Ärsyttää miehen naiivius ja turhan toivon luominen

Mies tarkoittaa hyvää ja yrittää elää mukana haaveissasi, vaikka ne epärealistisia olisivatkin.

Olisiko parempi, jos mies ei sanoisi mitään tai sanoisi suoraan, ettei noilla älynlahjoilla mihinkään pääse?

Ymmärrän mielipahan. Harmi että mies ei osaa pitää ns suutaan kiinni jos huomaa että ärsyttää.

MUTTA Mitä jos menisit aikuislukioon iltaisin tai nettilukio? Aloittaisit sen yläasteen matematiikan preppAuskurssista ja katsoisit miten se sujuu.

Jos ei suju mitenkään voit näyttää miehelle että kas näin, yritetty on. Jos taas oikeasti innostut niin mikä estää harrastuksen vuoksi opiskelemasta matematiikkaa ja luonnontieteitä?

Vai kiinnostaako sinua nimenomaan haave siitä että voit sanoa olevasi lääkäri vai kiinnostaako lääketiede?

Eräs ystäväni halusi lääkäriksi. Haki lääkikseen 8 kertaa joista viimeisellä pääsi sisään, on nyt valmistunut ja todella unelmiensa työssä ja arvostettu kolleega. Ja tasan pätevä lääkäri, valmistui ajallaan vaikka sisäänpääsy oli hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Mies tarkoittaa hyvää ja yrittää elää mukana haaveissasi, vaikka ne epärealistisia olisivatkin.

Olisiko parempi, jos mies ei sanoisi mitään tai sanoisi suoraan, ettei noilla älynlahjoilla mihinkään pääse?

Hmm. Mä itse koitan olla puhumatta siitä lääkiksestä, mutta mies ottaa sen aina puheeksi kun mietitään tulevaisuutta.. eilenkin keskustelu alkoi siitä kun mietittiin tulevaa asuinkaupunkia ja mies sanoi että "sullekin on paljon töitä kun siellä on yliopistollinen sairaala"..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän mielipahan. Harmi että mies ei osaa pitää ns suutaan kiinni jos huomaa että ärsyttää.

MUTTA Mitä jos menisit aikuislukioon iltaisin tai nettilukio? Aloittaisit sen yläasteen matematiikan preppAuskurssista ja katsoisit miten se sujuu.

Jos ei suju mitenkään voit näyttää miehelle että kas näin, yritetty on. Jos taas oikeasti innostut niin mikä estää harrastuksen vuoksi opiskelemasta matematiikkaa ja luonnontieteitä?

Vai kiinnostaako sinua nimenomaan haave siitä että voit sanoa olevasi lääkäri vai kiinnostaako lääketiede?

Eräs ystäväni halusi lääkäriksi. Haki lääkikseen 8 kertaa joista viimeisellä pääsi sisään, on nyt valmistunut ja todella unelmiensa työssä ja arvostettu kolleega. Ja tasan pätevä lääkäri, valmistui ajallaan vaikka sisäänpääsy oli hankalaa.

Kyllä se lääketiedekin itsessään kiinnostaa, varsinkin juuri se pediatria ja (lasten)psykiatria. Luen paljon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, mutta aina oon ajatellut, että "ihan vaan omaksi iloksi" ja ehkä nää etäisesti auttaa mua nykyisessäkin työssä :)

Lääkis on niin yliarvostettu!

Näistä asioista ei kannata keskustella ja haaveilla tyhjän päällä. Ota selvää faktat:

1. Mitkä mahdollisuudet sulla on päästä yleensä sisään lääkikseen?

2. Miten tärkeänä pitävät matermaattista osaamista, onko oppimishäiriöisten suhteen rajoituksia?

3. Jos kohta 2 jättää sulle avoimen oven eli sun pitää vaan pystyä selviämään käytännössä opinnoissa sekä ammatissa matikasta, sitten mieti voitko saada apua ja tukea oppimishäiriöösi? Esim. Erilaiset oppijat, onko uusia oppimista tukevia tapoja, jne...?

