Lue keskustelun säännöt.
"Lässytyssanojen" käyttö lapsille
19.05.2018 |
Onko niistä 'masu, pipi poppaa, simmu yms.' sanoista oikeasti hyötyä vai haittaa? Äänensävystä voi olla hyötyä, mutta entä noista kyseisistä sanoista, joita käytetään lapselle, onko niistä oikeasti hyötyä?
Ja voitte toki kertoa, mitä mieltä olette lässytyssanoista. Mielestäni ne ovat aivan hirveitä, eli en kauheasti tykkää niistä.
Kommentit (35)
Ja itse kavahdan aina myös sitä, jos aikuinen käyttää näitä sanoja itsestään esim. "Pitää laittaa simmut kiinni" tai toiselle aikuiselle: "Onko masu täynnä?" Hyi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivot meinaavat sulaa joka kerta kun kuulen jonkun lässyttävän tuolla tavalla. Taantuvatko aikuiset naiset lapsen tasolle synnytettyään? Siltä usein tuntuu.
Miksiköhän raskaana olevat ihmiset puhuvat mahastaan masuna/massuna, vaikka ennen se on ollut ihan vaan maha. Tätäkin olen miettinyt :D -ap
Ja ennen kuin joku tulee valittamaan, että onpa sulla pienet murheet, niin kyllä itsekin tämän tiedostan, mutta lauantai-illan ratoksi halusin vain tällaista kysymystä pohtia. -ap
Vierailija kirjoitti:
Aivot meinaavat sulaa joka kerta kun kuulen jonkun lässyttävän tuolla tavalla. Taantuvatko aikuiset naiset lapsen tasolle synnytettyään? Siltä usein tuntuu.
Jos itse tunnet olosi joksikin muuksi kuin taantuneeksi, niin mitäpä jos vaikka googlaisit termin "hoivakieli", niin sinullekin ehkä selviäisi "lässytyksen" merkitys, eikä tarvitsisi tietämättömyyden takia tuollaisia viestejä kirjoitella. Myös oman elämän hankkiminen vähentää kummasti ärsyyntymistä toisten asioista.
Mitä tulee aloittajan kysymykseen, en käytä noita sanoja (pl. massu), eikä niitä käytetty myöskään lapsuudenperheessäni. Itse on kyllä tullut keksittyä kaikenlaista.
Kyllä se hempeämällä äänellä puhuminen voi olla hyödyksi, mutta en usko, että em. sanojen käyttö, jotenkin edistäisi kielen oppimista, kun lapsella on kuitenkin mahdollisuudet oppia heti alusta alkaen sanat silmä, maha, suu, kuuma yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutenkin minusta tuntuu heti, jos aikuinen ihminen käyttää raskausvatsastaan nimitystä mas(s)u, että hän on hieman yksinkertainen tai raskaushormonit ovat saaneet hänen päänsä sekaisin.
Ei niistä mitään merkittävää hyötyä ole, joissain tilanteissa ne voi olla sävyltään vähän erilaisia kuin "oikeat" sanat ja siksi edullisia ("tuliko pipi" -> pipi on jotain irrallista, erillistä, pois puhallettavaa ja nopeasti ohi menevää, pipi tulee, pipi menee vrt. "sattuiko sinuun / satutitko itsesi" -> tapahtuma on enemmän _itsessä_). Mutta silti en pysty käyttämään pipiä paitsi jos heijastan lapsen omaa puhetta (jos lapsi päiväkodista tullessa puhuu itse pipistä saatan kysyä että mihin se pipi siis oikein tuli). Lisäksi olen alistunut käyttämään sanaa "pöpö" - esikoisen kanssa puhuin vielä mikrobeista, bakteereista, viruksista, taudinaiheuttajista mutta tokan kohdalla on arkikielessä pöpöjä.
Ja sit se kamalista kamalin. Sellainen joka oksettaa itseäkin. "Sykky", hyi hitto. "Tuutko sykkyyn?" eli syliin. Antaa tulla tomaatteja, ansaitsen ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei niistä mitään merkittävää hyötyä ole, joissain tilanteissa ne voi olla sävyltään vähän erilaisia kuin "oikeat" sanat ja siksi edullisia ("tuliko pipi" -> pipi on jotain irrallista, erillistä, pois puhallettavaa ja nopeasti ohi menevää, pipi tulee, pipi menee vrt. "sattuiko sinuun / satutitko itsesi" -> tapahtuma on enemmän _itsessä_). Mutta silti en pysty käyttämään pipiä paitsi jos heijastan lapsen omaa puhetta (jos lapsi päiväkodista tullessa puhuu itse pipistä saatan kysyä että mihin se pipi siis oikein tuli). Lisäksi olen alistunut käyttämään sanaa "pöpö" - esikoisen kanssa puhuin vielä mikrobeista, bakteereista, viruksista, taudinaiheuttajista mutta tokan kohdalla on arkikielessä pöpöjä.
Ja sit se kamalista kamalin. Sellainen joka oksettaa itseäkin. "Sykky", hyi hitto. "Tuutko sykkyyn?" eli syliin. Antaa tulla tomaatteja, ansaitsen ne.
Sykky on ihan kamala! Ja viekku myös, hyihyi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan lässyttänyt lapsille, puhun kaikki ihan oikeilla nimillä.
Aikuiset miehetkin puhuu nykyään masusta, kun puhuvat omasta mahastaan. Vaikka ei olisi lapsia lähimaillakaan. Tekee mieli repiä korvat päästä. Molemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan lässyttänyt lapsille, puhun kaikki ihan oikeilla nimillä.
