Jordan Peterson: Älä anna lastesi tehdä mitään, mikä saa sinut inhoamaan heitä
https://www.google.com/amp/nationalpost.com/news/excerpt-from-jordan-pe…
Mitä mieltä olette?
Tykkään Petersonin luennoista, mutta nämä ohjeet vaikuttivat aika ylimieliseltä. Kuulostaa klassisesti siltä, että Petersonilla on ollut suht helpot lapset ja nyt hän olettaa, että kaikkiin lapsiin tepsii samat jutut. Lisäksi hän on ilmeisesti ollut melkein aina töissä eikä koti-isänä, mikä tekee omien lapsien kasvatuksesta joka tapauksessa enimmäkseen lasten äidin tai päivähoidon osan.
Sinänsä ymmärrän pointin, että jotkut vanhemmat siloittelevat tietä lapselle ja hyväksyvät kauhean käytöksen pelosta tai osaamattomuudesta. Silti haluaisin ottaa esille sen, että joillain lapsilla on vakaviakin aggressio-ongelmia, joihin yhteiskunnalla on heikosti tarjolla tukea (ja vanhemmat, jouduttuaan pelkästään syyllistetyksi apua hakiessaan, lakkaavat hakemasta sitä vaan yrittävät vaan pärjätä), ja mahdollisuudet välttää julkinen massiivinen raivokohtaus voivat olla aika rajalliset.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten se eilisiltainen Petersonin ketju poistettiin?
Siellä oli muutamaa Petersonia herjaavaa kommenttia lukuunottamatta hyvin asiallista keskustelua syrjäytymisestä yms.
Peterson on astunut punavihreille varpaille, ei sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
17, tuo nyt ei pidä edes paikkaansa ja on ihan off topic. Kyllä likaisetkin lapset osaavat olla somia ja lapsia puetaan nätiksi lähinnä pätemisen ja sosiaalisen statuksen vuoksi sekä esteettisen ilon takia.
Joo, totta. Esteettinen ilo Mutta silti on paljon helpompi olla hyvä aikuinen ja hoitaja "ihastuttavien" lasten lähellä. Lapset on onneksi söpöjä likaisinakin, mutta ei kukaan voi väittää etteikö suhtaudu paljon hyväksyvämmin vieraaseen lapseen joka on puhdas ja nätisti puettu, kuin jos sillä on kakka vaipassa ja räkä poskella ja ruokalista paidalla. Ihan sama lapsi se on, mutta ei niitä kohdella samalla tavalla, vaikka tuo jälkimmäinen voi hetkellisesti olla ihan arkipäiväinen ilmiö. Esteetiikan lapsen vaatteissa on tarkoitus korostaa sitä lapsen söpöyttä ja hyviä puolia, jotka on toki lapsen kasvonpiirteissä, liikkeissä ja äänessä evoluutionkin puolesta.
Suomessa ennen ajateltiin, että lapsien pitää olla likaisia ja rumia, jotta ne ei kärsisi kateellisten ihmisten pahasta silmästä. Se on aivan päinvastainen ajatus ja aika jännä muutos.
Olen ollut vaihto-oppilaana Jenkeissä ja todistanut, kuinka rakastava isä hakkasi remmillä lahjakasta, mutta nenäkästä kymmenvuotiasta kerran viikossa. Niinpä minua ei kummastuta, että herra professorin mielestä uhmaikäinen pitäisi heittää mäkeen, koska muiden ihmisten mukavuus menee lapsen koskemattomuuden ohi.
Olen varmaan punavihreä hippi, mutta tykkään enemmän pohjoismaisesta tyylistä. Ja väittäisin, että yksi minunkin lapsistani on ollut aika kova luu. En inhoa häntä, vaan rakastan ja jollakin tapaa ihailenkin hänen lujuuttaan samalla kun pidän edelleen ohjakset tiukalla. Hienoa katsella, miten sen minäkeskeisen lapsen alta kuoriutuu korkean moraalin sisäistänyt ihminen, mutta edelleen aivan saakutin vahva sellainen.
