Lue keskustelun säännöt.
Raskaana oleva ystävä hylkäsi
22.05.2018 |
En uskonut että näin voisi käydä, mutta niin vaan kävi. Ystäväni, jonka olen tuntenut vuosia, on hylännyt minut. Syy tähän on ilmeisesti se, että hän on raskaana ja minä en. Olemme yrittäneet myös saada omaa perhettä siinä onnistumatta, ja tämä ilmeisesti onkin se ongelma hänen mielestään. Olen ollut kiinnostunut hänen raskaudesta ja hänen voinnistaan ja hankkinut vaikka mitä ihanaa vauvalle. Nyt kuitenkin ystäväni on alkanut vältellä eikä halua olla tekemisissä. Ajattelen jo, että luuleeko hän että haluan vauvalle jotain pahaa tai että jotenkin salaa olisin todella kateellinen. Tilanne on ihan absurdi. Olen mielestäni ollut ihan normaali ystävä ja kaikki on ollut kuten ennenkin :( todella surullista!
Kommentit (24)
Ihminen tarvitsee ystäviä läpi elämän eikä tällaista samanlaista ole käynyt muiden ystävien kanssa, vaikka melkein kaikilla onkin perhe. Ihan samaan tapaan on ystävyys jatkunut, nyt vaan kylään tulevat usein myös ystävien lapset (joista muuten pidän tosi paljon!).
Tämä ystäväni tapaa kyllä muita, mutta nyt ei ilmeisesti löydy enää minulle sijaa. Ainoa syy minkä tähän keksin on se, ettei minulla ole lapsia. Nyt on siis kyse todella läheisestä ystävästä, ei mistään hyvänpäivän tutusta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä olit vähän liian innostunut raskaudesta ja säikäytit.
Voin vakuuttaa etten ollut, olin ihan normaali. Mutta tämä on vain niin outoa!
Ap
Ei se ole mitenkään normaalia hylätä ystäviä kun on raskaana, yleensä se menee toisinpäin. Erityisesti näin on silloin kun ollaan nuoria, ja kaverit haluaa bilettää, mutta yksi porukasta ei voi. Ehkä tässä tapauksessa hän pelkää, että vauvasta puhuminen satuttaa sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai perheen pitääkin olla ykkönen, mutta on se nyt aika ihmeellistä, jos hyvä ystävä pitää sulkea täysin ulkopuolelle. Suomessa puhutaan paljon aikuisten yksinäisyydestä - tässä käytöksessä sitten kai syy siihe, kun niin moni pitää sitä normaalina, ettei ystävillä ole arvoa?
Ap
Kummallista, otan osaa.
Mut hylättiin vasta sitten, kun lapsi oli syntynyt. Ja just noin, mitään selittämättä.
En ilmeisesti osannut olla oikein.
Myöhemmin sain haukkumakirjeen, jossa mun luonne analysoitiin. Olisi ollut todella hienoa, jos ystävä olisi saanut sanottua ajoissa, miten olin häntä tietämättäni ärsyttänyt tai loukannut.
Tääkin oli siis monivuotinen ystävä.
Näin vuosia asiasta painajaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän luulee, että hänen raskautensa satuttaa sua?
En tiedä, mutta inhottavaa käytöstä.
Vai saako odottaja olla millainen moukka tahansa hormoneihin vedoten?
Voi myös olla, ettei ole sinua hylännyt, vaan esim huonovointinen ja väsynyt raskaudesta, ajatukset vauvassa, eikä siksi ole entiseen malliin yhteyksissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkähän on väsynyt, turvoksissa, pahoinvointinen, kärsii liitoskivuista jne ja kaipaa vähän enemmän omaa rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos hän luulee, että hänen raskautensa satuttaa sua?
En tiedä, mutta inhottavaa käytöstä.
Vai saako odottaja olla millainen moukka tahansa hormoneihin vedoten?
Näin luulen että hän ajattelee, mutta paljon enemmän satuttaa ystävyyden menetys. Olemme kuitenkin puhuneet aiheesta aiemmin paljon, silloin kun hän tuli raskaaksi, ja sanoin silloin antavani kaiken tukeni, mikä pitää edelleen paikkaansa. En ole koskaan kokenut kateutta häntä kohtaan, vaan ollut vain onnellinen, sillä äitiys oli hänen suuri haave.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkähän on väsynyt, turvoksissa, pahoinvointinen, kärsii liitoskivuista jne ja kaipaa vähän enemmän omaa rauhaa.
Jos se olisi näin, niin miksi hän näkee muita ystäviään normaalisti?
Vierailija kirjoitti:
Ehkähän on väsynyt, turvoksissa, pahoinvointinen, kärsii liitoskivuista jne ja kaipaa vähän enemmän omaa rauhaa.
Olisiko liikaa pyydetty, että kertoisi tän?
Edes tekstarilla, jos puhuminen ei käy.
On todella inhottavaa hylätä ihminen sanomatta mitään.
Tai kadota, ja palata sit kun itselle sopii.
Se ei ole ystävyyttä, vaan hyväksikäyttöä.
Mulla oli tämmönen vanha bestis.
Aikuisena se hävisi jäljettömiin kuukausiksi. Ei vastannut puheluihin. Sit yhtäkkiä ovikello soi, ja se oli itkuisena ovenraossa ja tuli muitta mutkitta sisään, kun oli tullut bänät poikakaverin kanssa. Sit taas ei mitään viikkoihin. Kunnes tuli bänät, ja taas mut muistettiin ja mua tarvittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, otan osaa.
