllä alkoi otsasuoni pullistua! Toki äitini oli aidosti pahoillaan, mutta vetosi siihen että "emmää tajunnut että ne on noin arvokkaita". Ei osannut sanoa mitään siihen, että yhteisestä sopimuksesta olin saanut säilöä joitain tavaroitani siellä. Säilytystilan puutteesta ei voinut olla kiinni, sillä muut vanhan huoneeni kalusteet olivat tyhjiä (lipasto ja tietokonepöydän vetolaatikosto).

Kaikkein eniten kirpaisi saksankirjojen kohtalo, sillä olin ollut tarkka niistä, en ollut tehnyt mitään merkintöjä ja kannetkin olin kontaktimuovilla päällystänyt huolellisesti. Purentakisko oli vanha, mutta ehjä kuitenkin ja tykkäsin säilyttää sitä vanhemmillani, ettei tarvitse aina kuljettaa uutta mukanaan (häviämisen/unohduksen varalta). Vaatteet ja lakanat eivät olleet korvaamattomia, mutta ylimääräistä hommaa siitäkin tuli kun piti hankkia uusia shortseja, hameita, bikinit, rantamekko...

Jos vanhempani olisivat pyytäneet minua hakemaan tavarani pois, olisin tietysti sen tehnyt ja etsinyt tavaroille säilytyspaikan jostain muualta. Asiasta ei koskaan ollut puhetta, joten "raivaaminen" tuli täytenä ylläyksenä. Kun ymmärtääkseni ainakin Konmarin "sääntöihin" kuuluu, ettei perheenjäsenten tavaroihin kosketa/niitä ei hävitetä ilman lupaa.

Voi kyynel. Äiskäsi ei ehkä ole perehtynyt konmarin sääntöihin.

Toisekseen jälkeenpäin on hyvä taivastella, että jos olisivat käskeneet viedä pois, niin olisin heti tyhjännyt tavarat. Näinköhän?

Yleensä totuus on se, että tavarat lojuvat siellä ajasta iäisyyteen, muutaman kerran ehkä on sanottukin, että voisitko vähän käydä läpi niitä ja viedä pois. Mutta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Mietipä itse jos vanhempasi tai vaikka sisaruksesi varaisi kodistasi huoneen omien tavaroidensa hilloamiseen vuosikausiksi ehkä vuosikymmeniksi. Miltä tuntuisi?

Kolmanneksi ihmetyttää tämä loputon materialismi. Kuinka monen perheen sisällä saadan kunnon riidat aikaiseksi tavaran takin. Joskus se on perinnönjako, joskus taas tällainen siipirikko pesästälentäjä, joka ei koskaan halua ottaa lopullista irtiottoa äidin helmoista.

Olen se, jota lainasit. Sopimuksemme oli, että niin kauan kun asun säilytystilattomassa yksiössäni, saan säilyttää tavaroita vanhassa huoneeni vaatekaapissa. Isompaan asuntoon muuttaessa ottaisin sitten nekin tavarat mukaan. Ja kyllä, olisin kerännyt tavarat omiin nurkkiini jos käsky olisi käynyt. Kunnioitan vanhempieni sanaa sen verran paljon, vaikken heidän huollettavanaan enää olekaan.

Mutta kiva, että sinä tiedätkin tilanteestamme ja sopimuksestamme niin paljon, että sinulla on varaa päsmäröidä ja piikitellä.

:)

Tämähän oli ihan eri tilanne kuin ap:lla, samassa veneessä olette toki sen verran että molempien kamat on hävitetty mutta on kaksi eri asiaa _luvata säilyttää_ niitä kuten sinun tapauksessasi tai olla lupaamatta kuten aloittajalla.

Olen tehnyt muuttosiivouksia vanhempien ihmisten muuttaessa pienempiin asuntoihin ja hirveästi on aikuisten lasten tavaraa, suuri osa ihan roskaa, jonka äärellä sitten arvotaan uutta säilytyspaikkaa kun kolme- nelikymppinen "nuoriso" ei kamojaan halua (vaan päinvastoin kantaa jopa jo omien lastensa tavaraa vanhemmilleen) mutta poiskaan ei saisi heittää. 

Suurin osa herää tilanteeseen siinä vaiheessa kun uuden asunnon varastotila ei enää riitä, harva haluaa vuokrata varastoa pelkästään lasten tavaroille. Ja välillä se siivouksessa auttamaan palkattu saa ne kiukut päälleen kun sieltä tullaan pyörremyrskyn lailla omien "muistojen hautajaisiin" kuten eräskin sanoi, kaikki tavarat on arvokkaita ja tärkeitä, no sitten kun tarjoudun pakkaamaan niitä heille mukaan niin tärkeys vähenee tavara tavaralta, kun tajutaan ettei omaan varastoonkaan mahdu säkkikaupalla pehmoleluja, ala- asteen askarteluja tai parvekevaunuja 90- luvun kuosilla... 