Vierailija kirjoitti:
<- How to teach your child what "no" means. En ole ainakaan minä kouluttanut lasta noin järjestelmällisesti.
No ei moni muukaan, mutta jos epäjohdonmukaisesti toisinaan antaa lapsen tehdä omiaan, niin eihän lapsi siinä muuta opi kuin tottelemattomaksi.
Tuon työpöydän ääressä kuvatun videon ohjeet on minusta tosi hyviä ja selkeitä. Tietysti on vaikeaa kasvattaa lapsia järjestelmällisesti, mutta... No tykkäsin joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vaihto-oppilaana Jenkeissä ja todistanut, kuinka rakastava isä hakkasi remmillä lahjakasta, mutta nenäkästä kymmenvuotiasta kerran viikossa. Niinpä minua ei kummastuta, että herra professorin mielestä uhmaikäinen pitäisi heittää mäkeen, koska muiden ihmisten mukavuus menee lapsen koskemattomuuden ohi.
Olen varmaan punavihreä hippi, mutta tykkään enemmän pohjoismaisesta tyylistä. Ja väittäisin, että yksi minunkin lapsistani on ollut aika kova luu. En inhoa häntä, vaan rakastan ja jollakin tapaa ihailenkin hänen lujuuttaan samalla kun pidän edelleen ohjakset tiukalla. Hienoa katsella, miten sen minäkeskeisen lapsen alta kuoriutuu korkean moraalin sisäistänyt ihminen, mutta edelleen aivan saakutin vahva sellainen.
Vedät kyllä ihan omia johtopäätöksiäsi, missään ei hän ole lapsen koskemattomuuteen rikkomisesta puhunut, ellet nyt koskemattomuudesta puhu ihan abosuuttisessa mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vaihto-oppilaana Jenkeissä ja todistanut, kuinka rakastava isä hakkasi remmillä lahjakasta, mutta nenäkästä kymmenvuotiasta kerran viikossa. Niinpä minua ei kummastuta, että herra professorin mielestä uhmaikäinen pitäisi heittää mäkeen, koska muiden ihmisten mukavuus menee lapsen koskemattomuuden ohi.
Olen varmaan punavihreä hippi, mutta tykkään enemmän pohjoismaisesta tyylistä. Ja väittäisin, että yksi minunkin lapsistani on ollut aika kova luu. En inhoa häntä, vaan rakastan ja jollakin tapaa ihailenkin hänen lujuuttaan samalla kun pidän edelleen ohjakset tiukalla. Hienoa katsella, miten sen minäkeskeisen lapsen alta kuoriutuu korkean moraalin sisäistänyt ihminen, mutta edelleen aivan saakutin vahva sellainen.
Siis se joka "olisi pitänyt heittää mäkeen" oli isompi lapsi joka meni tahallaan seisomaan toisen lapsen sormille kiipeilytelineessä ja tuijotti samalla sen lapsen vanhempaa uhmakkaasti silmiin. Ja sitä lasta ei kukaan heittänyt mäkeen tai tehnyt mitään muutakaan. On hieman eri asia piiskata lasta nenäkkyydestä. Peterson sanoi jossain videossa omasta pojastaan ihan samaa kuin sinä omastasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vaihto-oppilaana Jenkeissä ja todistanut, kuinka rakastava isä hakkasi remmillä lahjakasta, mutta nenäkästä kymmenvuotiasta kerran viikossa. Niinpä minua ei kummastuta, että herra professorin mielestä uhmaikäinen pitäisi heittää mäkeen, koska muiden ihmisten mukavuus menee lapsen koskemattomuuden ohi.
Olen varmaan punavihreä hippi, mutta tykkään enemmän pohjoismaisesta tyylistä. Ja väittäisin, että yksi minunkin lapsistani on ollut aika kova luu. En inhoa häntä, vaan rakastan ja jollakin tapaa ihailenkin hänen lujuuttaan samalla kun pidän edelleen ohjakset tiukalla. Hienoa katsella, miten sen minäkeskeisen lapsen alta kuoriutuu korkean moraalin sisäistänyt ihminen, mutta edelleen aivan saakutin vahva sellainen.
