Voiko ystävyyden vain jotenkin lopettaa? En jaksa enää lapsellista ystävääni.
Olen 37v, ystäväni 35v. Minä olen ollut jo 15v naimisissa, meillä on kolme lasta, olen opiskellut ja olen vakituisessa työssä. Elämä on hyvin tavanomaista, keskiluokkaista, keski-ikäisen naisen elämää.
Ystäväni ei ole sitoutunut koskaan mihinkään. Suoritti jonkun vuoden kurssin parikymppisenä, mutta sen jälkeen on tehnyt niitä näitä hanttihommia (mm. mansikoiden poimimista, jäätelömyyjä, varastotyöntekijä..), muttei kouluttautumattomana tietenkään saa mitään ihmeellistä työtä mistään.
Ystävälläni on ollut muutama poikaystävä, mutta nämä suhteet eivät ole koskaan päässeet sellaisen teini-ihastusvaiheen ohi. Ei koskaan mitään vakavaa, aikuista suhdetta, pelkkiä säätöjä.
Ystäväni sisustaa omaa (vuokra)yksiötään lapsellisesti. Sängyllä pehmoleluja ja muutenkin asunto 16-vuotiaan tytön huoneen näköinen. Kesät ja lomat ja pyhät ystävä asuu "kotona", eli vanhempiensa luona entisessä huoneessaan. Vanhemmat asuvat 10 kilometrin päässä.
En oikein löydä enää mitään yhteistä. Aiemmin oltiin kuin paita ja peppu, mutta tuntuu siltä, että vain minusta on tullut aikuinen ja hän on jäänyt 16-vuotiaaksi. Usein tuntuu siltä kuin juttelisin oman 13-vuotiaan tyttäreni ikäisen kanssa, enkä aikuisen kanssa. Ystävä ei seuraa maailman menoja yhtään, eikä osaa keskustella mistään "aikuisten" asioista, vain ihastumisista ja turhanpäiväisistä tosi-tv-hömpistä, ihanista vaatekaupoista ja kesäfestareista.
Miten tällaisen 25 vuotta kestäneen ystävyyden voi lopettaa? En halua olla tyly, mutta en vain jaksa enää teeskennellä, että millään tavalla nauttisin yhdessäolosta.
Kommentit (51)
Miten sinulla sitten riittää muutenkaan aikaa tuollaiselle aikuisvauvalle?
Huoh. Sama aloitus ollut täällä aiemminkin vain vähän muunneltuna. Lopeta ystävyys tai lopeta provoilu, riippuen siitä, kuinka vakavissasi näitä aloituksia tänne postaat.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun pitää vain kertoa, ettet halua enää olla ystävä.
Miten tämän kertoa nätisti? Ystävä kuitenkin haluaa olla kanssani, pyytää usein kahville, syömään jne. Näistä tapaamisista on vain alkanut tulla riesa, kun en saa niistä enää mitään. Eri asia olisi olla aikuinen ystävä jollekin yksinäiselle nuorelle naiselle (siis näitä mieskavereita pojille ja vanhusten ystäviä..), mutta kun kyse ei ole nyt siitäkään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Sama aloitus ollut täällä aiemminkin vain vähän muunneltuna. Lopeta ystävyys tai lopeta provoilu, riippuen siitä, kuinka vakavissasi näitä aloituksia tänne postaat.
Ai, oliko? Tämä on kyllä ensimmäiseni. Olisipa mielenkiintoista löytää tuo toinen ketju, voisin lukea niitä vastauksia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun pitää vain kertoa, ettet halua enää olla ystävä.
Miten tämän kertoa nätisti? Ystävä kuitenkin haluaa olla kanssani, pyytää usein kahville, syömään jne. Näistä tapaamisista on vain alkanut tulla riesa, kun en saa niistä enää mitään. Eri asia olisi olla aikuinen ystävä jollekin yksinäiselle nuorelle naiselle (siis näitä mieskavereita pojille ja vanhusten ystäviä..), mutta kun kyse ei ole nyt siitäkään.
ap
Ei sitä varmaan voi kertoa nätisti, koska asiasi (ystävyyden lopettaminen) ei ole mikään kiva asia, hänelle ainakaan. Ikävistä asioista voi tulla paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Miten sinulla sitten riittää muutenkaan aikaa tuollaiselle aikuisvauvalle?
