Ihastuin työkaveriin, ei sormusta.. Miten selvitän onko silti kumppani?

Tutustumalla ja juttelemalla normaalisti ihmisen kanssa. Kyllä ne lapset ja kumppanit normaalissa jutustelussa yleensä joskus esille tulevat.

Kysy lomasuunnitelmista. Jos on suhteessa, kertonee suunnitelmista me-muodossa. Tämä ei ole idioottivarma tapa, mutta jos puhuu minä-muodossa, siitä voi päätellä että ei ainakaan umpirakastunut ole vaikka jonkinlaisessa suhteessa olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Kysy lomasuunnitelmista. Jos on suhteessa, kertonee suunnitelmista me-muodossa. Tämä ei ole idioottivarma tapa, mutta jos puhuu minä-muodossa, siitä voi päätellä että ei ainakaan umpirakastunut ole vaikka jonkinlaisessa suhteessa olisikin.

Tämä on kyllä todella hyvä suunnitelma, juuri tähän aikaan vuodesta. Kukaan ei ihmettele vaikka kyselet kesälomasuunnitelmia taikka yleisesti kesästä. Tai muuten juttelet, no mitäs on nyt tullut tehtyä kun on ollut niin hienot ilmat.

Kysy, että mihin menette miehen/vaimokkeen kanssa kesällä. Tähän tulee humoristinen korjaus jos sinkku. Tosin voi loukatakkin.

Varjosta häntä töiden jälkeen, ja vakoile ikkunasta, että mitä hän puuhailee.

Onko se muuten kuinka yleistä, ettei ole sormusta vaikka ovat naimisissa? En jotenkin usko/ei vaikuta/pieniä lapsia (jos on sama), että olisi eronnut parissa vuodessa.. On siis ehkä yli 40v. ettei mikään parikymppinen "nyt on muotia olla ilman sormusta" -tyyppi :D

Vierailija kirjoitti:

Varjosta häntä töiden jälkeen, ja vakoile ikkunasta, että mitä hän puuhailee.

No kävi jo mielessä, että seuraan töiden jälkeen ja katson missä asuu. :'D Tuossa jutussa oli pieni lähipaikkakunta, enkä usko sinne kahta samannimistä mahtuvan.

Vierailija kirjoitti:

Onko se muuten kuinka yleistä, ettei ole sormusta vaikka ovat naimisissa? En jotenkin usko/ei vaikuta/pieniä lapsia (jos on sama), että olisi eronnut parissa vuodessa.. On siis ehkä yli 40v. ettei mikään parikymppinen "nyt on muotia olla ilman sormusta" -tyyppi :D

Miehen kanssa käytettiin sormuksia ehkä pari vuotta naimisiin menon jälkeen. Sitten se on vaan jäänyt. Mielestäni sormuksettomuus ei ole mikään varma merkki. Pitääkö avoliitossa elävät ollenkaan sormuksia?

Suosittelen kanssa ihan normaalia jutustelua, kai se tieto sieltä pullahtaa esiin.

Mä oon niin usein ihastunut työpaikan miehiin, että annan olla. Miehet jotenkin haistaa sinkkunaisen ja alkavat tiiviimmän yhteydenpidon jos ovat vapaita ja kiinnostuneita. Näinkin on pari kertaa käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se muuten kuinka yleistä, ettei ole sormusta vaikka ovat naimisissa? En jotenkin usko/ei vaikuta/pieniä lapsia (jos on sama), että olisi eronnut parissa vuodessa.. On siis ehkä yli 40v. ettei mikään parikymppinen "nyt on muotia olla ilman sormusta" -tyyppi :D

Miehen kanssa käytettiin sormuksia ehkä pari vuotta naimisiin menon jälkeen. Sitten se on vaan jäänyt. Mielestäni sormuksettomuus ei ole mikään varma merkki. Pitääkö avoliitossa elävät ollenkaan sormuksia?

Suosittelen kanssa ihan normaalia jutustelua, kai se tieto sieltä pullahtaa esiin.

Yleensä sellainen tieto pullahtaa ulos kuin kakkapökäle.

Vesi loiskahtaa ikävästi ja tulee tyhmä olo. Sitten tuntuu sille ettei oikein mikään maistu.

