Jordan Peterson: Älä anna lastesi tehdä mitään, mikä saa sinut inhoamaan heitä

Nosto

Olipa harvinaisen vastenmielinen tapa tällä tyypillä tuoda ajatuksiaan julki. Sinänsä olen ihan samaa mieltä, että vanhempien pitää olla auktoriteetteja, mutta olipa vain ainakin tuo ote hänen kirjastaan sekoitus tämän palstan valittaja-velaa (lapset lentokoneessa, lapset päivällisellä, voi kyynel kun lapset huutavat), uliuli-uhriutujaa (feministiäidit eivät ota mitään käskyjä vastaan miehiltä, ellei kyseessä ole oma pilalle lellitty poika) ja ihan täyttä trollia (heitin sen v-tun kakaan mäkeen, no eipä vaiskaan).

Jospa tämän "referaatin" provosoimana joku muukin lukisi ja saataisiin keskustelua.

Joo ei. En mä pysty kunnioittamaan kirjoittajaa joka kirjoittaa lapsen heittämisestä mäkeen - vitsi vitsi ei vaiskaan en heittänyt mutta olisi ollut parempi heittää. Neanderthal lukee tuon ja käyttää lapseensa väkivaltaa. Se ei paranna tilannetta ihan aikuisten oikeasti. Nimimerkillä äiti jonka lapsi sai todella fyysisiä raivareita ja joka kasvatettiin ilman väkivaltaa rauhalliseksi tyypiksi.

Vierailija kirjoitti:

https://www.google.com/amp/nationalpost.com/news/excerpt-from-jordan-pe…

Mitä mieltä olette?

Tykkään Petersonin luennoista, mutta nämä ohjeet vaikuttivat aika ylimieliseltä. Kuulostaa klassisesti siltä, että Petersonilla on ollut suht helpot lapset ja nyt hän olettaa, että kaikkiin lapsiin tepsii samat jutut. Lisäksi hän on ilmeisesti ollut melkein aina töissä eikä koti-isänä, mikä tekee omien lapsien kasvatuksesta joka tapauksessa enimmäkseen lasten äidin tai päivähoidon osan.

Sinänsä ymmärrän pointin, että jotkut vanhemmat siloittelevat tietä lapselle ja hyväksyvät kauhean käytöksen pelosta tai osaamattomuudesta. Silti haluaisin ottaa esille sen, että joillain lapsilla on vakaviakin aggressio-ongelmia, joihin yhteiskunnalla on heikosti tarjolla tukea (ja vanhemmat, jouduttuaan pelkästään syyllistetyksi apua hakiessaan, lakkaavat hakemasta sitä vaan yrittävät vaan pärjätä), ja mahdollisuudet välttää julkinen massiivinen raivokohtaus voivat olla aika rajalliset.

Minusta tuossa artikkelissa oli esimerkkejä tilanteista, joissa vanhemmat ei inhonneet lapsensa käytöstä, vaikka se muiden mielestä oli kamalaa ja siihen olisi pitänyt puuttua. Ehkä vanhemmat ihan tosissaan ei ymmärtäneet että heidän kulta on muiden mielestä ärsyttävä tai pelottava tai huonosti kasvatettu, tai ehkä he ei välittäneet vaikka tiesivät, eli eivät inhonneet niin paljon että olisivat reagoineet.

Petersonin pointti on enemmänkin paljastaa ihmisyyden raadollisuus. Vanhempi on ihminen, ja ihminen on rajallinen. Lapsen turvallinen kehitys on kuitenkin tämän rajallisen vanhemman vastuulla. Koska aikuinen ja vanhempi on väistämättä lasta niin paljon vahvempi, kykenevämpi, kehittyneempi, älykkäämpi, ja taitavasti pystyy rationalisoimaan vaikka mitä käytöstä, on vanhemman vastuulla estää perhedynamiikkaa kehittymästä siihen pisteeseen että vanhemmalla on syytä alkaa inhota lasta. Vanhempi joka on katkera ja inhoaa lapsiaan tuhoaa heidän elämänsä. Kukaan ei ole niin pyhimys, että olisi rakastava ja oikeamielinen siinä vaiheessa, kun omat lapset on hirveitä kakaroita jotka on tuhonneet parasta yrittäneen vanhempansa elämän. Ja siltähän se tilanne vaikuttaa vanhemman silmiin siinä vaiheessa kun todellisuus iskee. Lapset on avuttomia kun vanhempi sitten päättää alkaa korjata asioita tai kostaa kokemansa vääryyden. Ja erityisesti katkeroitunut vanhempi vielä selittää itselleen ja lapsilleen, että on oikeassa ja käyttäytyy oikein, koska lapset on niin kamalia että ansaitsisivat paljon pahempaa, eli oikeastaan lasten pitäisi olla kiitollisa jne. 

