"Epäitsekkääksi" kasvattaminen niin että oikeasti riistetään lasta

Mua ainakin kasvatettiin mukamas epäitsekkääksi, ja oikeasti sillä oikeutettiin vain mun riisto. Se, ettei mulla ole oikeuksia päättää omasta elämästäni ja toimia siten kuin mä haluan. Muiden ajatteleminen oli ahneutta toisia varten, heidän hyväkseen, niin, että he saavat, ja itse en.

ap

Ja kaikkienhan ei muutenkaan tarvitse olla muut itsensä etusijalle asettajia, en edes näe mitään järkeä siinä, ei tällä palstalla ainakaan kuule paljoakaan sellaista elämistä, että asetettaisiin toiset etusijalle ja palveltaisiin heitä, eikä sellaisessa oikein ole mitään järkeäkään.

Jos täällä muutkin ovat kerran itse vastuussa elämistään, enkä minä.

ap

Jokainen aikuinen voi elää niin itsekkäästi kuin haluaa. Ja elää sitten yksin.143

Minut kasvatettiin ajattelemaan muita aina ennen itseäni. Ylitseni onkin helppo polkea ja minua käytetään usein hyväkseen. Mutta annas olla kun itse tarvitsen jotain.. Kaikki ajattelevat (silloinkin) vain itseään.

Ainoastaan lapsieni yli en anna kenenkään kävellä enkä suvaitse epäoikeudenmukaista käytöstä heitä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen aikuinen voi elää niin itsekkäästi kuin haluaa. Ja elää sitten yksin.143

Niin, aivan ja kyllä itsekkäästi elävillekin riittää kavereita, sellaisia, jotka riittävät itselleen, ovat itsenäisiä, itseriittoisia, eivätkä muihin ripustautuvia luusereita. Muta ei haluaåsta hoitaa vain omat asiansa saisi ketään tuomita, toisin kuin äitini teki.

ap

Siis "mutta ei halusta" 🙄

ap

Vierailija kirjoitti:

Minut kasvatettiin ajattelemaan muita aina ennen itseäni. Ylitseni onkin helppo polkea ja minua käytetään usein hyväkseen. Mutta annas olla kun itse tarvitsen jotain.. Kaikki ajattelevat (silloinkin) vain itseään.

Ainoastaan lapsieni yli en anna kenenkään kävellä enkä suvaitse epäoikeudenmukaista käytöstä heitä kohtaan.

Minä koen, että kasvatukseni takia en saa vietyä elämääni sinne minne haluaisin, en ole koskaan tiennyt tarkkaan, mitä edes haluan JA SIIHEN saumaan on helppoa voimakastahtoisten määräilijöiden ja alistajien ja syyllistäjien iskeä. Tai olen osittain tiennyt, mutta mikään ei ole koskaan ollut selkeää. Siihen suuntaan olisi pitänyt mennä yrityksen ja erehdyksen kautta. Ja se ei onnistunut, koska erehdyksen hetkellä kaipaisi tukea, ja lähelläoleva ihminen näkikin sen hetkenä vaikuttaa minuun. Omilla tarpeillaan.

ap

No tavallaan... pitkään elin ns muille, siis autoin ja juoksin sinne tänne kun pyydettiin vaikka olisin sairas tai muita juttuja. Omia menoja karsin paljon muitten vuoksi ja yksi ihminen joka "hyväkskäytti" yritti että jätän muut ihmiset loitommalle jotta hän saisi enemmän aikaa/apua 🤔 tietenkin auttaminen tekee hyvän mielen mutta aina siinä pohjalla oli paha mieli ja väsymys.. juoksuttaminen ja vaatimukset lisääntyivät niin sitten se iski, hermoromahdus... Nyt yritänyt olla enemmän itsekäs, kieltäytyy menemästä ja tulemasta jos tuntuu etten jaksa, jotkut suuttui, pari katkaisi välit kun en enää ollut käytettävissä mutta pitkästä aikaan oon voinut nukkua koko yön ilman heräilyjä. Tiedän että minusta itsestä kiinni kuinka muut kohtelee ja minähän sen päätän itse autanko vai en.. ylikiltteys/miellyttämisen tarve lapsesta lähtien niin tasapainoiset ihmissuhteet ollut haastavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut kasvatettiin ajattelemaan muita aina ennen itseäni. Ylitseni onkin helppo polkea ja minua käytetään usein hyväkseen. Mutta annas olla kun itse tarvitsen jotain.. Kaikki ajattelevat (silloinkin) vain itseään.

Ainoastaan lapsieni yli en anna kenenkään kävellä enkä suvaitse epäoikeudenmukaista käytöstä heitä kohtaan.

Minä koen, että kasvatukseni takia en saa vietyä elämääni sinne minne haluaisin, en ole koskaan tiennyt tarkkaan, mitä edes haluan JA SIIHEN saumaan on helppoa voimakastahtoisten määräilijöiden ja alistajien ja syyllistäjien iskeä. Tai olen osittain tiennyt, mutta mikään ei ole koskaan ollut selkeää. Siihen suuntaan olisi pitänyt mennä yrityksen ja erehdyksen kautta. Ja se ei onnistunut, koska erehdyksen hetkellä kaipaisi tukea, ja lähelläoleva ihminen näkikin sen hetkenä vaikuttaa minuun. Omilla tarpeillaan.

ap

Minustakin tuntuu, että päätöksiäni ja valintojani saa ja pitääkin arvostella ja lähes kieltää tekemästä niin, jos se ei kuulijaansa miellytä. Tuntuu välillä, että ihmiset eivät tajua minun olevani lähemmäs 30 eikä 10, kun kokevat oikeudekseen ehdotella parempia juttuja haluamieni tilalle. Asun aina väärässä paikassa, lemmikkieni hankkiminen on sulaa hulluutta ja opiskelemani ala aivan hölyn pölyä. Lapsien kanssa ilmeisesti ainoastaan olen onnistunut tekemään fiksuja päätöksiä, tai sitten se aihe on liian tabu jopa minulle arvostelemaan.

T. 4