Lue keskustelun säännöt.
Olen yksinäinen introvertti. Suren, kun lapsista
06.05.2018 |
näyttää tulevan samanlaisia. Eivät halua koulun ulkopuolella mennä kavereille tai kukaan kaveri ei kysy, voiko meille tulla. Lasten maailma on kotona, pelien ja piirtelyn ja yksin leikkimisen äärellä.
En ole voinut koskaan näyttää lapsille mallia, kuinka mukavaa ystävyys olisi. Miten kivaa olisi, kun joku piipahtaisi kylään ja sanoisi keitäppä kahavit. Ja kuuluisi juttelua ja naurua.
En ole voinut sanoa, että lähdrn kohta lenkilke kun minua tullaan hakemaan. Tai menen hakemaan ystävää lenkille.
Yleensä pärjään tämän asian kanssa. Mutta alkoi ahdistaa ja surettaa, kun luin 9-vuotiaan whatsup viestejä luokkansa tytöille. Yksipuoleisia viikosta toiseen. Kivoja kuvia. Puheviestejä. Musiikkipätkiä. Giffejä. Ja ehkä satunnainen kommentti oli jaa, mitääää, lol ja muuta.
Yksinäisyys kai tarttuu. Sydän särkyy jo valmiiksi, kun ajattelen että onkohan oma lapseni tuomittu samaan kuin minä. 😢
Kommentit (5)
Ikävä kuulla :( Tärkeintä olisi kai, että lapsillasi olisi turvallista kotona ja että he osaisivat puolustaa itseään maailmassa. Ei sitä tarvitse mikään tajuton ekstrovertti olla pärjätäkseen, kunhan on vain pari ihmistä jotka välittää ja osaa pitää itsestään huolta. Ystävät ja tutut ovat tärkeitä, mutta ei sitä omaa elämäänsä voi oikein niiden varaankaan rakentaa. Tiedän joitain ekstrovertteja jotka ovat aivan pihalla elämästä. Rohkaisemisen ja kannustamisen luulisi auttavan ainakin vähän. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli vaan sääli, kun näki, että lapsi yrittää saada kontaktia toisiin. Onnistumatta siinä kuitenkaan. En usko, että lapsi haluaisi olla kuitenkaan aina yksin.
Poika meillä haki epätoivoisesti ystävyyksiä niin päiväkodissa, eskarissa kuin nyt koulussa. On muovuttanut, koska halu olla ystävä, ärsytti vain muita lapsia. Halu leikkiä toisten kanssa yhdessä sai aikaan ärtymystä.
Itse olen aikanaan koettanut pitää ystävyyssuhteita yllä. Mutta en jaksanut, kun se oli aina yksipuoleista.
Vierailija kirjoitti:
Eivät halua koulun ulkopuolella mennä kavereille tai kukaan kaveri ei kysy, voiko meille tulla.
Vierailija kirjoitti:
Eivät halua koulun ulkopuolella mennä kavereille tai kukaan kaveri ei kysy, voiko meille tulla.
Aika iso ero näillä asioilla
Kuulostaa siltä että et hyväksy itseäsi ja näet samat piirteesi lapsissa ja on vaikea hyväksyä sitäkään.
On ihan ok olla introvertti. Älä vaan anna lastesi ymmärtää, että ovat siksi huonompia ja heidän pitää muuttua. Sillä lailla tulee introvertti, jolla on vielä huono itsetuntokin.
Kohtelias kuitenkin pitää olla ja ystävällinen. Se riittää. Ei tarvitse olla muuten super-sitä tai super-tätä, vitsikäs, älykäs, syvämietteinen tms. Riittää kun on ona itsensä, sinut itsensä kanssa ja on ystävällinen muille.
Jos haluat niin ala hakeutua muiden seuraan, siis ei mitään isoa lössiä, mutta voihan se olla joku sukulainenkin vaikka, joka tulee kahvittelemaan ja rupattelemaan, jos tuntuu turvallisemmalta.
Lapset/nuoret nykyään ovat paaljon enemmän kotona kuin riekkumassa kavereilla, myös ne, joilla on paljon kavereita.