Vanhemman kuolema

Hanki apua itsellesi, tarvitset sitä. Joulut ja muut järjestyy kyllä, kavereita? Matka? Jne

Osanotto. Kun elämää menee normikulkuaan niin kaikki lapset läpikäyvät nämä tunteet. Ja selviävät niistä.

Otan osaa. Isäni kuoli viime kuussa, tosin itse olen jo ihan aikuinen. Tuleva vuosi tulee olemaan ultimaattisen vaikea, mutta kyllä siitä selvitään. Tsemppiä!

Otan osaa. Olis hyvä jos voisit mennä puhumaan jonkun kanssa asiasta. Vaikeaa varmaan tulee olemaan, mutta sietämätön suru haalenee ajan kanssa vähän siedettävämmäksi.

Otan osaa. Onko sisaruksia/isää/ystäviä joista saada tukea?

Kavereita ei oikein ole. Pitäisikö minun puhua jonkin ammattilaisen kanssa? Tuleva joulu suorastaan kammottaa, kun olen äitini kanssa viettänyt ne aina ja nyt...

Niin, jokainen on tuossa tilanteessa joskus. Sinä kovin aikaisin. Sure nyt kunnolla ja jos et pääse jaloillesi niin hae apua.

Otan osaa. Teet kuten äitisi haluaisi, eli alat rakentaa omaa elämääsi niin kuin parhaaksi näet. Opiskelet, hankit oman perheen, tai jotain muuta mistä olet haaveillut.

Suku on ainoa. Isovanhemmat jne.

Hankkikaa heti kriisi apua, esim. seurakunnalta.

Vierailija kirjoitti:

Kavereita ei oikein ole. Pitäisikö minun puhua jonkin ammattilaisen kanssa? Tuleva joulu suorastaan kammottaa, kun olen äitini kanssa viettänyt ne aina ja nyt...

Nyt ei ole oikea hetki miettiä jokaista tulevaa juhlapyhää vaan hoitaa hautajaiset, sitten perunkirjoitukset ja jatkaa elämääsi. Jos ei muuten suju niin alussa päivä kerrallaan.

Osanottoni. Pikku hiljaa eteenpäin. Päivä kerrallansa. Suru tekee työtä sinussa, se vie aikansa. Anna itkun tulla. Älä pakene surua.

Itse menetin juuri mieheni, ja kaipaus on suuri. Tätä prosessia ei vain voi nopeuttaa, se kestää aikansa.

Ajan myötä helpottaa. Ehkä ajatus siitä, että äitisi haluaisi sinun silti elävän elämääsi voisi auttaa eteenpäin.

Onko isää ja nuita sukulaisia kuvioissa?

Vierailija kirjoitti:

Onko isää ja nuita sukulaisia kuvioissa?

On. Aina tulee itku kun puhun heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Äitini kuoli juuri. Olen parikymppinen, asuin vielä kotona ja nyt tuntuu että olen aivan hukassa. Suruni on hyvin voimakasta ja en tiedä miten jatkaa tästä eteenpäin. Kuinka kestän seuraavat vuodet ja juhlat esim. joulut?

Lämmin osanotto. Todella surullista, että menetit äitisi noin varhain. Olet vasta aikuisuuden kynnyksellä. Toivottavasti sinulla on nyt läheisiä ihmisiä ympärilläsi, isä ja sisaruksia, isovanhemmat.

Paljon voimia sinulle, että jaksat tämän raskaan ajan.

Kenen kanssa nyt puhun päivästäni kun tulen kotiin. Isäni asuu eri paikkakunnalla. Olen aivan yksin tullessani kotiin.

Osanottoni! Tiedän hyvin miltä sinusta tuntuu, menetin vasta siskoni ja häneltä jäi suunnilleen ikäisiäsi lapsia. Olen ollut heidän tukenaan. Onko sinulla tätiä /enoa /setää/isän puolelta isovanhempia jotka voisi auttaa? Äitin puolen isovanhemmat kokevat nyt valtavaa surua lapsensa menetyksestä niin heitäkin pitäisi tukea...

Äitini kuoli helmikuussa. Se oli helpotus, koska hän oli hyvin sairas.

Hoidin käytännön asioita, kuten hautajaiset. Nyt jo helpottaa, ja olen lähdössä maanantaina pariksi viikoksi. Sitten perunkirjoitus.

Lohduttavaa on kevät ja kesä tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Osanottoni! Tiedän hyvin miltä sinusta tuntuu, menetin vasta siskoni ja häneltä jäi suunnilleen ikäisiäsi lapsia. Olen ollut heidän tukenaan. Onko sinulla tätiä /enoa /setää/isän puolelta isovanhempia jotka voisi auttaa? Äitin puolen isovanhemmat kokevat nyt valtavaa surua lapsensa menetyksestä niin heitäkin pitäisi tukea...

Sukua on kyllä joka auttaa.