Tekisi mieli soittaa kriisipuhelimeen, mutta en kehtaa
Olen soittanut elämäni aikana pari kertaa ja lähiaikoinakin yhden kerran. Enää ei kehtaisi, tuntuu, että hajoan pääni kanssa, eikä takaiskuille näy loppua. Olen myös onnistunut järjestämään elämäni niin, että ei ole ketään kenelle avautua, ei ainakaan kaikesta.
Kommentit (9)
Mietin itse ihan samaa. Millaista kriisipuhelimeen soittaminen oli? Saitko siitä apua? Minkäkuuloinen henkilö vastasi?
Mä olen kerran soittanut ja käynyt juttelemassa, kun pää meinasi haljeta erään sukulaisen (tekojen) vuoksi. Sain heti ajan keskusteluun ja työntekijä oli oikein empaattinen ja ymmärtäväinen. Kehotti vielä tulemaan uudestaan tarpeen mukaan. Ei siellä nimiä kysellä tms.
Soita ihmeessä, sitä varten se on. Se ei ole mikään 112, joten turhaa murehtia, että kiilaisit jonkun kiireisemmän tapauksen.
Ei kannata soittaa. Helvetin kallista.
Vierailija kirjoitti:
Mietin itse ihan samaa. Millaista kriisipuhelimeen soittaminen oli? Saitko siitä apua? Minkäkuuloinen henkilö vastasi?
Asiallinen. Mitään sellaista tietoa tai apua ei varsinaisesti tullut jota en olisi aiemmin jo tiennyt.
Tuntuu tällä hetkellä siltä, että tilanne ei ole tarpeeksi paha tai akuutti, että olisi "oikeutta" soittaa ja että kuormitan erilaisia tukipalveluja kohtuuttomasti "jatkuvilla" soitoillani. Ei niitä todellisuudessa ole kuin pari-kolme reilun vuoden aikana ja siis näitä lukuunottamatta en ole soittanut ikinä. Tuntuu liialta silti.
Ei ole kallista. Paikallisverkkomaksu eli normaalitaksa.
Soitin. Ei ihan sellaista kun ajattelin. Tuli vielä hirveämpi olo. Tekisi mieli vain hypätä jostain.
Vierailija kirjoitti:
Soitin. Ei ihan sellaista kun ajattelin. Tuli vielä hirveämpi olo. Tekisi mieli vain hypätä jostain.
Älä hyppää. Jos olo on ihan sietämätön, niin mene päivystykseen.
Koita saada keskusteluaika lähimpään kriisikeskukseen.