Sinä et siis ole realisti, vaan pessimisti. Päättelet ettet pääse jonnekin koska uskot että et pääse, et pysty. Mutta nuo uskomukset eivät perustu faktoihin. Realisti ottaisi selville tosiasiat ja ottaisi huomioon senkin, että omat taidot voivat kehittyä ja että erilaista apua oppimiseen ja oppimistekniikkoihin on saatavilla. Realisti pyytäisi myös jonkun asiantuntevan ulkopuolisen arvioita siitä voisiko selvityä alalla. Vasta nuo tiedot saatuaan realisti päättäisi voiko toteuttaa haaveensa vai ei.

AP, vaikka miehesi kommentit voi tulkita naiivisuutena, positiivinen asenne on mielestäni erittäin herttainen ja tärkeintä on se fakta, että joku taustalla kannustaa. Veikkaan että tässä tapauksessa miehesi kannustaisi oli se unelma mikä vaan!

Vertaan tilannetta itseeni teoreettisella tasolla että jos se 14 v sitten kun lukiosta pääsin joku olisi oikeesti laittanut minut ääneen ajattelemaan mitä haluaisin... mulla eläinlääkis olisi ollut sellainen mitä olisin halunnut mutta vanhemmat lyttäs, sen aikanen poikakaveri lyttäs, ja siihen se sitten jäi....

E:n keskiarvolla kirjotin mutta koskaan mihinkään hakenut koska kaikki toitotti "et sä kummiskaan sinne ja sinne pääse. "

Muutama vuosi sitä ennen isosisko ei edes päässyt ekalla yrittämällä haluamaansa paikkaan vaikka oli 6 ällää kirjoittanut. Se ajaus sorti vielä pitemmälle olla jatkamatta yhtään mihinkään.

Anyway, menee vuodatukseksi mutta jos tuo tosiaan on unelmasi ja sinulla on kannustus takana, tee asialle jotain.

P.s muistan yhen dillen lukiosta joka tosissaan kärsi luonnontieteiden ja matikan vuoksi koska oli vaikeaa, nyt tämä herra pyörittää hammaslääkärin klinikkaa.

Ahkeralla työllä varmasti pääset eteenpäin :)

Vierailija kirjoitti:

Näistä asioista ei kannata keskustella ja haaveilla tyhjän päällä. Ota selvää faktat:

1. Mitkä mahdollisuudet sulla on päästä yleensä sisään lääkikseen?

2. Miten tärkeänä pitävät matermaattista osaamista, onko oppimishäiriöisten suhteen rajoituksia?

3. Jos kohta 2 jättää sulle avoimen oven eli sun pitää vaan pystyä selviämään käytännössä opinnoissa sekä ammatissa matikasta, sitten mieti voitko saada apua ja tukea oppimishäiriöösi? Esim. Erilaiset oppijat, onko uusia oppimista tukevia tapoja, jne...?

Sinä et siis ole realisti, vaan pessimisti. Päättelet ettet pääse jonnekin koska uskot että et pääse, et pysty. Mutta nuo uskomukset eivät perustu faktoihin. Realisti ottaisi selville tosiasiat ja ottaisi huomioon senkin, että omat taidot voivat kehittyä ja että erilaista apua oppimiseen ja oppimistekniikkoihin on saatavilla. Realisti pyytäisi myös jonkun asiantuntevan ulkopuolisen arvioita siitä voisiko selvityä alalla. Vasta nuo tiedot saatuaan realisti päättäisi voiko toteuttaa haaveensa vai ei.

Luottaisitko sinä lääkäriin, jolla on vaikeuksia jo peruslaskutoimituksissa? Vai pitääkö luottaa siihen, että apteekissa korjataan lääkemääriin liittyvät virheet?

Siinä oikein tyypillinen suomalainen nainen. Mies yrittää olla positiivinen ja kannustaa ja sinä se vaan mariset. Koskaan ei mikään ole hyvin ja kaikki on aina väärin, teki tai sanoi mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

AP, vaikka miehesi kommentit voi tulkita naiivisuutena, positiivinen asenne on mielestäni erittäin herttainen ja tärkeintä on se fakta, että joku taustalla kannustaa. Veikkaan että tässä tapauksessa miehesi kannustaisi oli se unelma mikä vaan!

