Liian ahtaasti rakennetut omakotialueet ja naapurit

Et tajua miksi jotkut —- mutta jotenkin kirjoitat kuin asuisit itsekin.

Meillä ei ole ollut ongelmia. Kaikki naapurit pysyvät omien pensasaitojensa sisäpuolella eivätkä tuijottele ketään.

Vierailija kirjoitti:

Aika sekasoppa naapureiden kanssa. Verhot pitää pitää kiinni (lähes) sillä olohuoneen ikkunoista on suora näköyhteys naapurin olohuoneeseen. Voisimme katsoa heidän telkkarista vaikka TV-ohjelmat...,toinen naapuri kyttää - tuijottaa keittiön ikkunasta ja huutelee aidan takaa.

Kolmas naapuri tekee koko kesän pihatöitä ... ja tulee valittamaan ja juoruamaan.

Ahtaasti asuminen on perseestä.

En siis oikeasti tajua miksi jotkut ottavat isoja lainoja asuakseen kolhoosissa?

Siis etkö tiedä miksi olet tehnyt ne ratkaisut asumisen suhteen mitä olet tehnyt?

Meillä panostettiin tontin valintaan. Vaikka naapurin onkin lähellä, niin pihalla saa olla täysin omassa rauhassa.

Tiheästikkin asutulla omakotitaloalueella naapuri on vähintään muutaman metrin päässä. Kerrostalossa naapuri voi kuorsata 30 sentin päässä.

Kammottavia tuollaiset asuinalueet, joissa on postimerkin kokoiset tontit ja talojen räystäät toisissaan kiinni. En ikinä muuttaisi tuollaiselle kyttäysalueelle.

Olen täysin samaa mieltä. Ei hetken rauhaa pihalla ollessa. Kysellään kuulumisia, neuvotaan lumi- ja puutarhatöissä, juorutaan muista naapureista. Kahden omakotitalon jälkeen muutimme kerrostaloon. Helpotti, saa olla rauhassa, ei tarvitse tehdä edes lumitöitä. Toinen vaihtoehto olisi maalle muutto, mutta ei sovi meille.

Tämä on sitä vihreiden yhteisöllisyyttä. Tähän pyritään joka paikassa.

Sitä olen tässäkin lähellä katsonut. Uudet tontit on 300-400m2 ja niitä on vieri vieressä. Miitä omakotitaloasumista se on??? Mielummin sitten rivari tai kerrostalo, tuo on pelleilyä, kun ei ole sitä omakotitalon itsenäisyyttä. Meillä on 600m2 tontti eli erittäin pieni myös, mutta tämähän on suorastaan puistoalue verrattuna noihin uusiin ja lisäksi on vain yksi rajanaapuri ja senkin "lähes ikkunaton siipi" tänne suuntaan + takana puistoa ja sivustalla ei kovin synkkää metsää. Tämä tekee kuitenkin yksityisen ja ilmavan olon, kun ei joka puolella näy toisten talojen seiniä muutaman metrin päässä. En olisi tätä huolinut, jos joka puolella tuijottaisi naapuri.

Meillä on pieni tontti, mutta naapureista ei ole ikinä ollut mitään haittaa, päinvastoin. Meillä on naapurit ovat niin kivoja, että heidän kanssaan voi sopia vaikka vuorotellen kukkien kastelusta. Joskus istutaan iltaa yhdessä ja nauru raikaa. Tiedän kyllä miten kamalia naapureita voi sattua kohdalle, joten osaan arvostaa nykyistä naapurustoa. Ollaan asuttu tässä jo yli 10 vuotta, joten sopu ei ole ensihuumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika sekasoppa naapureiden kanssa. Verhot pitää pitää kiinni (lähes) sillä olohuoneen ikkunoista on suora näköyhteys naapurin olohuoneeseen. Voisimme katsoa heidän telkkarista vaikka TV-ohjelmat...,toinen naapuri kyttää - tuijottaa keittiön ikkunasta ja huutelee aidan takaa.

Kolmas naapuri tekee koko kesän pihatöitä ... ja tulee valittamaan ja juoruamaan.

Ahtaasti asuminen on perseestä.

En siis oikeasti tajua miksi jotkut ottavat isoja lainoja asuakseen kolhoosissa?