Siinä vaiheessa, kun on kerännyt katkeruutta ja raivoa vuosia ja antanut tilanteiden lipsua, voi olla liian myöhäistä havahtua ja korjata omaa käytöstä siten että enää pystyisi kohtelemaan lasta reilusti kun itse on vihainen. Lapsi ei pysty arvioimaan mihin hänen epäkunnioittava käytöksensä johtaa, lapsi toimii sen mukaan mitä on aiemmin oppinut. On vanhemman vastuulla opettaa lasta käyttäytymään hyvin, tietysti jo lapsen oman kehityksen ja ihmissuhteiden vuoksi, mutta erityisesti jotta vanhempi itse kokisi onnistumisen elämyksiä ja pitäisi vuorovaikutusta lapsen kanssa palkitsevana, mitä vaaditaan jotta hän jaksaisi vuosikausia panostaa lapsen kasvatukseen. Eli pointti on että on vanhemman vastuulla ohjata perhedynamiikka positiivisen kierteen suuntaan. Vanhemman pitää kunnioittaa sitä hirviötä joka hänestä itsestään voi tulla, ja vanhemman pitää ymmärtää mitä vaaditaan että se hirviö pysyy poissa. Ja siinä pitää huomioida aivan konkreettiset arkielämän vuorovaikutustilanteet, esim.  vaaditaanko lasta osoittamaan kunnioitusta ruokaa kohtaan vai ei, se ei riitä että vanhempi ajattelee vaikka että "en saa ikinä alkaa vihaamaan lastani". Vihantunteita ei voi välttää, ne pitää vaan pystyä asettamaan oikeaan perspektiiviin ja niille pitää olla monin verroin positiivisia tunteita vastapainona.

Itse olen sitä mieltä että lause on ehkä vähän heikosti muotoiltu, tai että se ainakin vetoaa vähän huonosti äiteihin. Se voi aueta paremmin sellaisille ihmisille, jotka tuntee voimansa ja sen mihin he pystyy epäsuotuisassa tilanteessa. Äiti-ihminen saattaa helpommin ajatella, että eihän hän omalle lapselleen mitään pahaa tekisi ikinä, mikä valitettavasti tekee äidin entistä alttiimmaksi sortumaan raakaan psykologiseen terroriin siinä vaiheessa, kun ne kielletyt vihantunteet kaikesta huolimatta nousee.

No voi herran jestas. Älkää olko niin herkkiä. Hyviä ohjeita.

Numero 4 puhuu asiaa.

Miksi muuten se eilisiltainen Petersonin ketju poistettiin?

Siellä oli muutamaa Petersonia herjaavaa kommenttia lukuunottamatta hyvin asiallista keskustelua syrjäytymisestä yms.

Kiinnitin huomiota samaan asiaan. Vaikka en sitten tiedä, pakkoko se ohje on ottaa konkreettisesti ja kuvitella, että oikeasti se huono käytös pitäisi systemaattisesti estää. Tutustuin eilen tyypin pariin luentoon, enkä vielä sen perusteella kyennyt hahmottamaan, miten tiukasta konservatiivista on kysymys.

Ehkä siinäkin kuitenkin ajatus oli, että kukin vähitellen ja oman mittansa mukaan.