Mut hylättiin vasta sitten, kun lapsi oli syntynyt. Ja just noin, mitään selittämättä.
En ilmeisesti osannut olla oikein.
Myöhemmin sain haukkumakirjeen, jossa mun luonne analysoitiin. Olisi ollut todella hienoa, jos ystävä olisi saanut sanottua ajoissa, miten olin häntä tietämättäni ärsyttänyt tai loukannut.
Tääkin oli siis monivuotinen ystävä.
Näin vuosia asiasta painajaisia.
Jatkan tähän, että tapasin tän ystävän miestä, ja kysyin mikä on vialla. Se valehteli syyksi, että hän on masentunut. Lähetin tietenkin terkkuja ja sanoin että mulle saa mielellään soittaa.
Ei soittanut.
Kunnes sit noin vuoden kuluttua tuli puhelimeen, muttei vieläkään sanonut ettei halua enää tuntea mua, vaan valitteli kiireitään. Ehdotin tapaamista ja hän sanoi lähettävänsä ensin kirjeen.
Olin hämmästynyt, mutta sanoin että käyhän se.
Sit tuli kirje jossa oli 2 sivua lasten yksityiskohtaista ulkonäön kuvailua ja loput 3 sivua mun haukkumista.
Ja suoraan et voi kysyä? Itse olen välttänyt monta väärinkäsitystä elämässä, kun olen avannut suuni ja kysynyt ihan vilpittömin mielin, että miksi joku ihminen toimii niin taikka näin. Harvinaisen usein taustalla on esimerkiksi hektinen tai väsyttävä vaihe toisen elämässä, jonka seurauksena yhteydenpito on väliaikaisesti vähentynyt. Tuolloin sanon, että olen tukena, jos voin, mutta annan myös tilaa ja aikaa, jos toinen on juuri sitä vailla. Ja jonkun ajan kuluttua kaikki palaa normaaleihin uomiinsa. Varsinkin hyvän ystävän kanssa luulisi pystyvän puhumaan asioista suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkähän on väsynyt, turvoksissa, pahoinvointinen, kärsii liitoskivuista jne ja kaipaa vähän enemmän omaa rauhaa.
Jos se olisi näin, niin miksi hän näkee muita ystäviään normaalisti?
Stalkkaatko?
Mulle kävi samoin vuosia sitten. Oltiin samassa duunipaikassa ja oltiin vapaa-ajat yms kimpassa aina. Sitten toinen pamahti paksuksi. Alkoi heti välttää mua ja vaihtoi mut toiseen raskaanaolijaan. Yritin käyttäytyä normaalisti ja kunnioittavasti. Hän käänsi selkänsä jos esim kysyin hänen vointiaan. Antoi tosiaan ymmärtää että nyt raskaanaollessaan on parempi ihminen kuin minä. Oli kiusaantunut jos puhuin jotain hänen tilaansa liittyvää. Minähän en voinut tietää mitään. Ja se todella näkyi että minua pidettiin kakkosluokan kansalaisena. Duunipaikka oli suht pieni, meitä oli ehkä 30. Kaikki muutkin olivat ihmeissään asiain tilasta, koska olivat tottuneet meidän hauskaan kimppaan.
Välit eivät koskaan palautuneet vaikka yritin kaikkeni. Jäin vain hämilleni ihmettelemään. Koko suunnanmuutos tapahtui yhdessä yössä. Pahaa en hänestä puhunut koskaan.
Satutti enkä saanut mitään selitystä. Minä vain lopuin hänelle. Katosin.
Mä myös veikkaan, että kaverilla on vaikea iloita raskaudesta sun seurassa, kun hän pelkää sen loukkaavan sinua. Ehkä välttely on enemmän alitajuista. Toisaalta voi olla, että vapaa-aika kuluu nyt jonkun toisen samassa tilanteessa olevan seurassa, kun voi vertailla ja jutella raskaudesta. Etenkin esikoista odottavat menee helposti sellaseen kuplaan, ettei siihen oikein muuta elämää mahdu.
Vierailija kirjoitti:
Ja suoraan et voi kysyä? Itse olen välttänyt monta väärinkäsitystä elämässä, kun olen avannut suuni ja kysynyt ihan vilpittömin mielin, että miksi joku ihminen toimii niin taikka näin. Harvinaisen usein taustalla on esimerkiksi hektinen tai väsyttävä vaihe toisen elämässä, jonka seurauksena yhteydenpito on väliaikaisesti vähentynyt. Tuolloin sanon, että olen tukena, jos voin, mutta annan myös tilaa ja aikaa, jos toinen on juuri sitä vailla. Ja jonkun ajan kuluttua kaikki palaa normaaleihin uomiinsa. Varsinkin hyvän ystävän kanssa luulisi pystyvän puhumaan asioista suoraan.
Jos joku haluaa hylätä, kysyminen ei auta. Päinvastoin siitä voi seurata kamala kohtaus, jos ahdistaa nurkkaan ihmisen, joka ei halua puhua.
Jos joku alkaa vältellä, kyllä se haluaa susta eroon. Se voi valehdella, että kaikki on hyvin, mutta käytös puhuu puolestaan.
Ikävä kyllä.
Ap.lle sanoisin, että sä kuulostat liian hyvältä tuolle ystävällesi. Hän kokee ettei tarvitse sua, mutta sä tarvitset häntä.
Näin tulkitsen.
Kyllä ne ystävyydet tuppaa jäämään toissijalle ku saa perheen.