Siis etkö tiedä miksi olet tehnyt ne ratkaisut asumisen suhteen mitä olet tehnyt?

Meillä panostettiin tontin valintaan. Vaikka naapurin onkin lähellä, niin pihalla saa olla täysin omassa rauhassa.

Tiheästikkin asutulla omakotitaloalueella naapuri on vähintään muutaman metrin päässä. Kerrostalossa naapuri voi kuorsata 30 sentin päässä.

Ei se sentään keskusteluja kuule, toisin omakotialueen pihassa. Eihän siinä voi olla täysin rennosti kun muut kuulee kaiken niin halutessaan!

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pieni tontti, mutta naapureista ei ole ikinä ollut mitään haittaa, päinvastoin. Meillä on naapurit ovat niin kivoja, että heidän kanssaan voi sopia vaikka vuorotellen kukkien kastelusta. Joskus istutaan iltaa yhdessä ja nauru raikaa. Tiedän kyllä miten kamalia naapureita voi sattua kohdalle, joten osaan arvostaa nykyistä naapurustoa. Ollaan asuttu tässä jo yli 10 vuotta, joten sopu ei ole ensihuumaa.

En ymmärrä näitä, jotka kutsuvat naapureita kylään. Itse voin pihalla jutella niitä näitä, mutta en koskaan kutsu heitä kylään tai halua mennä heille kylään. Liian läheiset välit naapureihin ei kiinnosta. Sitten alkaa juuri näiden palvelusten pyytäminen ja tavaroiden lainaus.

Lahden Karisto on ihan kamala. Ihan täynnä taloja vieri vieressä ja lisää pukkaa.

Kun on ensin asunut kerrostalossa tai rivarissa oma talo ahtaallakin tontilla voi tuntua hienolta. Eihän se tuosta rivariasumisesta paljoa poikkeakaan. Lisäksi pitää rakentaessa ottaa huomioon ikkunoiden paikat ettei kukaan katsele sisään. PIkkujuttuja joita ei ensikertalainen tajua.

Meillä on pk seudulla nyt 2. itselle rakennettu talo, tässä on tonttia 3000 m2 kuten 4 naapurillammekin. Hajurakoa toisiin taloihin vähintään 20m ja sijoittelu siten ettei sekään häiritse. Naapureita näemme tosi vähän, ovat enimmäkseen sisätiloissa?? Me taas nautimme pihalla, terasseilla ja uima-altaalla olosta heti kun säät sallii.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sitä vihreiden yhteisöllisyyttä. Tähän pyritään joka paikassa.

Lähinnä kokoomus on aina kannattamassa näitä minitontteja maalaiskunnissakin, tulee nääs rahaa suhteessa enemmän kuin isoista.

Vierailija kirjoitti:

Et tajua miksi jotkut —- mutta jotenkin kirjoitat kuin asuisit itsekin.

Meillä ei ole ollut ongelmia. Kaikki naapurit pysyvät omien pensasaitojensa sisäpuolella eivätkä tuijottele ketään.

 täällä on 15 v vanha asuinalue ja vasta nyt pensasaidat alkavat olla riittävän korkeita.

Juuri katselin ihmetellen kun omassa kunnassa eräs pelto alkaa täyttyä vieri viereen rakennetuista taloista, jokaisessa valtavat "maisemaikkunat", joista näkee muutaman metrin päässä olevan naapuritalon seinät ja ikkunat. Mitä järkeä? Joku tykkää elää kuin olisi akvaariossa?

Ei kait se sen pahempaa ole kuin kerros- tai rivitalossa. Ihmiset ovat ilmeisesti nykyaikana tottuneet moiseen.

Mitä olen työkaverin luona vieraillut tuolla minitonttialueella, niin kyllä se vielä muut asumismuodot voittaa 100-0.

Sukulaiset asuu just tollasella tontilla omakotitalossa, naapuri ihan kyljessä kiinni joka suunnalla eli molemmilla sivuilla ja talon takana seuraavalla kadulla. Eniten tilaa on pihakadun puolella. Mitä omakotiasumista se sellainen on, ettei voi edes pientä kasvimaata laittaa tai marjapuskia, vaan jotain pieniä ruukkuja ja amppeleita minne sattuu sopimaan.