Vertaan tilannetta itseeni teoreettisella tasolla että jos se 14 v sitten kun lukiosta pääsin joku olisi oikeesti laittanut minut ääneen ajattelemaan mitä haluaisin... mulla eläinlääkis olisi ollut sellainen mitä olisin halunnut mutta vanhemmat lyttäs, sen aikanen poikakaveri lyttäs, ja siihen se sitten jäi....

E:n keskiarvolla kirjotin mutta koskaan mihinkään hakenut koska kaikki toitotti "et sä kummiskaan sinne ja sinne pääse. "

Muutama vuosi sitä ennen isosisko ei edes päässyt ekalla yrittämällä haluamaansa paikkaan vaikka oli 6 ällää kirjoittanut. Se ajaus sorti vielä pitemmälle olla jatkamatta yhtään mihinkään.

Anyway, menee vuodatukseksi mutta jos tuo tosiaan on unelmasi ja sinulla on kannustus takana, tee asialle jotain.

P.s muistan yhen dillen lukiosta joka tosissaan kärsi luonnontieteiden ja matikan vuoksi koska oli vaikeaa, nyt tämä herra pyörittää hammaslääkärin klinikkaa.

Ahkeralla työllä varmasti pääset eteenpäin :)

Niin, tulee mieleen oma urani. Olin aika hyvä oppilas koulussa, mutta en saanut mitään tukea perheeltäni ammatinvalinnassa. Kumpikaan vanhempi ei ollut valmistunut yliopistosta, joten eivät nähneet akateemista uraa mahdollisena minullekaan. Varsinkin mollaisivat minun kiinnostuksen kohteitani (olin suuntautunut ennemään taiteeseen ja tieteeseen).

Itse en sitten hakenut yhtään minnekään, koska minulle oli annettu valmiiksi kuva että "mihinkään ei pääse, ei sulta mikään onnistu". Se, että ammatinvalinnanohjaajani oli tukenut minua hakemaan yliopistoon, ei jotenkin auttanut tässä -- minulle hänen käsityksenä vaikuttivat yliopistisilta verrattuna vanhempieni realismiin.

Lopulta kun aikuistuin, tajusin kuitenkin sen että vanhempieni mielipiteet eivät olletkaan realismia vaan heijastivat heidän omia pelkojaan ja epävarmuuksiaan ja käsityksiä omasta osaamisestaan, eivätkä ottaneet huomioon minun toiveitani, taitojani ja motivaatiotani.  Sain pontta hakea yliopistoon ja olin ihmeissäni kun pääsinkin sisään ensiyrittämällä.

Nyt olen ollut jo lähes kymmenen vuotta unelma-ammatissani tutkijana :)

Jätä se sika.

Jos nyt vaikka ensin opiskelisit sairaanhoitajaksi. Jos siinä opiskelussa ja työssä ei ole vaikeuksia, niin sitten haet lääkikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä asioista ei kannata keskustella ja haaveilla tyhjän päällä. Ota selvää faktat:

1. Mitkä mahdollisuudet sulla on päästä yleensä sisään lääkikseen?

2. Miten tärkeänä pitävät matermaattista osaamista, onko oppimishäiriöisten suhteen rajoituksia?

3. Jos kohta 2 jättää sulle avoimen oven eli sun pitää vaan pystyä selviämään käytännössä opinnoissa sekä ammatissa matikasta, sitten mieti voitko saada apua ja tukea oppimishäiriöösi? Esim. Erilaiset oppijat, onko uusia oppimista tukevia tapoja, jne...?

Sinä et siis ole realisti, vaan pessimisti. Päättelet ettet pääse jonnekin koska uskot että et pääse, et pysty. Mutta nuo uskomukset eivät perustu faktoihin. Realisti ottaisi selville tosiasiat ja ottaisi huomioon senkin, että omat taidot voivat kehittyä ja että erilaista apua oppimiseen ja oppimistekniikkoihin on saatavilla. Realisti pyytäisi myös jonkun asiantuntevan ulkopuolisen arvioita siitä voisiko selvityä alalla. Vasta nuo tiedot saatuaan realisti päättäisi voiko toteuttaa haaveensa vai ei.

Luottaisitko sinä lääkäriin, jolla on vaikeuksia jo peruslaskutoimituksissa? Vai pitääkö luottaa siihen, että apteekissa korjataan lääkemääriin liittyvät virheet?

