Ystävä ehdottaa tapaamista, mutta ei unohtaa vastata viesteihin. Mitä tehdä?

Älä ala ehdottelemaan päiviä jotka sopisi sinulle vaan anna kaverisi tehdä aloitteet noiden aikataulujen kanssa. Kaverisi kysyy että tavataanko ensi viikolla > sanot että kyllä se käy (mutta et muuta) > kaveri ehdottakoon päivää, tai sitten keskustelu päättyy tähän.

Vierailija kirjoitti:

Älä ala ehdottelemaan päiviä jotka sopisi sinulle vaan anna kaverisi tehdä aloitteet noiden aikataulujen kanssa. Kaverisi kysyy että tavataanko ensi viikolla > sanot että kyllä se käy (mutta et muuta) > kaveri ehdottakoon päivää, tai sitten keskustelu päättyy tähän.

Hyvä idea, kiitos!

Ensi kerralla älä ehdota päivää vaan vastaa vaan että joo nähdään vaan!

Mitä jos soittelisitte viesteilyn sijaan?

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos soittelisitte viesteilyn sijaan?

Ystävä usein laittaa viestiä myös ollessaan töissä, joten välttämättä hän ei vastaa, jos yrittää soittaa viestin saatuaan. Myöhemmin tulee viesti, että: "Olit soitellut, en pystynyt vastaamaan. Mitä asiaa oli?"

Ihmeellistä pelleilyä. Jätä tällainen ystävä omaan arvoonsa.

Itselläni on samanlainen ystävä. Oikeastaan meillä oli alun perin kolmen porukka, mutta tämä yksi jätti aina tapaamissuunnittelut kesken. Mentiin sitten tämän toisen kanssa ja lopulta siirryttiin ihan kahdestaan sopimaan tapaamisia. Tämä yksi ystävä sitten aina suuttuu, jos näkee esimerkiksi Facebookista meidän olleen yhdessä reissussa, kahvilla, mitä nyt ikinä. Valittaa että jätämme hänet ulos, mutta kuitenkaan jos ehdotamme yhteisessä viestiketjussa tapaamista tämä ei ikinä vastaa.

Laittoi itse asiassa kuukausi sitten minulle viestiä, että on tulossa käymään asuinkaupunkiini tiettynä ajankohtana ja olenko paikalla. Sanoin että tottakai ja tavataan vaan. Mitään ei enää kuulunut. Laitoin loppuaikana viestiä että niin mites se tapaaminen, mutta ystävä ei enää vastannut.

Tai en nyt sanoisi enää ystäväksi, ei olla pariin vuoteen nähty.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on samanlainen ystävä. Oikeastaan meillä oli alun perin kolmen porukka, mutta tämä yksi jätti aina tapaamissuunnittelut kesken. Mentiin sitten tämän toisen kanssa ja lopulta siirryttiin ihan kahdestaan sopimaan tapaamisia. Tämä yksi ystävä sitten aina suuttuu, jos näkee esimerkiksi Facebookista meidän olleen yhdessä reissussa, kahvilla, mitä nyt ikinä. Valittaa että jätämme hänet ulos, mutta kuitenkaan jos ehdotamme yhteisessä viestiketjussa tapaamista tämä ei ikinä vastaa.

Laittoi itse asiassa kuukausi sitten minulle viestiä, että on tulossa käymään asuinkaupunkiini tiettynä ajankohtana ja olenko paikalla. Sanoin että tottakai ja tavataan vaan. Mitään ei enää kuulunut. Laitoin loppuaikana viestiä että niin mites se tapaaminen, mutta ystävä ei enää vastannut.

Tai en nyt sanoisi enää ystäväksi, ei olla pariin vuoteen nähty.

Ystävä on kiva tyyppi, mutta kyllä tämä puljaaminen tapaamisten kanssa minullakin vaikuttaa suhtautumiseen. Ystävän käytös tuntuu aika tylyltä, vaikka todennäköisesti hän on enemmän ajattelematon ja hajamielinen. Olisi ihan eri juttu saada pian vastauksena, että päivä sopii tai sitten, että ystävä katsoo kalenterin ja vastaa myöhemmin päivällä. Kun ei vastata yhtään mitään, niin eihän se kivalta tunnu.

Minä lopetin muutama vuosi sitten yhteydenpidon lähes kaikkiin kavereihin, pääsee paljon helpimmalla...

Vierailija kirjoitti:

Minä lopetin muutama vuosi sitten yhteydenpidon lähes kaikkiin kavereihin, pääsee paljon helpimmalla...