Miksi riittäisi? Lapset jo sen verran isoja, että vapaa-aikaa löytyy. Ei sitä kuitenkaan niin paljoa ole, että voisin käyttää sitä loputtomasti tällaiseen. Mieluumin tekisin jotain muuta. En vain voi koko ajan siirtää ja venyttää tapaamisia huonojen tekosyiden varjolla. Haluaisin lopettaa tämän kokonaan, mutten osaa tehdä sitä loukkaamatta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun pitää vain kertoa, ettet halua enää olla ystävä.
Miten tämän kertoa nätisti? Ystävä kuitenkin haluaa olla kanssani, pyytää usein kahville, syömään jne. Näistä tapaamisista on vain alkanut tulla riesa, kun en saa niistä enää mitään. Eri asia olisi olla aikuinen ystävä jollekin yksinäiselle nuorelle naiselle (siis näitä mieskavereita pojille ja vanhusten ystäviä..), mutta kun kyse ei ole nyt siitäkään.
ap
Ei sitä varmaan voi kertoa nätisti, koska asiasi (ystävyyden lopettaminen) ei ole mikään kiva asia, hänelle ainakaan. Ikävistä asioista voi tulla paha mieli.
Niinpä. Mietin itse, miltä tuntuisi, jos joku sanoisi minulle, ettei halua enää nähdä. Ollaan kuitenkin oltu niin pitkään ystäviä.
Tai oikeastaan: olisi kiva, jos hän jostain taikaiskusta aikuistuisi, niin voitaisiin nauttia aikuisuudesta yhdessä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun pitää vain kertoa, ettet halua enää olla ystävä.
Miten tämän kertoa nätisti? Ystävä kuitenkin haluaa olla kanssani, pyytää usein kahville, syömään jne. Näistä tapaamisista on vain alkanut tulla riesa, kun en saa niistä enää mitään. Eri asia olisi olla aikuinen ystävä jollekin yksinäiselle nuorelle naiselle (siis näitä mieskavereita pojille ja vanhusten ystäviä..), mutta kun kyse ei ole nyt siitäkään.
ap
Ei sitä varmaan voi kertoa nätisti, koska asiasi (ystävyyden lopettaminen) ei ole mikään kiva asia, hänelle ainakaan. Ikävistä asioista voi tulla paha mieli.
Niinpä. Mietin itse, miltä tuntuisi, jos joku sanoisi minulle, ettei halua enää nähdä. Ollaan kuitenkin oltu niin pitkään ystäviä.
Tai oikeastaan: olisi kiva, jos hän jostain taikaiskusta aikuistuisi, niin voitaisiin nauttia aikuisuudesta yhdessä.
ap
Ai oikein toivomalla toivot ystävällesi takaiskuja, jotta voisit nauttia? Vai mitä tuo viimeinen lause tarkoittaa? Vaikutat oikein tosiystävältä...
Ettekö voisi pysyä jonkinlaisina hyväpäivänkavereina, jos kerran olette olleet jo pitkään ystävinä? Toki hankalaa miten saada toinen vähentämään tapaamisia ja yhteydenpitoa, mutta kuulostaa aika julmalta täydellinen välien katkaiseminenkin sen vuoksi, että teillä on erilaiset tavoitteet ja tilanteet elämässä. Kaipa ystäväsi silti on sinulle tärkeä jollain tapaa, jos olette ystävinä pysyneet tähän saakka? Jos vaan koitat ottaa pientä etäisyyttä, mutta loukkaamatta? Ymmärrän kyllä hyvin mitä tarkoitat, itsellänikin on vastaavanlainen tuttava, tätä ihmistä on kiusattu koulussa niin vakavasti että sairastui psyykkisesti nuoruusvuosina ja vaikka nyt voi paremmin, niin on jumittunut juurikin tuollaiseksi ikiteiniksi pehmoleluineen ja teinijuttuineen.