Vedät kyllä ihan omia johtopäätöksiäsi, missään ei hän ole lapsen koskemattomuuteen rikkomisesta puhunut, ellet nyt koskemattomuudesta puhu ihan abosuuttisessa mielessä.
Sehän kirjoittaa että vieraan lapsen etu olisi ollut jos hän olisi heittänyt tämän mäkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vaihto-oppilaana Jenkeissä ja todistanut, kuinka rakastava isä hakkasi remmillä lahjakasta, mutta nenäkästä kymmenvuotiasta kerran viikossa. Niinpä minua ei kummastuta, että herra professorin mielestä uhmaikäinen pitäisi heittää mäkeen, koska muiden ihmisten mukavuus menee lapsen koskemattomuuden ohi.
Olen varmaan punavihreä hippi, mutta tykkään enemmän pohjoismaisesta tyylistä. Ja väittäisin, että yksi minunkin lapsistani on ollut aika kova luu. En inhoa häntä, vaan rakastan ja jollakin tapaa ihailenkin hänen lujuuttaan samalla kun pidän edelleen ohjakset tiukalla. Hienoa katsella, miten sen minäkeskeisen lapsen alta kuoriutuu korkean moraalin sisäistänyt ihminen, mutta edelleen aivan saakutin vahva sellainen.
Vedät kyllä ihan omia johtopäätöksiäsi, missään ei hän ole lapsen koskemattomuuteen rikkomisesta puhunut, ellet nyt koskemattomuudesta puhu ihan abosuuttisessa mielessä.
Sehän kirjoittaa että vieraan lapsen etu olisi ollut jos hän olisi heittänyt tämän mäkeen.
Minustakin tuo kohta oli huonosti kirjoitettu, jos se kappale tosiaan päättyi noin eikä asiaan enää kirjassa palattu. Moni lapsi voi käyttäytyä tuolla tavalla juuri siksi, että on menettänyt kunnioituksensa aikuisia kohtaan väkivaltaisten aikuisten vuoksi.
t. #4
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vaihto-oppilaana Jenkeissä ja todistanut, kuinka rakastava isä hakkasi remmillä lahjakasta, mutta nenäkästä kymmenvuotiasta kerran viikossa. Niinpä minua ei kummastuta, että herra professorin mielestä uhmaikäinen pitäisi heittää mäkeen, koska muiden ihmisten mukavuus menee lapsen koskemattomuuden ohi.
Olen varmaan punavihreä hippi, mutta tykkään enemmän pohjoismaisesta tyylistä. Ja väittäisin, että yksi minunkin lapsistani on ollut aika kova luu. En inhoa häntä, vaan rakastan ja jollakin tapaa ihailenkin hänen lujuuttaan samalla kun pidän edelleen ohjakset tiukalla. Hienoa katsella, miten sen minäkeskeisen lapsen alta kuoriutuu korkean moraalin sisäistänyt ihminen, mutta edelleen aivan saakutin vahva sellainen.
Vedät kyllä ihan omia johtopäätöksiäsi, missään ei hän ole lapsen koskemattomuuteen rikkomisesta puhunut, ellet nyt koskemattomuudesta puhu ihan abosuuttisessa mielessä.
Sehän kirjoittaa että vieraan lapsen etu olisi ollut jos hän olisi heittänyt tämän mäkeen.
Niin, olisi ollut parempi koska kukaan ei ole opettanut poikaa käytöstavoille. Ja se oma johtopäätöksesi on, että hän kehottaa noin toimimaan? Ei kehoita. Minä tulkitsen tuon niin, että poika on "pilattu" huonolla kasvatuksella siihen pisteeseen että asian oikaiseminen vaatisi kovempia otteita. Sehän koko jutun pointti on, että tiukka kuri pienestä lähtien on edellytys kasvatuksen onnistumiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vaihto-oppilaana Jenkeissä ja todistanut, kuinka rakastava isä hakkasi remmillä lahjakasta, mutta nenäkästä kymmenvuotiasta kerran viikossa. Niinpä minua ei kummastuta, että herra professorin mielestä uhmaikäinen pitäisi heittää mäkeen, koska muiden ihmisten mukavuus menee lapsen koskemattomuuden ohi.
