Mitäpä voi tehdä sellaiselle yläkouluikäisten kiusaamiselle, että ei oteta joukkoon?

Samaa se on tytöilläkin.  Meillä tilannetta korjattu ties millä, mutta nyt ollaan siinä pisteessä, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin ympäristön muutos ja samalla koulun. 

Kannattaa ehkä miettiä uusia harrastuksia, jos niiden parista löytyisi kavereita tai tilanne muuttuisi. Vaikeaa se on, mutta aina kannattaa yrittää.

Voi vain vahvistaa tämän pojan itsetuntoa. Tasapainoisen ihmisen on aina helpompi löytää kavereita. 

Jos niitä ei koulusta löydy, niin harrastuksista ja muista ympyröistä. Lapsilla ja nuorilla on oikeus valita seuransa kuten meillä kaikilla. 

Koulussa on oltava tietysti asiallinen kaikille, mutta mihinkään piireihin kenellekään ei ole oikeus automaattisesti. 

Voit tietysti miettiä ja jopa kysyä muilta, mikä pojassa on vikana. Usein siihen, ettei huolita joukkoon on jokin syy. Jos syy on poistettavissa tai ainakin lievennettävissä, niin tukea sitä kehitystä. 

Joku ottaa aina. Eivät kaikki ihmiset ole ilkimyksiä, joku muukin voi istua vailla juttuseuraa.

Poika menee nyt vaan reippaasti jonkun viereen istumaan ja pelaamaan puhelimensa kanssa. 

t. yläkoulun liikkaope

Ei kaikkien tarvitse olla kaikkien kavereita. Jos siihen ei liity mitään muuta niin ei se ole kiusaamista tai tuomittavaa. Sitten jos ne alkavat porukalla ilkeilemään se on eri juttu.

Kun aletaan olemaan itsenäisyyden ja aikuisen kynnyksellä ei oikein ole enää tätä kaikki pelaa ja kaikki on otettava mukaan kulttuuria. Se oma paikka pitää ikään kuin lunastaa ja alkaa syntymään näitä oman luonteen mukaisia porukoita samojen kiinnostusten pohjalta, jne. Tuota ei kutsuta enää kiusaamiseksi vaan elämäksi, jossa pitää ottaa itsekin sitä todellista vastuuta. Enää ei voi opettaja sanoa, että kaikkien on leikkittävä myös Pekan kanssa.

Kyllä kiusaamisen yksi muoto nimenomaan on jättää pois porukasta. Kyllä se on ihan sama kaikilla, iästä riippumatta. Ihan varmana tuntuisi kiusaamiselta myös av-mammasta, jonka kaikki muut työkaverit menevät aina bisselle eikä kysy itseään mukaan. Tai sit siellä työpaikalla kohtelevat kyllä asiallisesti, mutta siinä kaikki. Esim toisivat kaikille muille jotain lahjoja tai kivoja yllätyksiä, mutta tälle yhdelle ei. Totta kai se on yksi kiusaamisen muoto.

Tämä ei vaan kiinnosta ketään, niin kauan kun ei satu omalle kohdalle. Useimmille ei näin käy.

Vierailija kirjoitti:

Kun aletaan olemaan itsenäisyyden ja aikuisen kynnyksellä ei oikein ole enää tätä kaikki pelaa ja kaikki on otettava mukaan kulttuuria. Se oma paikka pitää ikään kuin lunastaa ja alkaa syntymään näitä oman luonteen mukaisia porukoita samojen kiinnostusten pohjalta, jne. Tuota ei kutsuta enää kiusaamiseksi vaan elämäksi, jossa pitää ottaa itsekin sitä todellista vastuuta. Enää ei voi opettaja sanoa, että kaikkien on leikkittävä myös Pekan kanssa.

Etkö ole lukenut av:ta? Nykyään ajatellaan, että se Eetu 1v osaa valita kaverinsa itse ja ei rohkaista olemaan tasapuolisesti kaikkien kanssa.

Mitä te olette tehneet? Onko tullut esille syitä miksi näin on? Mitä poika on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet? Miten kiusaaminen on tullut esille? Miten sitä on koulussa selvitelty? Mitä opettaja on sanonut, kun asiasta on käyty keskusteluja? Mikä on pojan oma rooli? Haluaakon hän porukoihin vain olla omissa oloissaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikkien tarvitse olla kaikkien kavereita. Jos siihen ei liity mitään muuta niin ei se ole kiusaamista tai tuomittavaa. Sitten jos ne alkavat porukalla ilkeilemään se on eri juttu.

