Olen 48-vuotias ja tulin raskaaksi vahingossa.

Ikä on vain numeroita. (Miesten treffiprofiileiden mukaan.)

Onko kyseessä esikoinen?

Jos itselläni olisi tunne, että haluaisin pitää lapsen, niin pitäisin (tai katsoisin, mitä luonto puolestani päättää, tuolla iällä, jos missään iässä, raskauden sujuminen loppuun asti ei ole itsestäänselvyys).

Ja sitten herätyskello soi ja kaikki olikin vain unta.

Juu ensimmäinen lapsi olisi kyseessä. Tässä iässä tulee jo harvoin raskaaksi, ja ilmeisesti ehkäisy on pettänyt, ja loppujen lopuksi todella harvinaista, että olen raskaana. Sitä mietin, että onko tässä joku tarkoitus elämässä. 

No perskeles...

Eniten huolettaisi onko lapsi terve vai ei. En ainakaan ite haluaisi vammaista lasta.

Jos kaikki sujuu fyysisesti hyvin, niin mikäs siinä, jos motivaatiota ja halua on. Olet lapsen täysi-ikäistyessä 66-vuotias, eli juuri eläkkeelle jäänyt / jäämässä. Hyvällä tuurilla elät vielä sen parikymmentä vuotta, ja lapsesi joutuu hautaamaan sinut vasta keski-ikänsä kynnyksellä.

Ei siis mikään utopistisen vanha ikä, kuten esim. presidentillä. Jos olisit mies, juuri kukaan ei kyseenalaistaisi, vaikka vanhemmuus on sosiaalisesti aika samanlaista molemmilla sukupuolilla (olettaen, että iäkkäämpi nainen pystyy saamaan lapsen ja selviää fyysisesti raskaudesta ja vauvavuodesta). Tarkoitan tällä sitä, että esim. kouluikäisen lapsen näkökulmasta iäkkäämpi äiti ei ole yhtään erilainen asia kuin iäkkäämpi isä.

Minusta lasten teko vanhana edellyttää kuitenkin erityisen suurta vastuullisuutta oman terveyden ja elintapojen suhteen. Koska lapsella on joka tapauksessa suurempi riski jäädä nuorena ilman vanhempaa, olet hänelle velkaa sen, että pidät erityistä huolta terveydestäsi. Kannattaa pitää terveet elintavat, ruokavaliot ja liikunnat ja tutkituttaa kaiken maailman kyhmyt ja päänsäryt lääkärillä matalammalla kynnyksellä.

Ystäväni äiti sai kaksoset luomuna 50-vuotiaana. Ainoa ongelma oli siinä, että kun ystäväni taas sai lapsia, olivat isovanhemmat 80-v. eivätkä enää jaksaneet lastenlasten kanssa siinä, mitä nuorempana olisivat jaksaneet.

Ootko käyny ultrassa tms? Tuossa iässä keskenmenon ja muiden ongelmien riski on aika suuri ja kaikki ei aina näy sikiöseulonnoissakaan.

Onko vakituinen vai satunnainen kumppani ja minkäikäinen?

Onneksi olkoon!

Millainen on oma terveytesi sekä henkinen että fyysinen. Millaiset tukiverkostot?

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni äiti sai kaksoset luomuna 50-vuotiaana. Ainoa ongelma oli siinä, että kun ystäväni taas sai lapsia, olivat isovanhemmat 80-v. eivätkä enää jaksaneet lastenlasten kanssa siinä, mitä nuorempana olisivat jaksaneet.

No kyllä nuorempanakin saadut lapset saattavat tehdä isovanhemmaksi vielä kahdeksankymppisenä. Ja nykyään yhä useampi 80v on vielä täysin toimintakykyinen eikä häntä erota 70-vuotiaasta oikeastaan mitenkään.

Hoitaisin lapsen yksin, koska kyseessä satunnainen kumppani.

Minulla on terveet elämäntavat, syön hyvin ja liikun säännöllisesti. 

Onhan tämä shokki, koska olen näin vanha jo! Pistää miettimään. 

Ajatukset ihan sekaisin.

Kannattaa käydä yksityisellä gynellä ultrassa nyt varhaisraskaudessa. Siitä selviää millä viikoilla olet, jos et ole varma ja myös, että siellä oikeasti on sikiö kehittymässä ja että raskaus on kohdussa eikä esim. munasarjassa jne.

Minusta tuo on niin harvinaista, että itse katsoisin loppuun saakka. Ehkä tuolla on jokin tarkoitus. Jotenkin karmealta tuntuisi, että kun jokin munasolu, siittiö ja lopulta alkio on niin elämänvoimainen, että olet raskaana tuossa iässä,  sen elämä lopetettaisiin väkivalloin eikä koskaan saataisi tietää, mitä ihmeellistä siitä olisi tullut.

Porvoossa on hyvin sikiäviä mummoja!

Yläkerran naapurilla menee tunteisiin, ei jo kauaa mee ku ajetaa sutli. Lindemani perkele, lindemanit perkele.

Mikäli haluat lapsen ja vaikuttaa terveeltä niin pidä lapsi.

Kannattaa tosiaan pitää itsensä kunnossa. Moni 20-30-vuotias äiti on nykyään rapakunnossa ja sairas. Uskomattoman paljon ylipainoisia. Nykyiset 40-50-vuotiaat eläneet terveempää elämää, vaikka terveysseuranta ollut puutteellisempaa. 80-90-luvulla ei ollut kuin erittäin harva niin huonokuntoinen ja ylilihava kuin nykyään 20-30-vuotiaat. Joutui liikkumaan enemmän, syötiin muita kuin eineksiä ja herkkuja sekä elämä oli selkeämpää, vähemmän mt-häiriöisiä. Kauhulla odotan elääkö tuo sukupolvi eläkeikään ja jääkö vain ne terveellisesti elävät eloon sillä heitäkin on, mutta paljon vähemmån.

Omat lapset saatu vanhempana. Hoikkia ovat, ei ruokita roskalla ja toisaalta eipä heidän tarvi elättää nykyisiä ylilihavia, jotka eläkkeellä myöhemmin kun kuolevat ennen eläkeikää.

Sama kuin kaikenikäisillä yksinhuoltajilla, onko tukiverkkoja, yhtään?

Joskus on näitä, että vanha äiti tunkee mukaan muka lasta hoitamaan, vaikka on itse hoivan tarpeessa. Siinä on sitten pieni lapsi ja vanha äiti ihan ulalla, täysin yksin olet.

Eli tämä ei liity ikään vaan verkostoihin.

Ja todennäköisyys luotettaviin verkostoihin on samanikäisillä.

Keskustele miehen kanssa, onko hänestä mihinkään, jos sinulle sattuisi jotain.

Tärkeintä on luottaa omaan intuitioon.