argh, olen siinä pisteessä
että roskien vienti tuntuu virkistävältä omalta ajalta!
Olen koko ajan kiinni lapsissa (1 ja 3) ja mies yötä päivää joko töissä tai opiskelemassa. Isovanhempia ei enää ole ja kummit on kiireisiä sinkkuja. Kaikki vähän kipeitä eikä ole voitu ulkoilla. Sotkua ja kitinää. Räjähdän!
Kommentit (2)
vaikkei ole edes hätä. Vain saadakseni olla edes hetken rauhassa.
Illalla en voi mennä nukkumaan ajoissa; lobotomia vauvanetissä tai tv:n äärellä on tarpeen (" omaa aikaa" ) ja huomenna olen taas kärttyisä enkä jaksa sitäkään vähää kitinöitä.
Tiedän, on väliaikaista, tiedän, oma valinta, mutta välillä nousee savu korvista. Onneksi isommalla on nyt kerhopaikka ja huomenaamulla Saan Viedä hänet Kerhoon, jossa se ihana vetäjä askartelee rakkaimpani, maanisen Askartelijan kanssa.
Ihan kivoja lapsia kyllä ja silleen...
ap
Minulla oli pari vuotta tuollaista, naureskelinkin aina ironisesti itselleni, kun oikein odotin roskien vientiä, että pääsen hetkeksi omaan rauhaan! Kun lapsi meni päivähoitoon pari kuukautta sitten, elämänlaatuni parani melkoisesti. Nyt on taas omiakin juttuja ja jaksan lapsenkin kanssa paremmin. Jaksamista sinne!