Lue keskustelun säännöt.
Voiko ystävyyden vain jotenkin lopettaa? En jaksa enää lapsellista ystävääni.
24.05.2018 |
Olen 37v, ystäväni 35v. Minä olen ollut jo 15v naimisissa, meillä on kolme lasta, olen opiskellut ja olen vakituisessa työssä. Elämä on hyvin tavanomaista, keskiluokkaista, keski-ikäisen naisen elämää.
Ystäväni ei ole sitoutunut koskaan mihinkään. Suoritti jonkun vuoden kurssin parikymppisenä, mutta sen jälkeen on tehnyt niitä näitä hanttihommia (mm. mansikoiden poimimista, jäätelömyyjä, varastotyöntekijä..), muttei kouluttautumattomana tietenkään saa mitään ihmeellistä työtä mistään.
Ystävälläni on ollut muutama poikaystävä, mutta nämä suhteet eivät ole koskaan päässeet sellaisen teini-ihastusvaiheen ohi. Ei koskaan mitään vakavaa, aikuista suhdetta, pelkkiä säätöjä.
Ystäväni sisustaa omaa (vuokra)yksiötään lapsellisesti. Sängyllä pehmoleluja ja muutenkin asunto 16-vuotiaan tytön huoneen näköinen. Kesät ja lomat ja pyhät ystävä asuu "kotona", eli vanhempiensa luona entisessä huoneessaan. Vanhemmat asuvat 10 kilometrin päässä.
En oikein löydä enää mitään yhteistä. Aiemmin oltiin kuin paita ja peppu, mutta tuntuu siltä, että vain minusta on tullut aikuinen ja hän on jäänyt 16-vuotiaaksi. Usein tuntuu siltä kuin juttelisin oman 13-vuotiaan tyttäreni ikäisen kanssa, enkä aikuisen kanssa. Ystävä ei seuraa maailman menoja yhtään, eikä osaa keskustella mistään "aikuisten" asioista, vain ihastumisista ja turhanpäiväisistä tosi-tv-hömpistä, ihanista vaatekaupoista ja kesäfestareista.
Miten tällaisen 25 vuotta kestäneen ystävyyden voi lopettaa? En halua olla tyly, mutta en vain jaksa enää teeskennellä, että millään tavalla nauttisin yhdessäolosta.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun pitää vain kertoa, ettet halua enää olla ystävä.
Miten tämän kertoa nätisti? Ystävä kuitenkin haluaa olla kanssani, pyytää usein kahville, syömään jne. Näistä tapaamisista on vain alkanut tulla riesa, kun en saa niistä enää mitään. Eri asia olisi olla aikuinen ystävä jollekin yksinäiselle nuorelle naiselle (siis näitä mieskavereita pojille ja vanhusten ystäviä..), mutta kun kyse ei ole nyt siitäkään.
ap
Ei sitä varmaan voi kertoa nätisti, koska asiasi (ystävyyden lopettaminen) ei ole mikään kiva asia, hänelle ainakaan. Ikävistä asioista voi tulla paha mieli.
Niinpä. Mietin itse, miltä tuntuisi, jos joku sanoisi minulle, ettei halua enää nähdä. Ollaan kuitenkin oltu niin pitkään ystäviä.
Tai oikeastaan: olisi kiva, jos hän jostain taikaiskusta aikuistuisi, niin voitaisiin nauttia aikuisuudesta yhdessä.
ap
Ai oikein toivomalla toivot ystävällesi takaiskuja, jotta voisit nauttia? Vai mitä tuo viimeinen lause tarkoittaa? Vaikutat oikein tosiystävältä...
TAIKAiskua se AP toivoi :D
Missään ei mitään iskuista mainita. Ei taika- eikä takaiskuista. Olette molemmat ihan päästänne sekaisin.
Silmälasit nenälle ja lue viesti 8.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, 37v ei ole mikään keski-ikäinen :D
Mitä itse sitten tykkää tehdä jos ystäväsi on niin lapsellinen mielestäsi? Itsellä ainakaan se, että on perhe, ei poissulje festarikäyntejä, tyttöjen rilluttelureissuja yms. edelleenkään.
Millä rahalla se kaveri kiertää sitten festareita jne jos ei ole koskaan ollut edes "oikeissa töissä"?
Ehkä olet ratkaissut tilanteen jo tässä kolme vuoden kuluessa aloituksesta. Tuli vain mieleen, että ehkä ystäväsi on kirjolla...
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, 37v ei ole mikään keski-ikäinen :D
Mitä itse sitten tykkää tehdä jos ystäväsi on niin lapsellinen mielestäsi? Itsellä ainakaan se, että on perhe, ei poissulje festarikäyntejä, tyttöjen rilluttelureissuja yms. edelleenkään.