Ensinnäkin kiitos kaikille kannustusviesteistä! Ja kyllä, tiedostan olevani myös pessimisti, mutta on niin vaikeaa kuvitella minun pärjääväni lääkiksessä (ja lääkärinä) jos sielä ei aina pärjää ne ällän oppilatkaan. Kuten kerroin, en ole ikinä opiskellut ylä-asteen matematiikkaa, 9.luokalla olin pienryhmässä ja taisi olla 6. Luokan matematiikankirja? Lähihoitajan lääkelaskut pääsin mieheni avustuksella aikoinaan läpi, josta olen edelleen kiitollinen ja hyvin ihmeissään!

Miten ihmeessä siis pääsisin ensinnäkin pääsykokeista sisään, ainakin muutama vuosi sitten siellä oli ihan ihme laskukaavioita jotka muistuttivat lähinnä fysiikkaa ja kemiaa ym ym.......

Haha ihana. Mut joo, kuulostaa turhan toivon luomiselta, vaik ite sanot nii voihan olla unelmia ja haaveita mut ei toi oo realistisimmast päästä.

Ihana 10 :)

Laittaa oikeasti hyvälle mielelle tuo!

En voi sanoa että ittellä niin paskasti menee, mutta tuntuu että kaikki niin väliaikaista. Asun ulkomailla, oikeasti ok mutta pelotteena on että mitä tehdä jos "joutuu" Suomeen lähtemään takas näin 13 v jälkeen.

Ei koulutusta, eikä varmasti mikään firma katso meriitteinä osaamistani juuri sen ensimmäisen puuttuessa, Suomessa.

Ehkä sitten sais jo jotain ikäpisteitä ja pääsisikin sinne eläinlääkikseen.... heh

Täytyskö uudestaan kuunnella niitä "et sä ny kummiskaan pääse" kommentteja....

En haluaisi olla pessimisti, mutta jos on noin isoja haasteita ihan jo perusmatikassa, niin ei ole realistista miettiä lääkistä opinahjoksi. Et ollut tainnut käydä lukiotakaan kun puhut vain yläasteen matikasta? Eli siis fysiikka, kemia, bilsa myös peruskoulupohjalla? Mutta jos (erityis)lasten kanssa työskentely kiinnostaa, on paljon muitakin ammatteja joita harkita.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt vaikka ensin opiskelisit sairaanhoitajaksi. Jos siinä opiskelussa ja työssä ei ole vaikeuksia, niin sitten haet lääkikseen.

Jep, tätä sanoin eilen miehellekin, että pikkasen realistisemmat mahdollisuudet olisi päästä sairaanhoitajaksi, vaikka vaikeuksia varmasti sielläkin olisi.. tuhahteli vain mokoma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä asioista ei kannata keskustella ja haaveilla tyhjän päällä. Ota selvää faktat:

1. Mitkä mahdollisuudet sulla on päästä yleensä sisään lääkikseen?

2. Miten tärkeänä pitävät matermaattista osaamista, onko oppimishäiriöisten suhteen rajoituksia?

3. Jos kohta 2 jättää sulle avoimen oven eli sun pitää vaan pystyä selviämään käytännössä opinnoissa sekä ammatissa matikasta, sitten mieti voitko saada apua ja tukea oppimishäiriöösi? Esim. Erilaiset oppijat, onko uusia oppimista tukevia tapoja, jne...?

Sinä et siis ole realisti, vaan pessimisti. Päättelet ettet pääse jonnekin koska uskot että et pääse, et pysty. Mutta nuo uskomukset eivät perustu faktoihin. Realisti ottaisi selville tosiasiat ja ottaisi huomioon senkin, että omat taidot voivat kehittyä ja että erilaista apua oppimiseen ja oppimistekniikkoihin on saatavilla. Realisti pyytäisi myös jonkun asiantuntevan ulkopuolisen arvioita siitä voisiko selvityä alalla. Vasta nuo tiedot saatuaan realisti päättäisi voiko toteuttaa haaveensa vai ei.

