Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttää miehen naiivius ja turhan toivon luominen
24.05.2018 |
Eilen saatiin jopa pieni kina tästä aikaiseksi, ylireagoinko?
Mulla on ollut pitkään sellainen salainen hassu unelma, eli lääkis. Mutta tiedän etten ikinä pärjäisi siellä ja syitä on monia. Mm. Se, että olen koulutukseltani "vaan" lastenhoitaja (lähihoitaja eli amis) ja mulla on todettu tosi paha oppimishäiriö matikan suhteen, en oo esim. Ikinä opiskellut 9.lk matematiikkaa, aina ollut helpotettu. (Jep, naurakaa tai kivittäkää :D)
No silti mies aina puhuu siitä että kuinka mä jonain päivänä olen pediatri ja mulla on oma vastaanotto, siis ihan tosissaan. Eilen se taas puhu ja pyysin lopettamaan koska tiedän ettei se tuu koskaan toteutumaan, mutta hänen mielestä mulla on jo hyvä alku ku oon "jo" lastenhoitaja ja innokas oppimaan - sitä matematiikkaa siis.... Nehän riittääkin lääkikseen!
Huoh, haaveita saa, ja pitääkin olla, mutta kyllä mun mielestä tietty realistisuuskin täytyy säilyttää.
Kommentit (27)
Ja koska voisin jatkaa aiheesta loputtomiin niin pakko vielä sanoa,
jos joku sanoo "et kuitenkaan pääse" - toteutuu todennäköisimmin siinä kohtaa kun suostut heitä kuuntelemaaan ja uskomaan, etkä edes yritä. Ja silloin he ovat oikeassa. et päässyt.
Joko siivutat kommentit kokonaan etkä edes ajattele tai muutat ne polttoaineeksi, näytät, kuinka kyvykäs, älykäs, ja tahdonvoimainen pystyt olemaan. "Mikä SINÄ luulet olevasi. Omaat muka kompetenssia mitatata minun kyvykkyyttä, sinä mitätön pieni hiiri.." -ja jotain tällaista..
Sullahan on ihan viiden tähden mies, kun kannustaa. Minulla on samanlainen vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kyllä kannattaa olla realisti.
Vierailija kirjoitti:
Joskus kyllä kannattaa olla realisti.
Aivan. Pitää kyetä objektiivisesti näkemään ovat kykynsä ja motivaationsa, kun arvioi kannattaako seurata jotain unelmaa. Kumpaakin tarvitaan, koska vaikka olisi miten kyvykäs, jos ei ole motivaatiota, se ei johda mihinkään.
Pitää myös hahmottaa että ihminen pystyy kehittymään monessakin taidossa. Se kuka olit yläasteella, ei ole ennuste sille kuka voit olla 10 tao 15 vuoden päästä.
Realistinen arvio pitää myös erottaa siitä mitä läheiset, kaverit tai koulun ilkein ope sanoo sinusta. Monilla on oma lehmä ojassa antaessaan arvioita. Jos sun paras kaveri sanoo, ettet pysty johonkin, se ei ole aina realistinen arvio, vaan heijastaa enemmänkin hänen omia pelkojaan, että sinä pystyt parempaan kuin hän, lähdet pois opiskelemaan tai muuta vastaavaa. Monilla suomalaisvanhemmilla on usein tarve mollata omia lapsiaan tyyliin, että "kun en minäkään pystynyt, et sinäkään pysty". Noilla arvioilla ei ole mitään tekemistä realismin kanssa.
Enemmänkin kannattaisi vaativassa tilanteessa edetä pienin askelin, vaihe vaiheelta. Ja hakea asiantuntevalta ihmiseltä tukea ja arvioita mikä voi onnistua, mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vakava matematiikan oppimishäiriö on kyseessä? Liittyykö siihen myös erityisesti opitun asian menettämistä vai jääkö tieto päähän, kun olet sen oppinut?
Kyllä se tieto päähän jää kuin joku vetää tarpeeksi rautalangasta. Miehen kanssa keksittiin lääkelaskujen harjoittelun yhteydessä, että paras tapa oppia oli mulle se, että muutti kaikki laskut kirjalliseksi, otti suttupaperia mihin ei kirjoittanut lainkaan numeroita vaan tyyliin "Pirkko painaa kaksikymmentäkiloa joten se kerrotaan/jaetaan etc...." meitä on monenlaista oppijaa :D
Mutta joo, kiitos edelleen kaikille kannustuksesta. Taidanpa heti hakea yläasteen matikan kirjat, jos en lääkiksen, niin edes itteni takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Jatkan vielä ihan vähä
Etsi, esim. täältä vauvapalstalta, tai jostain muualta, mistä vain, ihmisiä joilla on sama päämäärä. Yhdessä se on monesti treenaaminenkin kivempaa. Ja välitavoitteiden mittaaminen.