Ylipainoinen, millaisia kommentteja olet saanut kuulla painoosi liittyen?

Minä olen lapsena ollut normaalin ja lievän ylipainon rajalla. Tulin nelos- tai vitosluokalla kouluterkkarin tarkastuksesta kotiin ja äitipuoleni oli eteisessä ovella odottamassa ja alkoi heti udella "Noooh, mitäs terkkari sano?" Annoin terkalta saadun paperin hänelle ja hänen naamansa venähti pettymykseen, kun terkkari oli kirjoittanut pelkästään että "Reipas tyttö!"... Meillä oli naapurissa asuva nainen kahvittelemassa silloin ja siitä huolimatta äitipuoli alkoi tivaamaan "Eikö se sanonut sun painosta muka mitään?" Sanoin totuudenmukaisesti "Ei sanonut." ja äitipuoli vastasi "Älä valehtele." Hän uhkasi, että saisin kotiarestia, joka päättyisi vasta sitten kun kertoisin totuuden, mutta koska minulla ei ollut mitään totuutta kerrottavana, hän alkoi mesoamaan että "Sähän painat melkein saman verran kuin Anna* (naapurimme, joka seurasi tilannetta kiusaantuneena keittiössä) ja olet sitä päätä lyhyempi!? Miten v:ssa terkkari ei muka sanonut sulle mitään?!" Tämä Anna oli siis n. 160cm ja 50kg nainen.

Kun pyysin uutta talvitakkia, äitipuoleni totesi neutraalilla äänellä "Sä olet sen verran paksu, ettei sulle voi ostaa normikaupasta vaatteita." Takki jäi saamatta, ja ihan oikeasti monta vuotta tuon jälkeen kuvittelin, ettei kaupassa myydä vaatteita näin isokokoiselle tytölle. Taisin noihin aikoihin olla 150cm ja 50-52kg. Joka käänteessä hän otti painoni esille ja joskus naureskeli minulle tai minun kuullen, että "Ei tosta Lotasta* ainakaan mitään balleriinaa tule" tai "Ei sun tarvii antaa sille teidän Lottaa 2v vanhemman tytön vanhoja vaatteita, ei ne mahtuisi sille kuitenkaan."

Kun äitipuolen molemmat poijat saivat terkkarin paperiin huomautuksen ylipainosta, äitipuoli ryntäsi suoraan minun huoneeseeni karjumaan MINULLE, että miksi Ollia* ja Petteriä* on kohdeltu näin huonosti, mutta minua ei. Hän karjui ja riehui niin, että itku kurkussa "lohdutin" häntä, että terkkari on ollut väärässä tai sitten se johtuu siitä, että minä olen tyttö ja hänen lapsensa poikia (en tiedä mikä logiikka siinä oli, mutta en keksinyt muutakaan.)

Monta kertaa viikossa äitipuoli tivasi miksi olen niin lihava (ja aina mainitsi, että hän oli minun iässäni hoikka ja urheilullinen) ja kerran erehdyin vastaamaan, että "Noku meillä ei oikeen oo hedelmiä..." Meillä syötiin pelkästään eineksiä, leipää, vanukasta, muroja ja lihapiirakoita ja silti sain sitten ympäri korvia ja hän taas karjui että MUNKO VIKA SE ON ETTÄ SÄ OLET NOIN LÄSKI?!?!

Lupaan ja vannon, etten trollaa. Ihan oikeasti. Nyt minä olen 22v ja onnistunut vaikean ylipainon kautta saamaan painoni hallintaan. Veljeni 21 ja 19v ovat molemmat sair.lihavia ja toistavat nyt samoja valheita, kuin mitä lapsena kuulivat. 

"Lihas painaa enemmän kuin läski"

"Tämmösiä me vaan ollaan"

"Mulla on lihavuusgeeni" (molemmat vanhempansa ovat lihavia)

jne.

Kodin ulkopuolella minua ei olla koskaan haukuttu, ainakaan painostani. Myös veljeni ovat säästyneet koulukiusaamiselta, mutta nuorempi heistä juuri pari viikkoa sitten itki minulle, kun tytöt eivät kiinnostu hänestä seurustelumielessä. 

Olin ihan hirveän ihastunut yhteen naiseen ollessani 17v ja hänkin osoitti kiinnostusta minua kohtaan. Hän oli kutsunut minut luokseen illaksi ja tietty päivällä into piukeana ostin uudet vaatteet, kävin kampaajalla jne. Kun ilta tuli ja täydessä tällingissä menin hänen luokseen, hän sanoi "Sä olisit lottovoitto, jos laihduttaisit vähän. Mä voisin alkaa sun personal traineriksi. Sitten mennään baariin iskee naiset! Mieti miten kuuma sä olisit!" 