Eikö sinua harmita yksinäisyys yhtään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos soittelisitte viesteilyn sijaan?

Ystävä usein laittaa viestiä myös ollessaan töissä, joten välttämättä hän ei vastaa, jos yrittää soittaa viestin saatuaan. Myöhemmin tulee viesti, että: "Olit soitellut, en pystynyt vastaamaan. Mitä asiaa oli?"

Soita silloin kaverille uudestaan takaisin, älä ala viestittelemään. Ei vaikuta teillä toimivan.

Huomasin jossain kohtaa aikuistumisen kynnyksellä, että joillakin ihmisillä on tapana ehdotella tapaamisia, ja sen jälkeen jotenkin "vastuu" siirtyy asiasta eteenpäin. Ihan kuin he tuntisivat syyllisyyttä, että eivät ole pitkään aikaan tavanneet kavereita, ja heidän pitää äkkiä jotenkin "ravistella" se harteilta ehottamalla näkemistä, mutta siihen se aina jää. Voi sitten uskotella itselleen olleensa aloitteellinen osapuoli. Heille ehdottaminen on sama asia kun oikeasti tapaaminen. Ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, vähin äänin antaa vaan teiden erkaantua.

Vierailija kirjoitti:

Huomasin jossain kohtaa aikuistumisen kynnyksellä, että joillakin ihmisillä on tapana ehdotella tapaamisia, ja sen jälkeen jotenkin "vastuu" siirtyy asiasta eteenpäin. Ihan kuin he tuntisivat syyllisyyttä, että eivät ole pitkään aikaan tavanneet kavereita, ja heidän pitää äkkiä jotenkin "ravistella" se harteilta ehottamalla näkemistä, mutta siihen se aina jää. Voi sitten uskotella itselleen olleensa aloitteellinen osapuoli. Heille ehdottaminen on sama asia kun oikeasti tapaaminen. Ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, vähin äänin antaa vaan teiden erkaantua.

Onpa surullista. Ymmärrän kyllä, ettei ystävyys kovin hyvin voi toimia, jos yhteydenpito aina on näin tahmeaa. Eihän tällaista perään kyselemistä kukaan jaksa vuosi toisensa jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Huomasin jossain kohtaa aikuistumisen kynnyksellä, että joillakin ihmisillä on tapana ehdotella tapaamisia, ja sen jälkeen jotenkin "vastuu" siirtyy asiasta eteenpäin. Ihan kuin he tuntisivat syyllisyyttä, että eivät ole pitkään aikaan tavanneet kavereita, ja heidän pitää äkkiä jotenkin "ravistella" se harteilta ehottamalla näkemistä, mutta siihen se aina jää. Voi sitten uskotella itselleen olleensa aloitteellinen osapuoli. Heille ehdottaminen on sama asia kun oikeasti tapaaminen. Ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, vähin äänin antaa vaan teiden erkaantua.

Olen huomannut saman... Meillä oli riitaa ja välit katkesi, jossain vaiheessa otin yhteyttä ja halusin nähdä, sanoin että on ollut ikävä ja olisi kiva puhua kasvotusten asioista. Tuli sitten paikalle lapsensa kanssa, no eihän siinä voinut mitään välejä selvitellä, oli vaan kuin mitään ei olisi tapahtunut, itseäni jäi kyllä hiertämään selvittämätön riita. Tämä tapaaminen oli viime kesäkuussa... Sanoi että ollaan yhteydessä ja viestiteltiin pari kertaa, myöhemmin jätti vastaamatta viestiin. Jossain vaiheessa kyselin taas kuulumisia viestillä ja ehdotin tapaamista, sanoi että ilmoittaa kun sille sopii, kerroin että itselleni sopisi ensi tai sitä seur. vkolla, siitä on jo 2kk eikä mitään ole kuulunut. Päätin antaa olla, tosi tärkeä ystävä sille näköjään olin :/

pettynyt- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin jossain kohtaa aikuistumisen kynnyksellä, että joillakin ihmisillä on tapana ehdotella tapaamisia, ja sen jälkeen jotenkin "vastuu" siirtyy asiasta eteenpäin. Ihan kuin he tuntisivat syyllisyyttä, että eivät ole pitkään aikaan tavanneet kavereita, ja heidän pitää äkkiä jotenkin "ravistella" se harteilta ehottamalla näkemistä, mutta siihen se aina jää. Voi sitten uskotella itselleen olleensa aloitteellinen osapuoli. Heille ehdottaminen on sama asia kun oikeasti tapaaminen. Ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, vähin äänin antaa vaan teiden erkaantua.

