Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä osaisinko surra jos isä kuolisi
09.05.2018 |
Hän on ollut aina niin näkymätön hahmo.
Kyllä hän siellä kotona on äitin kanssa, mutta en mä koskaan ole isältä mitään tukea saanut.
Pieni lapsi kun olin, niin oli ruumiillista kuritusta oli ja koskaan ei mitään nättiä sanaa, halailua tai mitään vastaavaa isältä herunut.
En ymmärrä miksi äiti on sen ihmisen kanssa edelleen ja suurin kysymys: en ymmärrä miksi isä ei tee itselleen mitään! Hän on niin tossu. Isällä ei ole ollut koskaan myöskään yhtään ystävää.
Kerran olimme isän kanssa kaupungilla ja eräs vanha setä huuteli minulle kaikkea ilkeää ja rumaa. Isä ei puuttunut mitenkään, vaikka kuuli koko tilanteen.
Eihän tuollaista miestä voi mieheksi edes kutsua.
Ainut mitä olen isältä saanut, on rahallinen tuki. On se parempi kuin ei mitään. Ehkä itken hautajaisissa rahahanojen tyrehtymistä..
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitihullusta tullut isähullu
Ei millään pahalla, mutta mua kyllä aina ihmetyttää, että jotkut tyypit roikkuu tällä palstalla niin paljon, että joillekin palstailijoille keksitään omat nimet. Ja siis nimenomaan ihmettelen niitä, jotka niitä nimiä keksii. Täytyy olla aika tyhjä elämä. Monilla ihmisillä on samanlaisia ongelmia ja samanlaisia elämäntilanteita ja sitten jotkut vakipalstaajat luulee, että ne kirjoittelijat on samoja ihmisiä.
Sama täällä, olen kateellinen niille, joilla hyvät suhteet vanhempiin, kun ite vanhemmiten tajunnut miten huono suhde varsinkin faijaan on ollut. Just se huutaminen ja raivoominen, ja semmonen täys lapsellisuus.
Nimenomaan lapsellisuus. Mun isä ei ole koskaan aikuiseksi kasvanut. Hän on aikuinen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan lapsellisuus. Mun isä ei ole koskaan aikuiseksi kasvanut. Hän on aikuinen lapsi.
Joo, sama. Harmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei tuntunut oikein miltään kun isä kuoli. Äiti ja se erosivat kun olin jotain 5v, aluksi nähtiin joka viikonloppu mutta sitten näkemiskerrat vähentyivät ja viimeisen ahden vuoden aikana en nähnyt sitä kuin kerran nopeasti kaupungilla. Meillä oli niin epäläheiset välit että suurin tunne jota tunsin oli varmaan syyllisyys siitä etten tunne surua tai muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ja faijalla on melko selvät sävelet. Mä heitän tuhkat poikansa viereen.
Isäs tuikkas äitiäs p..lillä pi...psaan..
ulinaa uli
hoida oma tonttis sit paremmin
Alue: Aihe vapaa
Ennen olin kateellinen kaikille niille joilla on hyvä isäsuhde. nyt olen käsoitellyt asian enkä ole enää. Minulla on elämässä niin paljon muutakin.