Peterson on kusipää

Tässä Peterson kertoo tyttärensä terveydestä. Kuulostaa kieltämättä siltä, että lapsella oli suurista ongelmista huolimatta ns. helppo persoonallisuus. Se voi tietysti johtua vanhempien kasvatusmetodeista. Olisikin vähän hassua, jos Harvardin psykologian professori kasvattaisi lapsen ihan perseeksi.

Tuo metoo-kommentti on myös hyvä. Selvästi on ollut pyrkimys syyttää koko miessukupuolta ja siihen on ollut ilmiselvä tarve liittää sitten erilaista patriarkaatin käsitettä sun muuta. Ainakin siihen asti kun esim. naisjoukkueiden laajalle levinnyt ja yleisesti joukkueen sisällä hyväksytty ahdistelukulttuuri tuli esiin. Kulttuuri siis jota miesjoukkueissa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tässä Peterson kertoo tyttärensä terveydestä. Kuulostaa kieltämättä siltä, että lapsella oli suurista ongelmista huolimatta ns. helppo persoonallisuus. Se voi tietysti johtua vanhempien kasvatusmetodeista. Olisikin vähän hassua, jos Harvardin psykologian professori kasvattaisi lapsen ihan perseeksi.

Heidän poika oli erilainen ja vahvatahtoinen, odotas kaivan jonkun videon jossa puhuu siitä. Toki voi olla että psykologin käsitys on värittynyt ja muistelee pojan olleen haastavampi kuin olikaan, mutta tuskin hän ihan kaikkein epäpätevin ihminen on arvioimaan omien lastensa persoonallisuutta.

Jordan Peterson on Raising His Son

https://youtu.be/RfjnC7Mqo78 

Jaa-ah, juuri nyt en keksi mitään, mikä saisi minut inhoamaan lapsiani. Toki on tekoja, joita en antaisi anteeksi, joista olisin vihainen ja joista syntyisi megalomaaninen mekkala, mutta että inhoaisin. Jaa-a...

Vierailija kirjoitti:

Jordan Peterson on Raising His Son

https://youtu.be/RfjnC7Mqo78 

Petersonin Poikakaan ei kovin vaikealta tapaukselta kuulosta - välillä on raivostunut, mutta pysyy kiukustuessaan portailla istumassa, kun käskee!

4, ymmärsin kyllä otsikon pointin heti, siitä ei ole kyse. Vanhemman kannattaa kitkeä epämiellyttävä käytös ensinnäkin siksi, että lapsi sopeutuu ympäristöönsä sosiaalisesti ja toisekseen sen vuoksi, että padotut vihantunteet lasta kohtaan johtavat kostamiseen ja huonoon kierteeseen. Yllätyinkin, että itse tekstin sisältö oli ihan toista maata, missä vain vaahdotaan, kuinka lepsut vanhemmat eivät uskalla komentaa lasta julkisesti - kun asia ei tietenkään ole ihan noin yksinkertainen. Ap

Tuosta Raising his Son videolta ketjun aiheeseen oleellisesti liittyen: "People think they like their kids. It's like, don't be thinking that. They're hard to like, they're little monsters and they're very very pushy and provocative and so lots, of parents do not like their children. And they do terrible things to them their whole life. So it's no joke and it's a very common. And you know that was Freud's observation fundamental observation that a lot of psychopathology is rooted in the family."

Minäkin uskon että ihmiset yleisesti ottaen on aika huonoja arvioimaan omaa erinomaisuuttaan. Lapset osaa olla ihan hirveitä. Kuvitelkaa jos ne ei olisi niin pieniä ja söpöjä, kukaan ei jaksaisi niitä. Jotenkin musta tuntuu, että vimma pukea lapsia kauniisti on osa tätä ilmiötä, me tiedetään että meidän kärsivällisyys ja rakkaus ei välttämättä riitä hyvän ja avuttoman ja hauraan ja arvokkaan lapsen näkemiseen, jos se lapsi on likainen ja rumasti puettu. Se on surullista mutta sellaisia me ehkä ollaan, me ei nähdä toisten ihmisten sisäistä maailmaa muuta kuin välähdyksinä, me tarvitaan se ulkokuori muistuttamaan toisten ihmisten arvosta.