Voit. Sanot ettet ala sitä enää. Et voi enää olla.
Eikö sinusta sitten koskaan ole mukavaa jutella vain hömppäohjelmista, kivoista vaatteista, ihastumisista/miehistä yms kevyestä ja heittää kenties huumoriakin siinä sivussa? Tarvitseeko välttämättä kaikkien kanssa pystyä keskustelemaan syvällisiä tai jakamaan juttuja lapsista, töistä tmv? Mietin lähinnä, että onko ystävyys todella pakko lopettaa. Ehkä ette enää ole niin erottamattomat, läheiset ystävät, mutta voisittehan silti olla kavereita ja silloin tällöin vaihtaa kuulumisia ja tavata.
Itse ainakin koen, että erilaiset ystävät ja kaverit ovat rikkaus, eikä kaikissa ihmissuhteissani tarvitse olla kaikkea. Minulla esimerkiksi on pari kaveria, joiden kanssa pääosin jutellaan lapsiin liittyvistä asioista, kun on niin saman ikäisiä lapsia. On kollega sekä opiskelukaveri, joiden kanssa puhutaan melko paljon töistä, samalla alalla kun ollaan ja kaikki siitä tietävät ja ovat kiinnostuneita. On harrastuskaveri, jonka kanssa käydään samassa ryhmäliikunnassa kerran viikossa ja silloin tällöin lenkkeillään yhdessä - puheenaiheet ovat aika sellaisia yleisiä ja välillä heitetään huumoria, koska hän on todella hauska, rempseä tyyppi. Sitten on kaksi läheisintä ystävääni, joiden kanssa puhutaan oikeastaan ihan kaikesta ja jaetaan ne henkilökohtaisimmatkin asiat ja tukeudutaan toisiimme, jos on murheita mistä haluaa puhua. Ja sitten on kaveri, joka on aivan eri elämäntilanteessa kanssani. Hän elää villiä ja vapaata sinkkuelämää, tekee osa-aikatöitä vaateliikkeessä ja haki tänä keväänä kouluun (on käynyt peruskoulun ja lukion), kun taas minä olen naimisissa, minulla on kaksi lasta, valmistuin kauppakorkeasta 5 vuotta sitten, olen vakituisessa työssä jne. Vaikka meillä ei sinänsä ole hirveästi yhteistä enää (olimme parhaita kavereita lukion ajan), hän on silti rentoa, hauskaa seuraa aina välillä. On kiva vaihteen vuoksi kuunnella juttuja hänen erilaisesta elämästään, puhua juurikin kaikesta pinnallisesta hömpästä ja nauraa kunnolla. En koe, että olemme enää mitään todella läheisiä sydänystäviä, mutta on piristävää kerran kuussa tai parissa mennä hänen kanssaan vaikka syömään tai yksille ja ottaa vaan rennosti unohtaen kaikki vakavat, aikuismaiset, lapsiin liittyvät yms asiat :)
Lopeta ihmeessä. Tuo ihminen ei mitään menetä. Ei ystävä ole se, joka on "menestynyt" kuvaamillasi tavoilla. Kuvittelet olevasi parempi ihminen, et ole.
Oletko varma että kyseessä ei ole mielikuvitusystävä tai joku sellainen jonka kanssa sinä haluaisit olla tekemisissä mutta tunne ei ole molemminpuoleinen? Samaa mieltä että provolta haiskahtaa tai vaikutat vähän skitsolta.
Vähennät tapaamisten määrää, vetoat muihin kiireisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun pitää vain kertoa, ettet halua enää olla ystävä.
Miten tämän kertoa nätisti? Ystävä kuitenkin haluaa olla kanssani, pyytää usein kahville, syömään jne. Näistä tapaamisista on vain alkanut tulla riesa, kun en saa niistä enää mitään. Eri asia olisi olla aikuinen ystävä jollekin yksinäiselle nuorelle naiselle (siis näitä mieskavereita pojille ja vanhusten ystäviä..), mutta kun kyse ei ole nyt siitäkään.
ap
Ei sitä varmaan voi kertoa nätisti, koska asiasi (ystävyyden lopettaminen) ei ole mikään kiva asia, hänelle ainakaan. Ikävistä asioista voi tulla paha mieli.