"Läskitissi." Olin juuri tullut koulusta kotiin ja äiti päätti minun itsetuntoani näin kohentaa :) olin about 160/49 ja 14-vuotias. 

"Norsu" työpaikalla. Mitat 173 cm/74 kg.

OLETPAS SÄ LIHONUT, EN MEINANNU TUNNISTAA SAMAKSI TYTÖKSI! - Isäpuoleni äidin tervehdys minulle, kun velipuoleni synttäreillä oli toistakymmentä ihmistä paikalla. Olin 16-vuotias ja loppuaika menikin itkua pidätellessä. Olin noihin aikoihin aloittanut toisen asteen opinnot ja tauolle mennessä heitin takin päälleni ja kuulin meidän luokkalaisen pojan kysyvän "Miks "Teija" laitto takin päälle?" ja joku seurueesta vastasi "No ettei kukaan huomais et se on läski." Ja olin siis menossa ulos tupakalle. Samoihin aikoihin tupakkapaikalla kuulin parin meidän luokkalaisen puhuvan "... ai kuka Teija?" - "Se on se läski." Aloin seurustelemaan pian koulun alkamisen jälkeen ja sain screen shotin parin meidän luokkalaisten tyttöjen whatsap -ryhmästä... Keskustelua oltiin käyty tähän tyyliin:

A: "omg, taija seurustelee!!"

B: "ai jonkun toisen läskin kans vai"

C: "ai onks sen poikaystävä joku normaali vai retardi?"

B:  "hyi vi---- miten se voi panna tollasta"

... ja sitten B laittoi ryhmään kuvan, jonka tunnistin omaksi kaksoileuakseni, josta oltiin otettu lähikuvaa sivusta päin. Menin koulun kuraattorin puheille ja mainitsin asiasta ja seuraavana päivänä tunnilla ryhmänohjaaja sanoo koko luokalle "Mä olen kuullut että täällä on muka kiusaamista. No, onko? Ketä kiusataan? Kuka?" En tietenkään uskaltanut nostaa kättä pystyyn siinä tilanteessa. Koulua oltiin käyty siinä vaiheessa alle kuukausi. 

Myös lapset, usein sellaiset 8-12v ovat jääneet perääni huutamaan toisilleen "HYI V MIKÄ LÄSKI!!!!!!"

Kaupassa rumasti maalattu, ryppyinen vanha nainen katsoi vatsaani: "pudota nyt ihmeessä tuo maha pois".

Hitoksee kun en tajunnut sanoa: "Häh, ei se siinä aamula ollut".

Naisen ulkonäen kuvailu siksi, kun itse muistutti sirkuspelleä ja oli varaa muita arvostella.

Muistan lapsuudesta miten minun ja muidenkin lasten vartaloita arvosteltiin ja puitiin äitien, sukulaisten, naapureiden ym kesken, meidän kuullen. Rippikouluiässä (v. 1990) olin 174/52 ja minut tuomittiin akkaraadin toimesta perseväksi. Reidetkin kuulemma kuin tukit.

Sittemmin kasvoin vielä muutaman sentin pituutta ja olen koko ikäni kärsinyt vääristyneestä syömisestä. Olen lukemattomia kertoja saanu kuulla miten olen niin valtavan iso ja miten pitkä nainen ei saisi olla kuin tosi hoikka, koska muuten näyttää ihan joltain mörssäriltä.

Tätä totuudenpuhumista sekäsuoraa tai epäsuoraa haukkumista on harrastaneet työkaverit, harrastuskaverit, kollegat, sukulaiset, tuttavat ja joskus jopa tuntemattomat ihmiset julkisissa kulkuneuvoissa, kahviloissa jne. Miehet sanoo asiat halveksuen tai jopa huutelee ohikulkevan auton ikkunasta. Naiset tulee sillai muka-hyväntahtoisesti "neuvomaan" tai "herättelemään" ja siinä samalla saavat pönkitettyä omaa itsetuntoa, tyyliin: "onneksi minä oon sentään pieni ja pyöreä, niin en niin pahalta näytä kuin sinä!"

Olen siis tosiaan 178cm ja paino on aikuisiällä, parinkympin jälkeen, vaihdellut noin 80-110 kilon välillä. Nyt n. 95 ja alaspäin pitäis päästä :(

Multa on kysytty joskus suoraan "kuinka he*vetissä sulla voi olla noin iso maha?" Kysyjä oli ihan outo tyyppi kaupassa, ja pakko myöntää että pääsi kyllä kunnon nauru.

Sanoin tyypille ettei mulla ole mitään käsitystä mistä tuo johtuu.

En mitään koskaan keltään. Mulle ei vaan vidduilla.

