Tarinoita irtisanomisista. Miten sinut irtisanottiin?

Perjantaina iltapäivällä sanottiin, ettei maanantaina tarvitse enää tulla.

Mikä johti tuohon tilanteeseen?

Sanottiin että nyt alkaa sitten irtisanomisaika. Mielestäni pomo olisi voinut kertoa aiemminkin, kun kerran tiesi myyvänsä liikkeen, onneksi pomon tuttava oli jo kertonut minulle asiasta jokunen kuukausi aiemmin kun ajatteli että minun tulisi tietää asiasta.

Olin sairauslomalla syöpähoitojen vuoksi, kun minut irtisanottiin yt-neuvottelussa pankista.

Pankissa aina ystävä.

Valtiolla aloitettiin YT:t ja rajattiin irtisanomiset tiettyihin yksikköihin. Henkilöstö-yksikkö laati yksityiskohtaisen ohjeen siitä,miten tulee toimia. Paperilla oli tiedottamista ja keskusteluja ja tukitoimia ja työterveyttä apuna, mutta todellisuudessa asiassa tehtiin niin, että irtisanominen oli päätetty jo YT:n alkaessa. Kutakuinkin jokaisessa yhteisen ohjeen kohdassa tehtiin ohjeen vastaisesti, jopa irtisanomista seuraavana päivänä laitettiin työtäni vastaava paikka auki. Irtisanomisaikana oli pakko olla työpaikalla, mutta töitä ei ollut. Viimeisenä työpäivänä kukaan ei ottanut vastaan avaimia tms.

Työnantajalle tämä maksoi noin 90 000 e eli kahden vuoden palkan, koska irtisanominen todettiin lainvastaiseksi ja minulle maksettiin palkka koko työttömyysajalta.

Minut kutsuttiin neukkariin jossa oli yrityksen irtisanojana toiminut henkilö ja työsuojeluvaltuutettu. Sitten sanottiin että ikävä kyllä joudumme päästämään sinut vapaaksi tuotannollisiisn ja taloudellisiin syihin nojaten. Olin että aha, tässäkö on kiitos monen vuoden hyvästä työstä. Allekirjoitin paperin ja totesin että nou hard fiilings. Lopuksi kiitimme menneestä ja lähdin rauhallisesti työpisteelleni jossa sain järjestellä kaiken kuntoon. Sitten luovutin avaimet yms. ja poistuin rakennuksesta taakseni katsomatta.

Toimari soitti tiimikaverillemme ( iso firma liki 1000 työntekijää), kun tuli takas alko pakkaamaan tavaroita. Sitten soi seuraavan ja sama juttu. Minä kolmantena, oli tehty yritysosto ja oli päällekkäisyyttä. Eli itse irtisanouduimme, koska silloin sai 8kk:n paketin + 2kk ilman työvelvoitetta. Toinen vaihtoehto olis ollu kieltäytyä mut annettiin ymmärtää et kolmessa kuukaudessa lopputulos olisi sama ilman pakettia. Ei tullu siis YT:tä. 3+3 lähti (kolme meiltä ja kolme ostetusta). Eli homma oli ohi tunnissa ja oli kesäkuun 1. 2002, Oli muuten lämmin kesä ja biisi "vielä on kesää jäljellä" sen kesän hitti. Hyvät muistot jäi, hengailin kesän ja syksyn ja mietin mikä musta tulee isona ja sit menin töihin ei ollu mitään ongelmaa saada uutta paikkaa. Eikä oo muuten nytkään, joten ota paketti ja häivy.

Perjantai-iltapäivänä kutsuttiin neukkariin. Paikalla oli vain yksi alempi pomo, ei siis varsinaisesti se henkilö, jonka olisi irtisanominen pitänyt hoitaa (huom. asun ulkomailla, eli tavat saattavat erota). 

Olin toiminut team leaderinä hyvin toimivassa Pohjoismaisten tiimissä, kaikki tulivat toimeen, tulokset olivat hyviä. Mutta tämän "isomman" pomon kanssa oli aina ongelmia, hän ihan suorastaan kiusasi minua koko työrupeamani ajan. Karsea akka, eikä edes itse viitsinyt tulla irtisanomistilanteeseen. Sieltä geenipoolin matalasta päästä oli hän, ja armottoman kateellinen aivan kaikille alaisilleen jos olivat millään tasolla yhtään parempia (tai jopa paremman näköisiä...) kuin hän. Puistattaa ajatellakin.

Paskimpana jäi mieleeni se, että mitään varsinaista syytä en saanut koskaan kuulla. Muistan aika lujastikin kysyneeni, että no miksi - onko finanssit vähissä vai mitä? Tämä toinen pomo vain pälyili hermostuneesti ympärilleen eikä vastannut kysymyksiini. Sitten rauhanomaisena eleenä kuitenkin kysyi, haluaisinko jatkaa ihan normaaleissa aspa-hommissa, samassa tiimissä vieläpä. Minulla ei tietenkään ollut aavistustakaan siitä, että minut aiottiin erottaa, joten jouduin nöyränä likkana suostumaan tähän hyvään "diiliin." Isompi pomoni aivan varmasti oli suunnitellut koko jutun ja luonut siitä mahdollismman inhottavan ja jopa nöyryyttävän. Rupesin heti vimmatusti etsimään uutta työpaikkaa. 

Ennen kuin se löytyi, minulle tuotiin allekirjoitettavaksi paperi, jossa suostuin palkkani alentamiseen. Tämä on siis nykyisen kotimaani mukaan täysin laitonta, mutta enpä minä silloin mitään lakipykälistä tiennyt. Ensin siis uhkasivat irtisanomisella, sitten maanittelivat nöyrtymään kökömpään asemaan, ja kehtasivat vielä sinisin (noh, ruskein) silmin huijata minulta ison osan palkastani pois. 

Uusi duuni löytyi n. kuukauden päästä. Irtisanoutumiseni oli oikea juhlapäivä. Kaiken sen p*skan jälkeen mitä olin kokenut, en nähnyt asiakseni roikkua työpaikalla pidempään, vaan hankin sairaslomatodistuksen lopuille "tyopäivilleni" jotka vietin vain lomaillen. Ja ei - ei todellakaan kaduta. Yksi paskimpia firmoja ikinä, toimii muuten Suomessakin, mutta siellä meininki ei ollut ihan yhtä järkyttävää. 

Nykyään jo naurattaa, mutta silloin kyllä itketti ja masensi.