Olen varmaan punavihreä hippi, mutta tykkään enemmän pohjoismaisesta tyylistä. Ja väittäisin, että yksi minunkin lapsistani on ollut aika kova luu. En inhoa häntä, vaan rakastan ja jollakin tapaa ihailenkin hänen lujuuttaan samalla kun pidän edelleen ohjakset tiukalla. Hienoa katsella, miten sen minäkeskeisen lapsen alta kuoriutuu korkean moraalin sisäistänyt ihminen, mutta edelleen aivan saakutin vahva sellainen.
Vedät kyllä ihan omia johtopäätöksiäsi, missään ei hän ole lapsen koskemattomuuteen rikkomisesta puhunut, ellet nyt koskemattomuudesta puhu ihan abosuuttisessa mielessä.
Sehän kirjoittaa että vieraan lapsen etu olisi ollut jos hän olisi heittänyt tämän mäkeen.
Minustakin tuo kohta oli huonosti kirjoitettu, jos se kappale tosiaan päättyi noin eikä asiaan enää kirjassa palattu. Moni lapsi voi käyttäytyä tuolla tavalla juuri siksi, että on menettänyt kunnioituksensa aikuisia kohtaan väkivaltaisten aikuisten vuoksi.
t. #4
Tuo lainaus on noin kymmenesosa kyseistä sääntöä käsittelevän kappaleen alusta. Enempää en osaa sanoa, koska aloin itse vasta lukemaan kirjaa, joten en ole ehtinyt kyseistä kappaletta itse kokonaan lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vaihto-oppilaana Jenkeissä ja todistanut, kuinka rakastava isä hakkasi remmillä lahjakasta, mutta nenäkästä kymmenvuotiasta kerran viikossa. Niinpä minua ei kummastuta, että herra professorin mielestä uhmaikäinen pitäisi heittää mäkeen, koska muiden ihmisten mukavuus menee lapsen koskemattomuuden ohi.
Olen varmaan punavihreä hippi, mutta tykkään enemmän pohjoismaisesta tyylistä. Ja väittäisin, että yksi minunkin lapsistani on ollut aika kova luu. En inhoa häntä, vaan rakastan ja jollakin tapaa ihailenkin hänen lujuuttaan samalla kun pidän edelleen ohjakset tiukalla. Hienoa katsella, miten sen minäkeskeisen lapsen alta kuoriutuu korkean moraalin sisäistänyt ihminen, mutta edelleen aivan saakutin vahva sellainen.
Vedät kyllä ihan omia johtopäätöksiäsi, missään ei hän ole lapsen koskemattomuuteen rikkomisesta puhunut, ellet nyt koskemattomuudesta puhu ihan abosuuttisessa mielessä.
Sehän kirjoittaa että vieraan lapsen etu olisi ollut jos hän olisi heittänyt tämän mäkeen.
Minustakin tuo kohta oli huonosti kirjoitettu, jos se kappale tosiaan päättyi noin eikä asiaan enää kirjassa palattu. Moni lapsi voi käyttäytyä tuolla tavalla juuri siksi, että on menettänyt kunnioituksensa aikuisia kohtaan väkivaltaisten aikuisten vuoksi.
t. #4
Mistä tällainen ajatus on peräisin? Itse fyysisesti kuritettuna tuo tuntuu ihan älyttömältä ajatukselta, että olisin lähtenyt tuollaisella käytöksellä hakemaan lisää fyysista kuritusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vaihto-oppilaana Jenkeissä ja todistanut, kuinka rakastava isä hakkasi remmillä lahjakasta, mutta nenäkästä kymmenvuotiasta kerran viikossa. Niinpä minua ei kummastuta, että herra professorin mielestä uhmaikäinen pitäisi heittää mäkeen, koska muiden ihmisten mukavuus menee lapsen koskemattomuuden ohi.