Niinpä. Mietin itse, miltä tuntuisi, jos joku sanoisi minulle, ettei halua enää nähdä. Ollaan kuitenkin oltu niin pitkään ystäviä.
Tai oikeastaan: olisi kiva, jos hän jostain taikaiskusta aikuistuisi, niin voitaisiin nauttia aikuisuudesta yhdessä.
ap
Ai oikein toivomalla toivot ystävällesi takaiskuja, jotta voisit nauttia? Vai mitä tuo viimeinen lause tarkoittaa? Vaikutat oikein tosiystävältä...
TAIKAiskua se AP toivoi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun pitää vain kertoa, ettet halua enää olla ystävä.
Miten tämän kertoa nätisti? Ystävä kuitenkin haluaa olla kanssani, pyytää usein kahville, syömään jne. Näistä tapaamisista on vain alkanut tulla riesa, kun en saa niistä enää mitään. Eri asia olisi olla aikuinen ystävä jollekin yksinäiselle nuorelle naiselle (siis näitä mieskavereita pojille ja vanhusten ystäviä..), mutta kun kyse ei ole nyt siitäkään.
ap
Ei sitä varmaan voi kertoa nätisti, koska asiasi (ystävyyden lopettaminen) ei ole mikään kiva asia, hänelle ainakaan. Ikävistä asioista voi tulla paha mieli.
Niinpä. Mietin itse, miltä tuntuisi, jos joku sanoisi minulle, ettei halua enää nähdä. Ollaan kuitenkin oltu niin pitkään ystäviä.
Tai oikeastaan: olisi kiva, jos hän jostain taikaiskusta aikuistuisi, niin voitaisiin nauttia aikuisuudesta yhdessä.
ap
Ai oikein toivomalla toivot ystävällesi takaiskuja, jotta voisit nauttia? Vai mitä tuo viimeinen lause tarkoittaa? Vaikutat oikein tosiystävältä...
TAIKAiskua se AP toivoi :D
Missään ei mitään iskuista mainita. Ei taika- eikä takaiskuista. Olette molemmat ihan päästänne sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vähennät tapaamisten määrää, vetoat muihin kiireisiin.
Tämä toimii, kaveri teki mulle näin ja ymmärsin vihjeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun pitää vain kertoa, ettet halua enää olla ystävä.
Miten tämän kertoa nätisti? Ystävä kuitenkin haluaa olla kanssani, pyytää usein kahville, syömään jne. Näistä tapaamisista on vain alkanut tulla riesa, kun en saa niistä enää mitään. Eri asia olisi olla aikuinen ystävä jollekin yksinäiselle nuorelle naiselle (siis näitä mieskavereita pojille ja vanhusten ystäviä..), mutta kun kyse ei ole nyt siitäkään.
ap
Usko nyt pois vaan. Kun katoat ”ystäväsi” elämästä vaikka tyhjää potkaisemalla hän tod. näk vain ilahtuu. Miksi olet tyrkky? Eikö äitisi opettanut että on rumaa olla tyrkky? Kyllä jotenkin vaikuttaa että sinulla on jokin pakkomielle tuosta niin kutsutusta ystävästäsi vaikka toisin yrität väittää...
Sen enempää ko. ihmisestä tietämättä hän kuulostaa jotenkin... taantuneelta? Itse ainakin koen oudoksi sen, että esim. kämpässä on pehmoleluja. 35-vuotiaan kämpässä. Ei siinä, kukin tyylillään, mutta tosta tulee vähän mieleen että onko se jonkun trauman tms. takia jäänyt junnaamaan tiettyyn ikään? Tiedätkö, tapahtuiko hänelle jotain teinivuosina?
Tää on ihan spekulaatiota, mutta kuulosti vaan niin oudolta. Mä en koe olevani mikään "aikuinen" aikuinen vaikka 33-vuotias jo oonkin, ja siltikin toi vaikuttaa jo vähän epäilyttävältä.
Ehkä sinun pitää vain kertoa, ettet halua enää olla ystävä.