Tästä on vuosia aikaa. Ystävälläni oli vaippaikäinen poika, jolle hän juotti tuttipullosta kokista ja syötti keksejä ja juustonaksuja. Koko perheen ruokavalio koostui näistä tuotteista. Pojan hampaat olivat pelkät mustat nököt ja hän oli aivan valtavan lihava, ei pystynyt esim. juoksemaan. Neuvolassa oltiin sanottu pojan olevan hälyttävän lihava tai vaarallisen lihava, en muista tarkkaan kumpi. Tästä raivostuneena ystäväni vaahtosi minulle kuinka kauhea ihminen neuvolantäti oli ja kuinka Suomessa ei osata asiakaspalvelua. Minun oli pakko sanoa, että poikahan painaa saman verran kuin silloin teini-ikäinen tyttäreni. Ystäväni aloitti uskomattoman marttyyrishow'n. Tapahtumasta on aikaa kohta kaksikymmentä vuotta ja edelleen ystäväni huokailee, kuinka hänen poikansa on pienestä lapsesta saakka joutunut ulkopuolisten ennakkoluulojen uhriksi. Poika on edelleen hälyttävän ylipainoinen eikä ole koskaan elämässään voinut eikä jaksanut juosta muiden lasten kanssa. Hänellä on tekohampaat ja hän on työkyvyttömyyseläkkeellä. 

Joku mies tuli baarissa luokseni ja avasi keskustelun sanomalla Mun mielestä naisen ulkonäöllä ei ole väliä. Mä en ole niin pinnallinen kuin muut miehet.

Tyyppi ihan selkeästi oletti, että olisin imarreltu tuollaisesta. Minun korvaani tuo kuullosti Näin sut ja totesin itselleni, että tuossa on lihavuutensa takia tarpeeksi huonoitsetuntoinen nainen, eli saletisti helppo reikä tälle illalle.

Työpaikan tupakkapaikalla eräs nainen mittaili minua sivussa päästä varpaisiin ja siinä työkavereiden edessä rikkoi hiljaisuuden kysymällä "Tiedätsä, mikä sun ihannepaino olis?"

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lapsena ollut normaalin ja lievän ylipainon rajalla. Tulin nelos- tai vitosluokalla kouluterkkarin tarkastuksesta kotiin ja äitipuoleni oli eteisessä ovella odottamassa ja alkoi heti udella "Noooh, mitäs terkkari sano?" Annoin terkalta saadun paperin hänelle ja hänen naamansa venähti pettymykseen, kun terkkari oli kirjoittanut pelkästään että "Reipas tyttö!"... Meillä oli naapurissa asuva nainen kahvittelemassa silloin ja siitä huolimatta äitipuoli alkoi tivaamaan "Eikö se sanonut sun painosta muka mitään?" Sanoin totuudenmukaisesti "Ei sanonut." ja äitipuoli vastasi "Älä valehtele." Hän uhkasi, että saisin kotiarestia, joka päättyisi vasta sitten kun kertoisin totuuden, mutta koska minulla ei ollut mitään totuutta kerrottavana, hän alkoi mesoamaan että "Sähän painat melkein saman verran kuin Anna* (naapurimme, joka seurasi tilannetta kiusaantuneena keittiössä) ja olet sitä päätä lyhyempi!? Miten v:ssa terkkari ei muka sanonut sulle mitään?!" Tämä Anna oli siis n. 160cm ja 50kg nainen.

Kun pyysin uutta talvitakkia, äitipuoleni totesi neutraalilla äänellä "Sä olet sen verran paksu, ettei sulle voi ostaa normikaupasta vaatteita." Takki jäi saamatta, ja ihan oikeasti monta vuotta tuon jälkeen kuvittelin, ettei kaupassa myydä vaatteita näin isokokoiselle tytölle. Taisin noihin aikoihin olla 150cm ja 50-52kg. Joka käänteessä hän otti painoni esille ja joskus naureskeli minulle tai minun kuullen, että "Ei tosta Lotasta* ainakaan mitään balleriinaa tule" tai "Ei sun tarvii antaa sille teidän Lottaa 2v vanhemman tytön vanhoja vaatteita, ei ne mahtuisi sille kuitenkaan."

Kun äitipuolen molemmat poijat saivat terkkarin paperiin huomautuksen ylipainosta, äitipuoli ryntäsi suoraan minun huoneeseeni karjumaan MINULLE, että miksi Ollia* ja Petteriä* on kohdeltu näin huonosti, mutta minua ei. Hän karjui ja riehui niin, että itku kurkussa "lohdutin" häntä, että terkkari on ollut väärässä tai sitten se johtuu siitä, että minä olen tyttö ja hänen lapsensa poikia (en tiedä mikä logiikka siinä oli, mutta en keksinyt muutakaan.)