Olen varmaan punavihreä hippi, mutta tykkään enemmän pohjoismaisesta tyylistä. Ja väittäisin, että yksi minunkin lapsistani on ollut aika kova luu. En inhoa häntä, vaan rakastan ja jollakin tapaa ihailenkin hänen lujuuttaan samalla kun pidän edelleen ohjakset tiukalla. Hienoa katsella, miten sen minäkeskeisen lapsen alta kuoriutuu korkean moraalin sisäistänyt ihminen, mutta edelleen aivan saakutin vahva sellainen.
Vedät kyllä ihan omia johtopäätöksiäsi, missään ei hän ole lapsen koskemattomuuteen rikkomisesta puhunut, ellet nyt koskemattomuudesta puhu ihan abosuuttisessa mielessä.
Sehän kirjoittaa että vieraan lapsen etu olisi ollut jos hän olisi heittänyt tämän mäkeen.
Niin, olisi ollut parempi koska kukaan ei ole opettanut poikaa käytöstavoille. Ja se oma johtopäätöksesi on, että hän kehottaa noin toimimaan? Ei kehoita. Minä tulkitsen tuon niin, että poika on "pilattu" huonolla kasvatuksella siihen pisteeseen että asian oikaiseminen vaatisi kovempia otteita. Sehän koko jutun pointti on, että tiukka kuri pienestä lähtien on edellytys kasvatuksen onnistumiselle.
Varmaan myös, että on sille kiusaajalapselle todella haitallista kasvaa aikuiseksi tilanteessa, jossa hän ensinnäkään ei kunnioita aikuisia ja vielä että hänellä ei ole ongelmia aiheuttaa tahalalan kipua toiselle lapselle. Ja kokonaisuuden kannalta voisi olla hyvä että joku vieras aikuinen pöläyttää sen verran että lapsi alkaa vähän miettiä onko hän itse sittenkään koskematon ja aikuisia voimakkaampi (ei ole), ja toisaalta vaikka sekin että tämä lapsi näkisi aikuisen puolustamassa omaa lastaan tarvittaessa fyysisesti tahalliselta kiusaamiselta. Vaikka se ei olisi ihanteellista, ilmeisesti mukula kuitenkin ymmärtää kipua kun on sitä tahallaan aiheuttamassa toisille. Tarina ei kerro oliko tämä toisen sormilla seisova lapsi täysin hemmoteltu vai sittenkin julmasti pahoinpidelty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vaihto-oppilaana Jenkeissä ja todistanut, kuinka rakastava isä hakkasi remmillä lahjakasta, mutta nenäkästä kymmenvuotiasta kerran viikossa. Niinpä minua ei kummastuta, että herra professorin mielestä uhmaikäinen pitäisi heittää mäkeen, koska muiden ihmisten mukavuus menee lapsen koskemattomuuden ohi.
Olen varmaan punavihreä hippi, mutta tykkään enemmän pohjoismaisesta tyylistä. Ja väittäisin, että yksi minunkin lapsistani on ollut aika kova luu. En inhoa häntä, vaan rakastan ja jollakin tapaa ihailenkin hänen lujuuttaan samalla kun pidän edelleen ohjakset tiukalla. Hienoa katsella, miten sen minäkeskeisen lapsen alta kuoriutuu korkean moraalin sisäistänyt ihminen, mutta edelleen aivan saakutin vahva sellainen.
Vedät kyllä ihan omia johtopäätöksiäsi, missään ei hän ole lapsen koskemattomuuteen rikkomisesta puhunut, ellet nyt koskemattomuudesta puhu ihan abosuuttisessa mielessä.
Sehän kirjoittaa että vieraan lapsen etu olisi ollut jos hän olisi heittänyt tämän mäkeen.
Niin, olisi ollut parempi koska kukaan ei ole opettanut poikaa käytöstavoille. Ja se oma johtopäätöksesi on, että hän kehottaa noin toimimaan? Ei kehoita. Minä tulkitsen tuon niin, että poika on "pilattu" huonolla kasvatuksella siihen pisteeseen että asian oikaiseminen vaatisi kovempia otteita. Sehän koko jutun pointti on, että tiukka kuri pienestä lähtien on edellytys kasvatuksen onnistumiselle.