Mikä muuten lasketaan lässytykseksi? Onko pippeli ja pimppi lässykieltä vai pitäisikö puhua siittimestä ja vulvasta? Pappa ja mummu vai isoisä ja isoäiti? Saako onko pehmokarhun nimittäminen nalleksi lässytystä?
Itse en myöskään ymmärrä kolmannessa persoonassa puhumista. "Äiti hakee Pekalle mehua". Miksi ei: "Minä haen sulle mehua". Ja jotku puhuu näin lähes kouluikäisillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en myöskään ymmärrä kolmannessa persoonassa puhumista. "Äiti hakee Pekalle mehua". Miksi ei: "Minä haen sulle mehua". Ja jotku puhuu näin lähes kouluikäisillekin.
Tuo jää helposti päälle, kun jotenkin ajattelisin nimien (tai titteleiden, äiti, isi, mummu) olevan pikkulapselle helpommin ymmärrettäviä kuin abstraktimmat "minä" ja "sinä", jotka muuttuvat puhujan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse en myöskään ymmärrä kolmannessa persoonassa puhumista. "Äiti hakee Pekalle mehua". Miksi ei: "Minä haen sulle mehua". Ja jotku puhuu näin lähes kouluikäisillekin.
Koska persoonapronominien viittaussuhteet eivät ole puhumaan opettelevalle lapselle helppoja. Lapsi itse alkaa puhua aluksi itsestään kolmannessa persoonassa. Yksi serkkuni ei puhunut itsestään tai lapsesta kolmannessa persoonassa, ja hänen lapsensa puhuivat aluksi itsestään "sinä", ei minä. Ei mitään vikaa tässä, mutta tästä syystä ihmisten nimeäminen niillä nimillä, joilla heitä kutsutaan (äiti, Pekka, mummo) persoonapronominien sijaan on aluksi havainnollisempaa. Tapa vain jää helposti päälle.
Ite oon ihmetelly varsinkin sitä, että miksi puhumaan oppivalle puhutaan jotain ihme vauvakieltä. Esimerkiksi pöpöt ja pippelit ymmärrän, koska lapsen on helpompi ymmärtää pöpöä, kuin kaikkien erittelyä ja siitin tai penis kuulostaa oudolta lapsen suusta. Mutta joku poppa esimerkiksi. Mitä helvettiä se lapsi sillä poppa sanalla tekee kun sille on ihan oikeakin sana.
Monet myös käyttää jatkuvasti sitä taaperoiden kieltä vaikka tarkoitus olisi tukea lapsen puheen kehitystä. Esimerkkinä ei
"äiti antaa Tiinalle ämmää" vaan
"minä annan sinulle maitoa"
Vierailija kirjoitti:
Ite oon ihmetelly varsinkin sitä, että miksi puhumaan oppivalle puhutaan jotain ihme vauvakieltä. Esimerkiksi pöpöt ja pippelit ymmärrän, koska lapsen on helpompi ymmärtää pöpöä, kuin kaikkien erittelyä ja siitin tai penis kuulostaa oudolta lapsen suusta. Mutta joku poppa esimerkiksi. Mitä helvettiä se lapsi sillä poppa sanalla tekee kun sille on ihan oikeakin sana.
Monet myös käyttää jatkuvasti sitä taaperoiden kieltä vaikka tarkoitus olisi tukea lapsen puheen kehitystä. Esimerkkinä ei
"äiti antaa Tiinalle ämmää" vaan
"minä annan sinulle maitoa"
Hoivakieli tukee ihan tutkitusti puheen kehitystä. Se on myös vaistonvaraista ja samat piirteet toistuvat eri kielialueilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei niistä mitään merkittävää hyötyä ole, joissain tilanteissa ne voi olla sävyltään vähän erilaisia kuin "oikeat" sanat ja siksi edullisia ("tuliko pipi" -> pipi on jotain irrallista, erillistä, pois puhallettavaa ja nopeasti ohi menevää, pipi tulee, pipi menee vrt. "sattuiko sinuun / satutitko itsesi" -> tapahtuma on enemmän _itsessä_). Mutta silti en pysty käyttämään pipiä paitsi jos heijastan lapsen omaa puhetta (jos lapsi päiväkodista tullessa puhuu itse pipistä saatan kysyä että mihin se pipi siis oikein tuli). Lisäksi olen alistunut käyttämään sanaa "pöpö" - esikoisen kanssa puhuin vielä mikrobeista, bakteereista, viruksista, taudinaiheuttajista mutta tokan kohdalla on arkikielessä pöpöjä.
Ja sit se kamalista kamalin. Sellainen joka oksettaa itseäkin. "Sykky", hyi hitto. "Tuutko sykkyyn?" eli syliin. Antaa tulla tomaatteja, ansaitsen ne.
Meillä oli käytössä muutamia lapsen kehittämiä sanoja, jotka söpöydessään tarttui omaankin kieleen. Nykyään tosin lapsi vaatii puhuttavan asioista niiden oikeilla nimillä, vaikka itse ei osaisikaan täydellisesti lausua niitä, ts. hän toistaa sanomaansa niin kauan, että tajutaan, mitä sanaa ajaa takaa.
Oikeasti, puhuvatko aikuiset miehet masusta?? Mitä helkkaria
Aivot meinaavat sulaa joka kerta kun kuulen jonkun lässyttävän tuolla tavalla. Taantuvatko aikuiset naiset lapsen tasolle synnytettyään? Siltä usein tuntuu.