Miksi sanotaan että parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja, mutta sitten kuitenkin ollaan sitä mieltä että toinen pitää hyväksyä sellaisena kun on?
Eivätkö nämä kaksi väittämää ole jatkuvassa sodassa keskenään, kun kompromissin lopputulos on se että toista ei kuitenkaan hyväksytä täysin ja jos hyväksytään täysin niin ei voida tehdä kompromisseja?
Kommentit (6)
Ihminen hyväksytään sellaisena kuin hän on, asioiden suhteen tehdään kompromisseja. Niin yksinkertaista se on.
Esimerkki: Minä rakastan miestäni sellaisena kuin hän on eli ekstroverttinä. Hän rakastaa minua sellaisena kuin olen eli introverttina. Kompromisseja teemme sen suhteen, kuinka usein vietämme aikaa muiden ihmisten parissa.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki: Minä rakastan miestäni sellaisena kuin hän on eli ekstroverttinä. Hän rakastaa minua sellaisena kuin olen eli introverttina. Kompromisseja teemme sen suhteen, kuinka usein vietämme aikaa muiden ihmisten parissa.
Entä jos toinen haluaa lapsen mutta toinen ei? Entä jos toinen haluaa lemmikin mutta toinen ei (tai vaihtoehtoisesti toinen haluaa kissan ja toinen koiran)? Entä jos toinen haluaa seksiä useasti viikossa ja toista ei kiinnosta ollenkaan? Entä jos toinen haluaa leluja sänkyyn ja toinen vihaa ajatusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki: Minä rakastan miestäni sellaisena kuin hän on eli ekstroverttinä. Hän rakastaa minua sellaisena kuin olen eli introverttina. Kompromisseja teemme sen suhteen, kuinka usein vietämme aikaa muiden ihmisten parissa.
Entä jos toinen haluaa lapsen mutta toinen ei? Entä jos toinen haluaa lemmikin mutta toinen ei (tai vaihtoehtoisesti toinen haluaa kissan ja toinen koiran)? Entä jos toinen haluaa seksiä useasti viikossa ja toista ei kiinnosta ollenkaan? Entä jos toinen haluaa leluja sänkyyn ja toinen vihaa ajatusta?
No niistä sitten tehdään jonkinlaisia kompromisseja tai suhde päättyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki: Minä rakastan miestäni sellaisena kuin hän on eli ekstroverttinä. Hän rakastaa minua sellaisena kuin olen eli introverttina. Kompromisseja teemme sen suhteen, kuinka usein vietämme aikaa muiden ihmisten parissa.
Entä jos toinen haluaa seksiä useasti viikossa ja toista ei kiinnosta ollenkaan?
Jos seksi ei kiinnosta ollenkaan, niin sitten molemmat voivat jatkaa omiin suuntiinsa sinkkuina.
Tunteet ja teot on ihan eri asioita. Lisäksi parisuhde ei pidemmän päälle toimi, jos molemmat ei tee kompromisseja.
Voit helpommin hyväksyä toisen ihmisenä juuri sellaisena kun hän on jos samalla voit olla varma siitä, että toinen pyrkii ottamaan myös sinut huomioon. Tällaista huomiointia on mm. kompromissit.
Jos toinen saa avecillisen kutsun ylioppilasjuhliin ja toinen häihin samalle päivälle, niin silloin pitää tehdä kompromissi.