On ulkopuolelle jättäminen yhdenlainen kiusaamisen muoto. Voi olla pahempikin kuin suoranainen ilkeily, sillä siihen on niin paljon hankalampaa puuttua ja se jättää myös kohteensa hämilleen. Se on salakavalmpaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kiusaamisen yksi muoto nimenomaan on jättää pois porukasta. Kyllä se on ihan sama kaikilla, iästä riippumatta. Ihan varmana tuntuisi kiusaamiselta myös av-mammasta, jonka kaikki muut työkaverit menevät aina bisselle eikä kysy itseään mukaan. Tai sit siellä työpaikalla kohtelevat kyllä asiallisesti, mutta siinä kaikki. Esim toisivat kaikille muille jotain lahjoja tai kivoja yllätyksiä, mutta tälle yhdelle ei. Totta kai se on yksi kiusaamisen muoto.

Tämä ei vaan kiinnosta ketään, niin kauan kun ei satu omalle kohdalle. Useimmille ei näin käy.

Aloittaja ei ole mitenkää avannut asiaa missä muodossa tuota kiusaamista esiintyy.

Työpaikka ei ole minulle kaverikerho. Riittää, että kohdellaan asialisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kiusaamisen yksi muoto nimenomaan on jättää pois porukasta. Kyllä se on ihan sama kaikilla, iästä riippumatta. Ihan varmana tuntuisi kiusaamiselta myös av-mammasta, jonka kaikki muut työkaverit menevät aina bisselle eikä kysy itseään mukaan. Tai sit siellä työpaikalla kohtelevat kyllä asiallisesti, mutta siinä kaikki. Esim toisivat kaikille muille jotain lahjoja tai kivoja yllätyksiä, mutta tälle yhdelle ei. Totta kai se on yksi kiusaamisen muoto.

Tämä ei vaan kiinnosta ketään, niin kauan kun ei satu omalle kohdalle. Useimmille ei näin käy.

Ja lisään senkin, että on jotenkin irvokasta, että kiusaamiseen muuten täällä suhtaudutaan hyvin rajusti (jopa puhutaan pienten lasten väkivaltaisesta kurittamisesta hyväksyttävänä toimintatapana ja hirveistä kostosuunnitelmista näitä ns. oikeita kiusaajia kohtaan) Kuitenkin tällainen kiusaamisen muoto on monen mielestä täysin ok, vaikka voi johtaa huomattavasti vahingollisempiin seurauksiin.

Ap voi tässä käydä läpi niitä omia kouluaikaisia pelkojaan ja poika olla täysin tyytyväinen tilanteeseen. 

Tälläinen aloitus on vähän turha, jossa ei tuoda esille mitään konkreettista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kiusaamisen yksi muoto nimenomaan on jättää pois porukasta. Kyllä se on ihan sama kaikilla, iästä riippumatta. Ihan varmana tuntuisi kiusaamiselta myös av-mammasta, jonka kaikki muut työkaverit menevät aina bisselle eikä kysy itseään mukaan. Tai sit siellä työpaikalla kohtelevat kyllä asiallisesti, mutta siinä kaikki. Esim toisivat kaikille muille jotain lahjoja tai kivoja yllätyksiä, mutta tälle yhdelle ei. Totta kai se on yksi kiusaamisen muoto.

Tämä ei vaan kiinnosta ketään, niin kauan kun ei satu omalle kohdalle. Useimmille ei näin käy.

Aloittaja ei ole mitenkää avannut asiaa missä muodossa tuota kiusaamista esiintyy.

Työpaikka ei ole minulle kaverikerho. Riittää, että kohdellaan asialisesti.

Ei ole kaverikerho, mutta väittäisin että olet poikkeus, jos ei missään tunnu se, että muita kohdeltaisiin eri tavalla esim positiivisesti huomioiden kuin sinua. (Kehut, lahjat merkkipäivänä, kuulumisten kysymiset ym)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kiusaamisen yksi muoto nimenomaan on jättää pois porukasta. Kyllä se on ihan sama kaikilla, iästä riippumatta. Ihan varmana tuntuisi kiusaamiselta myös av-mammasta, jonka kaikki muut työkaverit menevät aina bisselle eikä kysy itseään mukaan. Tai sit siellä työpaikalla kohtelevat kyllä asiallisesti, mutta siinä kaikki. Esim toisivat kaikille muille jotain lahjoja tai kivoja yllätyksiä, mutta tälle yhdelle ei. Totta kai se on yksi kiusaamisen muoto.

Tämä ei vaan kiinnosta ketään, niin kauan kun ei satu omalle kohdalle. Useimmille ei näin käy.