Olen huomannut saman... Meillä oli riitaa ja välit katkesi, jossain vaiheessa otin yhteyttä ja halusin nähdä, sanoin että on ollut ikävä ja olisi kiva puhua kasvotusten asioista. Tuli sitten paikalle lapsensa kanssa, no eihän siinä voinut mitään välejä selvitellä, oli vaan kuin mitään ei olisi tapahtunut, itseäni jäi kyllä hiertämään selvittämätön riita. Tämä tapaaminen oli viime kesäkuussa... Sanoi että ollaan yhteydessä ja viestiteltiin pari kertaa, myöhemmin jätti vastaamatta viestiin. Jossain vaiheessa kyselin taas kuulumisia viestillä ja ehdotin tapaamista, sanoi että ilmoittaa kun sille sopii, kerroin että itselleni sopisi ensi tai sitä seur. vkolla, siitä on jo 2kk eikä mitään ole kuulunut. Päätin antaa olla, tosi tärkeä ystävä sille näköjään olin :/

Nykyään tuntuu siltä, että kaikenlaisesta sopimisesta on tullut tosi hankalaa. Ihmiset vain huikkaavat toisille, että viestitellään milloin nähtäisiin, mutta mitään ei oikein jaksettaisi lyödä lukkoon. Ehkä se johtuu siitä, että älypuhelimien myötä kaikki ovat näennäisesti tavoitettavissa koko ajan ja se laiskistaa. Ajatellaan, että otetaan yhteyttä ja sovitaan sitten joskus, kun sattuu olemaan sopiva fiilis sille... Ja sitten se vain jää.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä pelleilyä. Jätä tällainen ystävä omaan arvoonsa.

Komppania edellistä kirjoittajaa. Elämä on liian lyhyt huonoihin ihmissuhteisiin hassattavaksi!

* komppaan

Vierailija kirjoitti:

pettynyt- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin jossain kohtaa aikuistumisen kynnyksellä, että joillakin ihmisillä on tapana ehdotella tapaamisia, ja sen jälkeen jotenkin "vastuu" siirtyy asiasta eteenpäin. Ihan kuin he tuntisivat syyllisyyttä, että eivät ole pitkään aikaan tavanneet kavereita, ja heidän pitää äkkiä jotenkin "ravistella" se harteilta ehottamalla näkemistä, mutta siihen se aina jää. Voi sitten uskotella itselleen olleensa aloitteellinen osapuoli. Heille ehdottaminen on sama asia kun oikeasti tapaaminen. Ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, vähin äänin antaa vaan teiden erkaantua.

Olen huomannut saman... Meillä oli riitaa ja välit katkesi, jossain vaiheessa otin yhteyttä ja halusin nähdä, sanoin että on ollut ikävä ja olisi kiva puhua kasvotusten asioista. Tuli sitten paikalle lapsensa kanssa, no eihän siinä voinut mitään välejä selvitellä, oli vaan kuin mitään ei olisi tapahtunut, itseäni jäi kyllä hiertämään selvittämätön riita. Tämä tapaaminen oli viime kesäkuussa... Sanoi että ollaan yhteydessä ja viestiteltiin pari kertaa, myöhemmin jätti vastaamatta viestiin. Jossain vaiheessa kyselin taas kuulumisia viestillä ja ehdotin tapaamista, sanoi että ilmoittaa kun sille sopii, kerroin että itselleni sopisi ensi tai sitä seur. vkolla, siitä on jo 2kk eikä mitään ole kuulunut. Päätin antaa olla, tosi tärkeä ystävä sille näköjään olin :/

Nykyään tuntuu siltä, että kaikenlaisesta sopimisesta on tullut tosi hankalaa. Ihmiset vain huikkaavat toisille, että viestitellään milloin nähtäisiin, mutta mitään ei oikein jaksettaisi lyödä lukkoon. Ehkä se johtuu siitä, että älypuhelimien myötä kaikki ovat näennäisesti tavoitettavissa koko ajan ja se laiskistaa. Ajatellaan, että otetaan yhteyttä ja sovitaan sitten joskus, kun sattuu olemaan sopiva fiilis sille... Ja sitten se vain jää.

No tämän kyseisen kaverin kanssa oltiin ennen lähes päivittäin yhteydessä whutsupilla. Ei vaan osaa käsitellä erimielisyyksiä ja aina vika on vaan muissa kuin itsessään. No antaa olla jos on noin hankalaa...