Meillä on 2000 neliön tontti. Mahtuu hyvin talo, autotalli, liiteri, kaksi kasvihuonetta, kasvimaa, marjapuskat, omenapuut, nurmikenttää lapsille pallopeleihin, leikkimökki, hiekkalaatikko, kiipeilytelineitä, liukumäki, trampoliini, teltta ja koirallekin juoksunaru.

No joo, en minäkään omaa taloani olisi tuollaiselle kaava-alueelle rakentanut, vaan rakensin sen 3000m2 tontille taajamakyltin tuntumaan, kilometrin kauemmaksi kuin nämä 300m2 tontit, joilla naapurin katolta tulee lumet omalle pihalle.

Mutta. On siinä omakotitalossa pienelläkin tontilla se ero kerrostaloon tai rivariin, että omakotitalon sinä omistat oikeasti itse, varsinkin jos olet rakentanut sen omalle maallesi.

Kerrostalossa tai rivarissa et omista yhtään mitään konkreettista, vaan omistat vain hallintaoikeuden kiinteistöön. Sinun on turha miettiä asioita, kuten kannattaisiko vaihtaa kiskurikaukolämmön tilalle ystävän edullisesti tarjoama maalämpöpumppu jne.

Tai esim. jos rivarissa päätetään vaihtaa täysin toimivat ikkunat uusiin koska naapuriyhtiössäkin, sinun on turha miettiä kuinka haluaisit odottaa 5 vuotta ja vaihtaa ITSE uudet ITSE kilpailuttamasi ikkunasi 4000€ hintaan, vaan maksat yhtiövastikkeeseen liitetyllä laskulla 14000€ siitä, että virolaiset käyvät roiskimassa uudet ikkunat paikalleen, joita sitten takuuseen korjaillaan 3vuotta...

M40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pieni tontti, mutta naapureista ei ole ikinä ollut mitään haittaa, päinvastoin. Meillä on naapurit ovat niin kivoja, että heidän kanssaan voi sopia vaikka vuorotellen kukkien kastelusta. Joskus istutaan iltaa yhdessä ja nauru raikaa. Tiedän kyllä miten kamalia naapureita voi sattua kohdalle, joten osaan arvostaa nykyistä naapurustoa. Ollaan asuttu tässä jo yli 10 vuotta, joten sopu ei ole ensihuumaa.

En ymmärrä näitä, jotka kutsuvat naapureita kylään. Itse voin pihalla jutella niitä näitä, mutta en koskaan kutsu heitä kylään tai halua mennä heille kylään. Liian läheiset välit naapureihin ei kiinnosta. Sitten alkaa juuri näiden palvelusten pyytäminen ja tavaroiden lainaus.

  Parhaiten rivarissa pysyy sopu naapureiden kanssa kun ei vieraile toisten pihoilla eikä kutsu naapureita omalleen.  Muutoin saattaa olla että naapuri rupeaa tallaamaan teille milloin lystää ja se ei ole kivaa.  Tervehtii vain ja puhuu ilmat ja muut ja se siinä.

Mulle on tärkeää, että omaan pihaan ja pihasta pääsee useammalta sivulta esim. lenkille tai fillaroimaan. Monillahan se on 1/4. Tämä olisi ankeaa. Omalta pihalta 3/4 joka on optimi jos ylipäätään asuu taajama-alueella. Tällöin myöskään ikkunanäkymiä naapuritaloihin on vain yhteen suuntaan. Nämä ovat varmaan osin tiedostamattomia arvoja ja ei vaan ikinä olisi tullut valittua tonttia jonkin asuinalueen keskeltä josta pääset kävelemään esim vain tasan yhdestä pisteestä pois omasta kodistasi.

Samaa olen pohtinut: omakotitaloasuminen houkuttaisi, mutta nuo umpitäyteen rakennetut pellot ovat aika hyytäviä... Toisaalta taas ahtaallakin alueella omat lattiat, seinät ja katto olisivat irti naapureista. Naapureiden kanta-astujahölkkä ei herättäisi viideltä aamulla, eikä toisten naapureiden illan viimeinen koiranulkoilutus herättäisi jos on sattunut saamaan unta ennen puolen yön.