Mä en kyllä ole omalla kohdallani pitänyt tuota kiusaamisena. Yhdessä työpaikassa kävi just niin, että töissä tulin kyllä kaikkien kanssa toimeen, mutta ikinä en kenenkään kanssa työn ulkopuolella hengannut, enkä saanut kutsuja synttäreille yms. Ei tullut mieleenkään, että tekevät sen ilkeyttään tai kiusatakseen, oletin, että en vaan jostain syystä sopinut heidän porukkaansa. Kaikki ei viihdy kaikkien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kiusaamisen yksi muoto nimenomaan on jättää pois porukasta. Kyllä se on ihan sama kaikilla, iästä riippumatta. Ihan varmana tuntuisi kiusaamiselta myös av-mammasta, jonka kaikki muut työkaverit menevät aina bisselle eikä kysy itseään mukaan. Tai sit siellä työpaikalla kohtelevat kyllä asiallisesti, mutta siinä kaikki. Esim toisivat kaikille muille jotain lahjoja tai kivoja yllätyksiä, mutta tälle yhdelle ei. Totta kai se on yksi kiusaamisen muoto.

Tämä ei vaan kiinnosta ketään, niin kauan kun ei satu omalle kohdalle. Useimmille ei näin käy.

Aloittaja ei ole mitenkää avannut asiaa missä muodossa tuota kiusaamista esiintyy.

Työpaikka ei ole minulle kaverikerho. Riittää, että kohdellaan asialisesti.

Ei ole kaverikerho, mutta väittäisin että olet poikkeus, jos ei missään tunnu se, että muita kohdeltaisiin eri tavalla esim positiivisesti huomioiden kuin sinua. (Kehut, lahjat merkkipäivänä, kuulumisten kysymiset ym)

En ole ikänä ollut työpaikassa jossa ollaan kuin jotain alakoululaisia :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kiusaamisen yksi muoto nimenomaan on jättää pois porukasta. Kyllä se on ihan sama kaikilla, iästä riippumatta. Ihan varmana tuntuisi kiusaamiselta myös av-mammasta, jonka kaikki muut työkaverit menevät aina bisselle eikä kysy itseään mukaan. Tai sit siellä työpaikalla kohtelevat kyllä asiallisesti, mutta siinä kaikki. Esim toisivat kaikille muille jotain lahjoja tai kivoja yllätyksiä, mutta tälle yhdelle ei. Totta kai se on yksi kiusaamisen muoto.

Tämä ei vaan kiinnosta ketään, niin kauan kun ei satu omalle kohdalle. Useimmille ei näin käy.

Aloittaja ei ole mitenkää avannut asiaa missä muodossa tuota kiusaamista esiintyy.

Työpaikka ei ole minulle kaverikerho. Riittää, että kohdellaan asialisesti.

Ei ole kaverikerho, mutta väittäisin että olet poikkeus, jos ei missään tunnu se, että muita kohdeltaisiin eri tavalla esim positiivisesti huomioiden kuin sinua. (Kehut, lahjat merkkipäivänä, kuulumisten kysymiset ym)

En ole ikänä ollut työpaikassa jossa ollaan kuin jotain alakoululaisia :D

Mikä noista viittaa alakoulumaisuuteen? Kiva asennoituminen sulla!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kiusaamisen yksi muoto nimenomaan on jättää pois porukasta. Kyllä se on ihan sama kaikilla, iästä riippumatta. Ihan varmana tuntuisi kiusaamiselta myös av-mammasta, jonka kaikki muut työkaverit menevät aina bisselle eikä kysy itseään mukaan. Tai sit siellä työpaikalla kohtelevat kyllä asiallisesti, mutta siinä kaikki. Esim toisivat kaikille muille jotain lahjoja tai kivoja yllätyksiä, mutta tälle yhdelle ei. Totta kai se on yksi kiusaamisen muoto.

Tämä ei vaan kiinnosta ketään, niin kauan kun ei satu omalle kohdalle. Useimmille ei näin käy.

Täytyy kyllä sanoa että näin aikuisena toivon että minun seurassani oltaisiin siksi että olen hyvä tyyppi eikä vain siksi että niin kuuluu olla.

Meidän työpaikalla ei tosin ole tuollaista vapaa-ajalla hengailua eikä varsikaan kukaan tuon mitään lahjoja. 

Ei  mitään,

ketään ei voi pakottaa olemaan jonkun kanssa tai ottamaan porukkaan mukaan. Varmaan tuntuu ikävältä, mutta näin se on. Eri asia jos kuvioon tulee mukaan esim. fyysistä väkivaltaa tms. Sitten voi jotain yrittää, mutta lopputulosta se ei muuta.

Huhuu ap...