Jos miettii vaikka miten siellä Romanian lastenkodeissa niiden hoitajien sydän ei ole särkynyt näiden laiminlyötyjen lasten vuoksi, niin siinä ehkä se syy, ensinnä he on turtuneet siihen, mutta toisaalta ne lapset on vain sellaisia riutuneita likaisia kehoja, yksi ihan samanlainen kuin toinen, kukaan rakastava aikuinen ei ole ollut näkemässä niissä hyvää ja pukemassa niitä söpösti ja rakentamassa niille rakastettavaa identiteettiä. Se on hirveää mutta ihmiset tuntuu olevan sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

4, ymmärsin kyllä otsikon pointin heti, siitä ei ole kyse. Vanhemman kannattaa kitkeä epämiellyttävä käytös ensinnäkin siksi, että lapsi sopeutuu ympäristöönsä sosiaalisesti ja toisekseen sen vuoksi, että padotut vihantunteet lasta kohtaan johtavat kostamiseen ja huonoon kierteeseen. Yllätyinkin, että itse tekstin sisältö oli ihan toista maata, missä vain vaahdotaan, kuinka lepsut vanhemmat eivät uskalla komentaa lasta julkisesti - kun asia ei tietenkään ole ihan noin yksinkertainen. Ap

Samoin, mutta tuo olikin vain pätkä pitkästä kappaleesta. Ehkä huonosti kirjoitettu kappale, liian pitkään puhuttu muusta kuin otsikon aiheesta ja kerätty yhteen anekdootteja, kun siitä sai tuollaisen lainauksen tehtyä ns. aiheen vierestä, tai sitten toimittaja ei ollut ymmärtänyt otsikon pointtia ja osannut hakea edustavaa lainausta, tai sitten toimittaja halusi juuri lainata tuon lyhyen pätkän antaakseen vaikutelman että Peterson tekee monimutkaisesta aiheesta näin yksinkertaisen.

t. #4

Vierailija kirjoitti:

Tuosta Raising his Son videolta ketjun aiheeseen oleellisesti liittyen: "People think they like their kids. It's like, don't be thinking that. They're hard to like, they're little monsters and they're very very pushy and provocative and so lots, of parents do not like their children. And they do terrible things to them their whole life. So it's no joke and it's a very common. And you know that was Freud's observation fundamental observation that a lot of psychopathology is rooted in the family."

Minäkin uskon että ihmiset yleisesti ottaen on aika huonoja arvioimaan omaa erinomaisuuttaan. Lapset osaa olla ihan hirveitä. Kuvitelkaa jos ne ei olisi niin pieniä ja söpöjä, kukaan ei jaksaisi niitä. Jotenkin musta tuntuu, että vimma pukea lapsia kauniisti on osa tätä ilmiötä, me tiedetään että meidän kärsivällisyys ja rakkaus ei välttämättä riitä hyvän ja avuttoman ja hauraan ja arvokkaan lapsen näkemiseen, jos se lapsi on likainen ja rumasti puettu. Se on surullista mutta sellaisia me ehkä ollaan, me ei nähdä toisten ihmisten sisäistä maailmaa muuta kuin välähdyksinä, me tarvitaan se ulkokuori muistuttamaan toisten ihmisten arvosta.

Jos miettii vaikka miten siellä Romanian lastenkodeissa niiden hoitajien sydän ei ole särkynyt näiden laiminlyötyjen lasten vuoksi, niin siinä ehkä se syy, ensinnä he on turtuneet siihen, mutta toisaalta ne lapset on vain sellaisia riutuneita likaisia kehoja, yksi ihan samanlainen kuin toinen, kukaan rakastava aikuinen ei ole ollut näkemässä niissä hyvää ja pukemassa niitä söpösti ja rakentamassa niille rakastettavaa identiteettiä. Se on hirveää mutta ihmiset tuntuu olevan sellaisia.

Mene hoitoon

17, tuo nyt ei pidä edes paikkaansa ja on ihan off topic. Kyllä likaisetkin lapset osaavat olla somia ja lapsia puetaan nätiksi lähinnä pätemisen ja sosiaalisen statuksen vuoksi sekä esteettisen ilon takia.