Teinkö epäreilun liikkeen?
Olin eronnut virallisesti miehestäni muutama vuosi sitten. Asuimme kuitenkin vielä eron jälkeen yhdessä pakottavista syistä. Kun saimme asunnon myytyä, oli puhetta että muutamamme erillemme. Tämä ei sitten kuitenkaan hänelle käynyt. Uhkailuillaan (henkäni kohtaan, mikäli eroan hänestä) ja lasten huoltajuus asioilla hän sai minut muuttamaan vielä samaan asuntoon kanssaan.
Aloin puhumaan hänelle uudestaan, että meidän on erottava. Hän ei ollut kuulevinaankaan asiaa. Viimein irtisanoin vuokrasopimuken (oli täysin minun nimissäni). Noin viikko tästä hän uhkasi keittiössämme henkeäni.
Tästä pelästyneenä lähdin lastemme kanssa asunnosta, enkä koskaan palannut enää sinne. En myöskään uskaltanut palata, koska hän lähetteli koko ajan uhkailuviestejä, mitä tapahtuu kun tulen takaisin. Uhkailua on jatkunut koko ajan sen jälkeen. Olen yrittänyt pitää kuitenkin välit jonkunlaisina lasten takia.
Hän ei missään vaiheessa voinut uskoa, että oikeasti lähden.
Olen vaan alkanut itse miettimään toiminko oikein vai teinkö paskan liikkeen häntä kohtaan?
Kommentit (11)
Hienoa! Teit aivan oikein. Tuo sinun olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Olen ylpeä sinusta! Olit oikein reipas! Positiivisa adjektiiveja vielä pitkä pitkä pitkä rivi...
Hohhoijaa taas, porvoossa mietitään nyt todella tärkeitä asioita.
Teit todellakin oikein! Nyt fokus lastesi ja itsesi hyvinvointiin eikä siihen, mitä exäsi ajattelee.
Aivan oikein teit, ei ollut mitäänkään paska liike. Joskus ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vain lähteä. Aivan turhaan itseäsi syytät tai asiaa mietit.
Ei ole mitään syytä miettiä muuta, kuin että toimit aivan oikein. Exäsi voi ehkä ajatella muuta, mutta syyllisen hän näkee ainoastaan peiliin katsomalla.
Jokaisen pitäisi vastaavassa tilanteessa tehdä juuri noin kuin teit. Valitettavasti kaikki eivät vaan tee.
Miehenä oikein hävettää, että joku mies voi käyttäytyä noin alhaisesti.
Onneksi lähdit ja onnittelut, että olet vahva nainen.
Hienoa, että pystyit tekemään noin, olen ylpeä sinusta. Toivottavasti lähdit tarpeeksi kauas.
Itsellä oli useita vuosia sitten hieman vastaava tilanne. Silloin odotin kolme vuotta ennen lähtemistäni. En vaan uskaltanut. Ne kolme vuotta olivat aivan yhtä helvettiä. Kun sitten lähdin, jäin aluksi samalla paikkakunnalle. Tilanne ei siellä ollessa viidessä vuodessa muuttunut oikeastaan mihinkään, vaikka erillään asuimmekin. Viimein kun tajusin/uskalsin lähteä muualle, alkoi tilanne rauhoittumaan. Meni siinä silloinkin yli vuosi. Itselleni silti se muualle muuttaminen ja hänestä ilmoitusten tekeminen oli parasta mitä olen ikinä tehnyt.
Ja tämäkin satu menee heittämällä läpi av-mammoille.
Menkää nyt joskus edes ulos sieltä kammioistanne ja nauttikaa kesäpäivistä.
Oikein olet toiminut. Meillä on asiakkaina usein tapauksia, joissa samanlaista. Ymmärrän kyllä, että asia voi mietittyttää ja tunnet syyllisyyttä. Niin myös moni meidän asiakkaistamme, he vaan valitettavan usein myös joutuvat uudestaan tulemaan meille, kun ajattelevat, että kyllä se muuttuu.
Nyt vaan rohkeasti eteenpäin, ja tee vaan kaikesta hänen toiminnastaan ilmoitus poliisille, vaikka se pahalta tuntuisikin.
Tsemppiä ja hyvää kesän jatkoa :)
Joo, teit kamalan väärin kun et taipunut herran tahtoon, onhan hän tärkeämpi kuin sinä ja lapset.
Et kysy tosissaan, ethän.
Teit todellakin oikein. Kellään ei ole oikeutta uhata toista. Ymmärrän että mietit oliko se epäreilua häntä kohtaan. EI OLLUT, turhaan syytät itseäsi.
Se jos olisit lähtenyt ja samaan aikaan ilmoittanut että asunto irti sanottu, olisi ollut epäreilua. Tuo ei.
Muutenkin onnittelut, että olet päässyt tuollaisesta ihmisestä eroon.