Millä rahalla se kaveri kiertää sitten festareita jne jos ei ole koskaan ollut edes "oikeissa töissä"?
Kyllä keski-ikä alkaa jo 35 vuotiaana. Itse olen tuntenut itseni keski-ikäiseksi jo viimeiset 5 vuotta. Nauratti, kun joku 35v. väitti olevansa 'nuori aikuinen'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, 37v ei ole mikään keski-ikäinen :D
Mitä itse sitten tykkää tehdä jos ystäväsi on niin lapsellinen mielestäsi? Itsellä ainakaan se, että on perhe, ei poissulje festarikäyntejä, tyttöjen rilluttelureissuja yms. edelleenkään.
Millä rahalla se kaveri kiertää sitten festareita jne jos ei ole koskaan ollut edes "oikeissa töissä"?
Kyllä keski-ikä alkaa jo 35 vuotiaana. Itse olen tuntenut itseni keski-ikäiseksi jo viimeiset 5 vuotta. Nauratti, kun joku 35v. väitti olevansa 'nuori aikuinen'.
Tiedän myös noita ”nuoria aikuisia”. Minusta 30+ lähestytään jo hyvinkin keski-ikää. Ainakin tässä maailmanajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse olen ehkä keski-ikäinen mutta mieleltäni nuori. Jotkut on mieleltään vanhoja ja keski-ikäisiä jo nuorempana.
En usko että edes mummelina en pitäisi söpöjä pehmoleluja söpöinä. Ei ihmisen persoona sillä lailla muutu yhtäkkiä leikkisästä vakavaksi vaikka kuinka keski-ikäistyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot, että sulla on nyt tosi kiireinen vaihe elämässä ja et vaan ehdi, mutta otat yhteyttä sitten kun taas ois aikaa. Sitten et vaan ota. 🤷🏻♀️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun pitää vain kertoa, ettet halua enää olla ystävä.
Miten tämän kertoa nätisti? Ystävä kuitenkin haluaa olla kanssani, pyytää usein kahville, syömään jne. Näistä tapaamisista on vain alkanut tulla riesa, kun en saa niistä enää mitään. Eri asia olisi olla aikuinen ystävä jollekin yksinäiselle nuorelle naiselle (siis näitä mieskavereita pojille ja vanhusten ystäviä..), mutta kun kyse ei ole nyt siitäkään.
ap
Ei sitä varmaan voi kertoa nätisti, koska asiasi (ystävyyden lopettaminen) ei ole mikään kiva asia, hänelle ainakaan. Ikävistä asioista voi tulla paha mieli.
Mun hyvä ystävä lopetti meidän ystävyyden.
Yksi kerta vaan olimme kuten normaalisti ja yhtäkkiä hän sanoi: Tytti, en pysty jatkamaan ystävyyttä enää kanssasi.
Koska meillä on niin eri elämät.
Ai luoja miten se sattui. Ja sattuu edelleen vaikka asiasta on kymmenen vuotta aikaa.
En pysty jatkamaan ystävyyttä.
Voin kertoa etten kenellekkään ole sanonut noin pahasti, en kenellekkään. Olen antanut välien hiipua. Miksi ihmeessä satuttaisin? Olihan se tietty vapauttavaa osaltaan. Älä ole minuun missään yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ongelmat... itseäni lapsellisuus haittaa vain jos se tarkoittaa ilkeilyä. Olen kiireisempi kuin useimmat muut, mutta se, että joku toinen ei ole ottanut itselleen mitään päälle päin näkyviä velvoitteita, ei tee hänestä mitenkään huonompaa tai lapsellisempaa. Perheen perustanut ei välttämättä ole mitenkään ”edellä”, kyse on vain erilaisesta valinnasta tai ehkä erilaisesta kohtalosta.
Vanhoista ystävistä ei ole mikään pakko pitää kiinni. On päinvastoin harvinaista että ystävyys säilyy vuosikymmeniä.
Itse olen niin suurisydäminen että sen puolesta voisin pitää yllä ystävyyttä aivan erilaisessa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin, löydän vaikka kuinka paljon yhteistä lähes kenen tahansa vastaantulijan kanssa. Toisaalta viihdyn parhaiten yksin.
Ystäväsi kuulostaa paljon mielenkiintoisemmalta ja persoonallisemmalta tapaukselta kuin ap joka elää ”tavanomaista, keskiluokkaista, keski-ikäisen naisen elämää.” Tee ystävälle palvelus ja katkaise välit, hänkin sitä todennäköisesti toivoo mutta ei kehtaa itse tehdä, koska säälii sinun elämäntapaasi ja ajattelee olevansa sinulle piristävää seuraa.