Luottaisitko sinä lääkäriin, jolla on vaikeuksia jo peruslaskutoimituksissa? Vai pitääkö luottaa siihen, että apteekissa korjataan lääkemääriin liittyvät virheet?

Ensinnäkin kiitos kaikille kannustusviesteistä! Ja kyllä, tiedostan olevani myös pessimisti, mutta on niin vaikeaa kuvitella minun pärjääväni lääkiksessä (ja lääkärinä) jos sielä ei aina pärjää ne ällän oppilatkaan. Kuten kerroin, en ole ikinä opiskellut ylä-asteen matematiikkaa, 9.luokalla olin pienryhmässä ja taisi olla 6. Luokan matematiikankirja? Lähihoitajan lääkelaskut pääsin mieheni avustuksella aikoinaan läpi, josta olen edelleen kiitollinen ja hyvin ihmeissään!

Miten ihmeessä siis pääsisin ensinnäkin pääsykokeista sisään, ainakin muutama vuosi sitten siellä oli ihan ihme laskukaavioita jotka muistuttivat lähinnä fysiikkaa ja kemiaa ym ym.......

Minusta sinua kohdeltiin koulussa väärin: sen sijaan että sinut vapautettiin opiskelemast matikkaa, sinua olisi pitänyt tukea oppimaan sitä omalla tavallasi.

Lisäksi kun sinut vapautettiin matikasta, sinulle jäi selvästi käsitys ettet pysty oppimaan mitään lisää. Ja nyt jumitat samassa uskossa -- vaikka sinähän pystyit pääsemään läpi lähärin matikasta: olet siis kehityskelpoinen!

Ehkä sinun kannattaisi opiskella omatoimisesti läpi (miehesi tuella?) peruskoulun matikka. Hae tukea myös esim. Erilaisista oppijoista yms. Sitten kun pystyt suorittamaan sen, saat itsevarmuutta suorittaa vaikka lukion matikan. Jos sekin onnistuu, sitten pystyt hakemaan lääkikseenkin.

Mutta ota selvää näistä asioista ja mitä apua on saatavissa matikan opiskeluun ja usko itseesi.

Tsekkaa esim. tämä sivusto:

http://www.lukimat.fi/matematiikka/tietopalvelu/tukitoimet/tietokoneavu…

Lääkärin tarvitsee olla matikkanero vaan hän tarvitsee tietyt matemaattiset taidot osana alaansa. Ne eivät siis ole päämäärä vaan pieni osa lääkärin työkalupakkia, ja sekin vaihtelee lääketieteen erikoisalalta toiselle. Ota selvää tarkemmin, mitä sinun pitäisi osata, se helpottaa paineita.

 

Kuinka vakava matematiikan oppimishäiriö on kyseessä? Liittyykö siihen myös erityisesti opitun asian menettämistä vai jääkö tieto päähän, kun olet sen oppinut? 

Jos kovasti haluaa, mitä tahansa voi saavuttaa.

Tahto, työ, päämäärä.

Sitä kutsutaan sisuksi.

lukihäiriö:

Agatha Christie

Hans Andersen

Winston Churchill

John Lennon

Ja monta muuta

ADHD

Albert Einstein

Thomas Edison

Nelson Rockefeller

Richard Branson

Ja monta muuta.

Peli muuttuu siinä kohtaa kun haave/unelma muuttuu tavoitteeksi. Isket pieniin osiin deadlineja. Ekana, laitan matikan kuntoon tähän mennessä, sitten otan kemian haltuun. tähän mennessä, jne. ja kun ne on kunnossa, menet valmennuskurssille, saat sieltä loput aikataulut ja tarvittavan ohjeistuksen. Sitten käyt pääsykokeessa, ehkä epäonnistut, teet uudestaan, ehkä taas epäonnistut, ja sama ralli uudestaan ja NAPS. done. Sisällä. Olet näyttänyt itsellesi että sinussa on enemmän kuin sinulle on joskus annettu ymmärtää.

Jokainen ihminen on itsensä suurin este muuttaa unelmat tavoitteeksi, tavoitteet todeksi.

Toistan:

Tahto, työ, päämäärä.

Tahto, työ, päämäärä.

Tahto, työ, päämäärä.

toistoa toistoa toista, niin kauan että onnistut.