Meidän krs-taloyhtiössä on lämmintä varastotilaa asukkaiden käytössä ja huoneistoja 30, niin pari naapuria n. 55v on vallannut käyttöönsä vähintäin 1/3 tiloista ja siellä on vaunut, rattaat, syöttötuolit, pinnasängyt, lelut ja kaikki mahdollinen roina, kun odottavat lapsenlapsia ja niitä on säilytetty vauvasta alkaen ja nyt lapset ovat 30-35v. ja ovat lapsettomia.

Ihanko oikeasti jotkut kuvittelevat leluilla leikittävän ja tavaroita käytetään monen sukupolven ajan.

Vai oletteko itse joutuneet tekemään näin?

Älä nyt sotke tähän mitään yhteisvarastoja. Omia varastojani ovat, omilla avaimilla niihin mennään, kuuluvat asuntoon. Äläkä syyllistä minua siitä mitä sinun naapurisi tekee vaan ota heihin yhteyttä ja keskustele heidän kanssaan.

Miten ajattelit että esim. nukkekodit tai jääkiekkopeli tms vanhenevat? Lapsi ei huomaa mitään eroa jos lelu ei ole aivan uusi vaan leikkivät mielellään. Samoin Afrikan tähti, Monopoly jne. Yritän vähentää roskakuormaa ja elää ekologisesti mutta minun puolestani sinä ja lapsesi voitte hukkua maapallon jättäisin, minä en ole sitä enää näkemässä. Lapsi ei vanhasta tavarasta saa traumaa mutta vanhempansa näköjään voivat saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en missään nimessä hävitä toisten tavaroita kysymättä ja oletan että muut tekevät samoin. Koskaan ei voi tietää mikä on jollekin toiselle tärkeä tai käyttökelpoinen.

Jos olis tärkeitä, niin eipä ne säilytyksessä olisi. Mihin ihmiset ylipäätään haalii kamaa, kun pitää säilyttää toisten nurkissa. Ehkä jonain päivänä on se omakotitalo noin moni ajattelee.

Minulle on tärkeitä mm. jotkut vanhat leluni, mutta juuri nyt en tarvitse niitä, joten ne ovat varastossa.

Mutta kenellä on varaa ylläpitää lämpimiä varastoja vuosikymmeniä, sillä lämmityskulut on satoja euroja vuodessa. Ja kait vanhemmatkin tarvitsevat omille tavaroilleen varastotilaa.

Nykyään ei edes rakenneta lämpimiä varastotiloja, juuri lämmityskulujen vuoksi ja kylmässä varastossa tavarat homehtuvat muutamassa vuodessa, kun kosteutta suurimmaksi osaa vuotta.

Minun säilytettävät tavarani ovat entisessä huoneessani, siististi yhteen kaappiin pakattuna. Muuten huone on vieras-/työhuoneena.

Onnea on vanhemmat, joille olen vielä aikuisenakin rakas ja tärkeä, enkä vain joku toinen joka käyttää heitä ilmaisena varastona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joa luulivat krääsäksi, jonka vain jätit heidän hävitettäväksi. Kyllähän jokaislla on oikeus kodistaan ja varastostaan rojut poistaa.

Käy kalliiksi "luuleminen". Omille tavaroilleen kukin voi tehdä mitä haluaa, mutta ei muiden, vaikka missä ne sijaitsisivat.

Oikeastaan voi. Vai säilyttäisitkä sinä jonkun muun tavaroita vuositolkulla kun eivät jaksa tulla niitä hakemaan? Jos tulee rikosilmoitus niin sanoo että vuosia odoteltu että hakee pois.

Aina voi laskea varastoinnille hinnan ja lähettää laskun vastineeksi romujensa perään haikailijalle.

En ymmärrä miksi täällä osa kirjoittaa niin kuin omat lapset olisivat kuin vieraita ihmisiä sen jälkeen kun ovat muuttaneet kotoa pois. Ei ihme että monet nuoret voivat niin huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin oli pitkään huone tallella lapsuudenkodissani jossa sitten asuin/ yövyin käydessäni kotipaikkakunnallani. Koska itse opiskelin ja asuin tilapäisesti pienissä asunnoissa joissa ei juuri säilytystilaa ollut säilytin useita aarteitani siellä äidin luona. Kerran sitten huomasin että kaapista olivat hävinneet kaikki Aku Ankan taskukirjat joita 70-luvulla olin kerännyt nro ykkösestä lähtien. Myös vanhat Aku Ankka-lehdet 60-luvulta olivat kateissa. Samoin Tintit ja Asterixit. Kyllä harmitti ja harmittaa edelleen vaikka aikaa on kulunut monta vuotta. Lehdet äiti oli laittanut keräykseen ja kirjat lahjoittanut miesystävänsä lapsenlapsille. Nielin harmitukseni kun en halunnut rähjätä äidille ja pahoittaa hänen mieltään.