Monta kertaa viikossa äitipuoli tivasi miksi olen niin lihava (ja aina mainitsi, että hän oli minun iässäni hoikka ja urheilullinen) ja kerran erehdyin vastaamaan, että "Noku meillä ei oikeen oo hedelmiä..." Meillä syötiin pelkästään eineksiä, leipää, vanukasta, muroja ja lihapiirakoita ja silti sain sitten ympäri korvia ja hän taas karjui että MUNKO VIKA SE ON ETTÄ SÄ OLET NOIN LÄSKI?!?!

Lupaan ja vannon, etten trollaa. Ihan oikeasti. Nyt minä olen 22v ja onnistunut vaikean ylipainon kautta saamaan painoni hallintaan. Veljeni 21 ja 19v ovat molemmat sair.lihavia ja toistavat nyt samoja valheita, kuin mitä lapsena kuulivat. 

"Lihas painaa enemmän kuin läski"

"Tämmösiä me vaan ollaan"

"Mulla on lihavuusgeeni" (molemmat vanhempansa ovat lihavia)

jne.

Kodin ulkopuolella minua ei olla koskaan haukuttu, ainakaan painostani. Myös veljeni ovat säästyneet koulukiusaamiselta, mutta nuorempi heistä juuri pari viikkoa sitten itki minulle, kun tytöt eivät kiinnostu hänestä seurustelumielessä. 

Hyi mikä noita-akka äitipuolesi on. Hienoa että selvisit pystypäin.

Juttelin laihdutusprojektistani ystäväni kanssa, kun ulkopuolinen puuttui keskusteluun ja antoi oman vinkkinsä: Hyvä juttu! Nyt vaan jätät kaikki pizzat ja suklaat pois, syöt vaan vähemmän ja liikut enemmän!

Totesin tyypille, että olen lihonut tähän pisteeseen pelkästään sokerijuomilla, en roskaruualla enkä suklaalla enkä ylensyönnillä enkä paikoillani makaamalla. Olin ollut pari vuotta aika pahassa energiajuomakoukussa ja paino lähti tippumaan heti, kun söin ja liikuin kuten ennenkin, mutta vaihdoin sokerilitkut ihan tavalliseen hanaveteen. Nyt -15kg ja vielä 10 jäljellä.

Olin lapsuudessani huomattavasti ylipainoinen, teininä sitten laihduin normaaliin painoon jossa nykyisinkin olen. Pahin kommentti joka on mieleen jäänyt tuli omalta äidiltäni. Hän oli vihaisena ja huusi kesken äidin ja veljen riidan että "vittu säkin oot tollanen lehmä". Olin siis täysin ulkopuolisena tuossa riitelystä. Kiitos äiti :)

Ikää minulla oli 12-v ja isäpuoleni ja äitini keskustelivat siitä kumpi menee kummankin lapsen koulun kevätjuhliin. Minä olin samassa huoneessa kun äiti ilmoitti menevänsä pikkuveljeni juhliin, koska ihmiset kuulemma nauravat jos hoikka äiti näyttäytyy näin lihavan tyttären kanssa. Isäpuoleni hätkähti mutta äiti pysyi tyynenä tavallisena itsenään. Juhlapäivänä isäpuoli vei minut kampaajalle ja kehui hiuksiani ja sanoi minun olevan nätti uudessa mekossani. Olin iloinen ja tunsin itseni kauniiksi. Sitten äiti totesi, että ei mekko tai yksi kampaaja saa makkaroitani mihinkään katoamaan. Tästä on lähes 20 vuotta aikaa ja edelleen muistan, kuinka vähäinenkin innostukseni ja iloni lässähti. Murrosiässä sain jatkuvasti vielä pahempaa ilkeilyä äidiltä. Hän esimerkiksi kysyi luokkakaveriltani, "Miten se Salla on saanut liikunnasta kasin? Onko se teidän opettaja sokea?"En olisi äitini kanssa tekemisissä, ellei isäpuoleni olisi hänen kanssaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kaupassa rumasti maalattu, ryppyinen vanha nainen katsoi vatsaani: "pudota nyt ihmeessä tuo maha pois".

Hitoksee kun en tajunnut sanoa: "Häh, ei se siinä aamula ollut".

Naisen ulkonäen kuvailu siksi, kun itse muistutti sirkuspelleä ja oli varaa muita arvostella.

Vähän sama. Puliveivarin näköinen akka Hesen tiskillä kävi sanomassa että älä lapsias päästä tohon kuntoon. Onneks ne ei kuulleet.

Ainut, mikä olisi erityisesti jäänyt mieleen, on ollut ne kerrat, kun minun on luultu olevan raskaana (en siis ole kertaakaan ollut, notkoselkä ja pömppis). Vaikuttaa ainakin siihen, että tulee vedettyä vatsaa hieman sisään, siitä nyt ei haittaa ole :D