Lue keskustelun säännöt.
Introvertti! Kuinka monta lasta sinulla on? Miten jaksat lapsiperhe-arkea?
Mä itse olen introvertti ja rakastan yksinoloa. Meillä kuitenkin on yksi lapsi joka vaatii oman huomionsa. Mutta onneksi lapsi on jo sen ikäinen että on aika itsenäinen eikä häntä tarvitse enää joka asiassa auttaa.
Omaa aikaa saan niin, että lapsi touhuilee välillä omiaan, välillä isänsä kanssa ja välillä pelailee tabletillaan.
Sitten välillä mä puuhastelen lapsen kanssa jotain niin että mieskin saa välillä omaa aikaa.
Mä en enempää lapsia jaksaisi, yksikin lapsi on tarpeeksi. Tämä on hyvää lapsiperhe-arkea mulle introvertille ihmiselle.
Jaksan kun välillä saan ihan omia hetkiä eikä tarvitse olla kokoajan auttamassa ja viihdyttämässä toista.
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Kaksi.
En jaksakaan.
Etkö saa mitenkään omaa aikaa? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi. Nyt nuo alkaa olla sen ikäisiä, että esim. nyt kesällä käyvät lähinnä vain tankkaamassa sisällä. Ja nukkumaankin menevät klo 21 mennessä, joten viimeistään silloin voin kaivautua jonnekin koloon.
Hyvin. :) vaikka olen introvertti olen aina pitänyt minulle todella läheisten ihmisten seurasta. (Eli mieheni ja lapseni)
Kaksi. Pikkulapsiaika meni hormonien voimalla, ja isompien lasten kanssa omaa rauhaa saa kyllä jo riittävästi.
Yksi, nyt jo aikuinen. Olin yksinhuoltaja, ihan totaalisesti. Vietimme paljon aikaa kahdestaan lapsen kanssa. Tykkäsin muista puuhista, lukemisesta, askartelusta jne. paitsi en lautapelien pelaamisesta. Lapsi oli kova puhumaan jo pienestä pitäen, ja opetti minutkin tavallaan puhumaan enemmän. Hän lienee ekstrovertti, koska on aina menossa (asuu toisella paikkakunnalla), kavereita riittää. Joskus kun hän oli pieni, pelkäsin, ettei hänellä olisi kavereita. Talossa ei ollut muita lapsia ja en todellakaan päästänyt häntä yksin seikkailemaan ennen kuin oli vähän järkeä päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi kohta täysi-ikäinen. Ei ole lapsiperhepuuhat mua varten, taivuin aikanaan isänsä painostukseen. En jaksa pieniä, en omia enkä toisten, enkä odota lapsenlapsia.
Mulla on viisi lasta, vaikka olen suunnilleen 100-prosenttinen introvertti. Mutta lapset ovat olleet mulle hyvä syy saada olla kotona. Neljä vanhinta on jo kyllä aikuisia ja nuorinkin juuri peruskoulun päättänyt. Kotona olen silti, kun teen perhepäivähoitajan työtä. Itse jaksan lapsia paljon paremmin kuin aikuisia. Olen kyllä aina työpäivän jälkeen ihan puhki, mutta omista lapista en väsynyt edes silloin, kun he olivat pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi. Olen jälkikäteen tajunnut että olisin paljon parempi yhden lapsen äitinä.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi. Olen jälkikäteen tajunnut että olisin paljon parempi yhden lapsen äitinä.
Ja en kyllä aina jaksa. Siihen vaikuttavat kyllä monet muutkin asiat, kuten tukiverkon puute ja parisuhteen huono tila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0
En usko että jaksaisin jatkuvaa hälinää.
Ei ole lapsia, ja mieskin asuu omassa asunnossaan. En kestä ketään ihmistä samassa asunnossani ja tilassani jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi ja olen vielä ammatiltani lastentarhanopettaja! Tällainenkin on siis mahdollista XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1 aikuinen. En olisi jaksanut enempää.
Yksi 12 -vuotias. Tämä yksi on minulle rakkainta maailmassa, mutta enempään eivät voimani riittäisi.
Kolme. En oikeastaan halunnut lapsia, mutta mies jotenkin sai mieleni muuttumaan ja onneksi sai. Viihdyin loistavasti kotona silloin kun lapset olivat pieniä ja nyt kun ovat vanhempia, ovat todella mukavaa seuraa. En oikein jaksa ketään muita ihmisiä kuin perheeni. Vanhimmainen on selkeästi tullut minuun ja sovimme hyvin yhteen esim. matkoilla.
Se mikä on huonoa, on se etten jaksa lasten kavereita, joten meillä käy tosi harvoin ketään kylässä. Olen aivan poikki vieraiden vierailujen jälkeen. Onneksi nuorimman lapsen paras kaveri on tosi rauhallinen tapaus ja hän käykin meillä usein. Toinen kaveri taas on sellainen ”ei hetkeäkään paikoillaan” -tyyppi ja se rasittaa tosi paljon.
Ei yhtään lasta eikä tule. En missään tapauksessa jaksaisi elää pikkulapsiarkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi.
En jaksakaan.
Etkö saa mitenkään omaa aikaa? Ap
Sain avioeron jälkeen, kun lapsista tuli vuoroviikkolapsia. Äitinikin totesi, että se sopii minulle.
Ensimmäiset 10 vuotta vapaa-aikani oli se, että kävin kerran viikossa citymarketissa ja pari kertaa viikossa jumpassa. Ei riitä tuollainen.
Mies siis oli sitä sorttia, että kaikki piti aina tehdä yhdessä,
Minulla on kaksi lasta, ja tavallaan ihmettelen kysymystä, miksi en jaksaisi arkeamme? Introverttiys tuntuu vievän voimia monelta, aika vakavan kuuloinen lähes sairaus?
Onneksi fiksut eivät tee lapsia, tuntevat itensä.
Kaksi.
En jaksakaan.