Mulla sama tilanne, paitsi et oon jo Face-kamu. Lapsien kanssa kovasti tekee kaikkea, mutta missään ei näy/lue puolisosta mitään. Ei myöskään sormusta. Jätän silti säätämättä kokonaan, kun en missään nimessä kajoa varattuun.

Ei kaikki pidä niitä sormuksia sormissa, etenkään miehet.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama tilanne, paitsi et oon jo Face-kamu. Lapsien kanssa kovasti tekee kaikkea, mutta missään ei näy/lue puolisosta mitään. Ei myöskään sormusta. Jätän silti säätämättä kokonaan, kun en missään nimessä kajoa varattuun.

Puoliso tosiaan saattaa olla somevastainen, tai esim töissä lastensuojelussa tms, ja ei voi olla omalla nimellä somessa. Tuollaisia ei voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Kysy lomasuunnitelmista. Jos on suhteessa, kertonee suunnitelmista me-muodossa. Tämä ei ole idioottivarma tapa, mutta jos puhuu minä-muodossa, siitä voi päätellä että ei ainakaan umpirakastunut ole vaikka jonkinlaisessa suhteessa olisikin.

Ja jos puhuukin minä muodossa, niin aina voi kysyä että lähteekö koko perhe mukaan, vai aiotko karata ihan omalle lomalle, ja sitten hehheh päälle.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki pidä niitä sormuksia sormissa, etenkään miehet.

Ja mihin tämä fakta perustuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy lomasuunnitelmista. Jos on suhteessa, kertonee suunnitelmista me-muodossa. Tämä ei ole idioottivarma tapa, mutta jos puhuu minä-muodossa, siitä voi päätellä että ei ainakaan umpirakastunut ole vaikka jonkinlaisessa suhteessa olisikin.

Ja jos puhuukin minä muodossa, niin aina voi kysyä että lähteekö koko perhe mukaan, vai aiotko karata ihan omalle lomalle, ja sitten hehheh päälle.

Joo tämä on hyvä.

Minäkään en haluaisi oikeasti ihastua, siltä varalta jos on se puoliso. Ihan itsenikin takia, ihastun todella harvoin ja nyt olen tänä keväänä herännyt noihin ihastuksiin, että todennäköisesti on ohimenevääkin :D

Ei ole läheisin työkaveri, emmekä tee töitä yhdessä joten siksi ei sinänsä olisi paha jos olisi pientä säätöä.... Ja siksi en oikein tiedä, onko jotenkin "liian" henkilökohtaista kysellä yhtäkkiä lomasuunnitelmista kun olen ehkä kolmesti rupatellut hänen kanssaan enemmän, mutta silloinkin lähinnä "ruoho vihertää jo, onpa lämmin" ym. Mutta kuitenkin tarpeeksi, että pääsin jyvälle minkä sortin ihminen on (luonne, huumorintaju jne.).

Sormuksettomuudesta ei tosiaan voi päätellä samalla tavalla kuin sormuksellisuudesta. Mu miehen työpaikalla työkaverit ei varmaan tietäis mun olemassaolosta mitään, ellei miehellä olisi sormusta sormessa. Mies ei siis puhu työpaikalla kotijuttuja ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Sormuksettomuudesta ei tosiaan voi päätellä samalla tavalla kuin sormuksellisuudesta. Mu miehen työpaikalla työkaverit ei varmaan tietäis mun olemassaolosta mitään, ellei miehellä olisi sormusta sormessa. Mies ei siis puhu työpaikalla kotijuttuja ollenkaan.

Tämä on jännä. Minulla on noin 60 työkaveria, ja kyllä minä tiedän heidän kaikkien, niin miesten kuin naistenkin perhetilanteet. Yhdessä on itketty työkaverin puolison kuolemaa, jännitetty nuoren miehen häitä ja iloitaan jokaisesta vauvasta. Meille on kaikille ihan luontevaa puhua vaimosta tai miehestä ja myös lastemme ylioppilasjuhlat ja muut kaikki tiedämme.

Me pidetään sormuksia "virallisesti", kun mennään ulos talosta.

Oikeasti ne ovat muita kuin vihki- ja kihlasormuksia, koska avioiduttiin nuorina ja hyvin hoikkina, eikä alkuperäiset enää mahdu, kun ollaan hieman saatu lihaa luiden ympärille.