Ymmärrän tunteesi. Vähän samaa tapahtui vaikkakin pienemmässä mittakaavassa muutamille keräilyaarteilleni, jotka annettiin pienille alle kouluikäisille serkkutytöille revittäviksi. Aargh!

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kerrostalossa 2 kohtalaisen suurta lämmintä varastokoppia jotka eivät tosiaan maksa "satasia vuodessa". Ja mielelläni annan aikuisten lasteni pitää siellä pelejään, kirjojaan ja lelujaan kunnes muuttavat isompiin asuntoihin. Suurin osa näistä tavaroista kuitenkin menee lastenlapsille, ei kaikkea tarvitse sitten ostaa uutena.

Ja hah hah. Lastenlapsilla on niin toiset leikit ja lelut, että isän ja äidin vanhat eivät kyllä kelpaa. 

Aika kylmääviä kommentteja. 

Toivottavasti en koskaan tule ajattelemaan noin omista lapsistani, kun muuttavat pois kotoa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi täällä osa kirjoittaa niin kuin omat lapset olisivat kuin vieraita ihmisiä sen jälkeen kun ovat muuttaneet kotoa pois. Ei ihme että monet nuoret voivat niin huonosti.

Kyse tuskin on siitä, rakastaako lastaan vai ei.

Lapsi kasvaa omaan elämäänsä, ja rakkautta on sallia se. Olla jäämättä vanhempana lapsensa elämään riipaksi ja roikkujaksi, auttaa lasta kasvamaan siihen, että hän on itsenäinen, omasta elämästään vastaava aikuinen, jolla on kompetenssia ja mahdollisuuksia omaan elämäänsä, joka ei ole vain vanhempiensa pikku vajaakykyinen ipana, joka on vaan vähän poissa kotoa.

Aikuistumiseen liittyy se, että on valmis käymään myös vanhat tavaransa läpi ja valikoimaan sieltä ne, joita haluaa säilyttää ja ne, joita ei enää tarvitse. Harvan ikääntyvät vanhemmat asuvat semmoisissa kartanoissa, joissa olisi varaa museoida huoneita ja varastoja poismuuttaneiden lasten muistoa kunnioittamaan. Ja jos asuvat, niin syytä olisi muuttaa pois... kaksi vanhaa ihmistä kartanossa turhien tavaroiden kanssa, onko viisasta?

Meillä myytiin ok-talo, kun kuopus oli 25-vuotias. Vanhimmalla oli tuolloin jo oma talo, mutta mielellään hänkin olisi vielä mm. venettään säilyttänyt meidän vanhempien takapihalla (koska se oli ruma hänen omalla pihallaan, hmh). Rakastan kaikkia lapsiani, mutta ajattelin, että myös tämä on vanhemmuutta: nyt tästä talosta ja näistä tavaroista luovutaan, ne eivät enää isälle ja minulle. 

Lapset ovat tosi erilaisia tämän tavaroiden hamstraamisen ja säilyttämisen suhteen. Toiseksi vanhin vei kaiken mukanaan aikoinaan, mutta kun hän rupesi saamaan lapsia rupesi lastenlasten tavarat kulkeutumaan omakotitalon nurkkiin. Toiseksi nuorin (eli 3/4) vei myös tavaransa, hänellä ei ole lapsia joten en tiedä alkaako hän tuoda lastenlasten tavaroita jonnekin. Vähän hankalaa nykyään, kun asumme kerrostalossa. Vanhin ja nuorin ovat olleet tavaranhamstraajia, ja heidän on ollut vaikeinta ymmärtää tarvetta nurkkien tyhjennykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kerrostalossa 2 kohtalaisen suurta lämmintä varastokoppia jotka eivät tosiaan maksa "satasia vuodessa". Ja mielelläni annan aikuisten lasteni pitää siellä pelejään, kirjojaan ja lelujaan kunnes muuttavat isompiin asuntoihin. Suurin osa näistä tavaroista kuitenkin menee lastenlapsille, ei kaikkea tarvitse sitten ostaa uutena.

Meidän krs-taloyhtiössä on lämmintä varastotilaa asukkaiden käytössä ja huoneistoja 30, niin pari naapuria n. 55v on vallannut käyttöönsä vähintäin 1/3 tiloista ja siellä on vaunut, rattaat, syöttötuolit, pinnasängyt, lelut ja kaikki mahdollinen roina, kun odottavat lapsenlapsia ja niitä on säilytetty vauvasta alkaen ja nyt lapset ovat 30-35v. ja ovat lapsettomia.

Ihanko oikeasti jotkut kuvittelevat leluilla leikittävän ja tavaroita käytetään monen sukupolven ajan.

Vai oletteko itse joutuneet tekemään näin?

No, kyllä meillä ainakin on jo käytetty ja käytetään edelleen toisessa polvessa mainitsemiasi hyödykkeitä.