Sitä vahingollisempi on ajatus, että proffa pitää pikkulasta niin menetettynä tapauksena, että hän korjaantuu vain mäkeen heittämällä.
Ja tuolle, joka arveli, ettei väkivaltaisesti kasvatettu lapsi hakisi äärimmäisiä reaktioita aikuisilta, voin kertoa, että aiemmin mainitsemani nenäkäs 10-vuotias käyttäytyi toki hyvin vanhempiensa seurassa, mutta perseili aina kun pystyi tietämään, ettei se vanhempien korviin kantautuisi.
Suomalaiset viisaat varhaiskasvattajat tietävät, että uhman kuuluu kohdistua vanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vaihto-oppilaana Jenkeissä ja todistanut, kuinka rakastava isä hakkasi remmillä lahjakasta, mutta nenäkästä kymmenvuotiasta kerran viikossa. Niinpä minua ei kummastuta, että herra professorin mielestä uhmaikäinen pitäisi heittää mäkeen, koska muiden ihmisten mukavuus menee lapsen koskemattomuuden ohi.
Olen varmaan punavihreä hippi, mutta tykkään enemmän pohjoismaisesta tyylistä. Ja väittäisin, että yksi minunkin lapsistani on ollut aika kova luu. En inhoa häntä, vaan rakastan ja jollakin tapaa ihailenkin hänen lujuuttaan samalla kun pidän edelleen ohjakset tiukalla. Hienoa katsella, miten sen minäkeskeisen lapsen alta kuoriutuu korkean moraalin sisäistänyt ihminen, mutta edelleen aivan saakutin vahva sellainen.
Vedät kyllä ihan omia johtopäätöksiäsi, missään ei hän ole lapsen koskemattomuuteen rikkomisesta puhunut, ellet nyt koskemattomuudesta puhu ihan abosuuttisessa mielessä.
Sehän kirjoittaa että vieraan lapsen etu olisi ollut jos hän olisi heittänyt tämän mäkeen.
Minustakin tuo kohta oli huonosti kirjoitettu, jos se kappale tosiaan päättyi noin eikä asiaan enää kirjassa palattu. Moni lapsi voi käyttäytyä tuolla tavalla juuri siksi, että on menettänyt kunnioituksensa aikuisia kohtaan väkivaltaisten aikuisten vuoksi.
t. #4
Mistä tällainen ajatus on peräisin? Itse fyysisesti kuritettuna tuo tuntuu ihan älyttömältä ajatukselta, että olisin lähtenyt tuollaisella käytöksellä hakemaan lisää fyysista kuritusta.
Ai et voi kuvitella uhmakasta poikaa jota on hakattu kotona epäreilusti, ja joka purkaa sitä raivoa ja voimattomuutta ulkomaailmassa satuttamalla muita lapsia ja uhmaamalla aikuisia tilanteissa joissa tietää ettei aikuiset tee hänelle mitään? Minä pystyn ihan hyvin kuvittelemaan tällaisen lapsen.
Toinen vaihtoehto on sitten lapsi jota ei ole ikinä sattunut ja jolla ei ole ollut mitään rajoja eikä seuraamuksia, vaan jota on kasvatettu narsistiseksi ja aikuisia kunnioittamattomaksi, ja joka sadistisesti satuttaa toisia, ja nauttii siitä että kukaan aikuinenkaan ei voi hänelle mitään.
Tietysti sitten on ihan vaan mikä tahansa ajattelematon lapsi, jolla on huono päivä tai joka on kateellinen siitä että toinen osaa temppuilla kiipeilytelineellä, mutta sellainen lapsi luultavasti edes vähän häpeäisi kun huomaa toisen lapsen isän tulevan väliin, eikä tuijota uhmakkaasti takaisin.
Minusta tämä Peterson vaikuttaa järki-ihmiseltä. Olen tosin luullut, että tuo, mitä hän sanoi esim. ei-sanan opettamisesta ryömimään oppineelle, olisi ihan peruskauraa lähes kaikille vanhemmille. Mutta ilmeisesti tuollainen järjestelmällisyys ei sitten ole normi, vai? Toisaalta kun ajattelen lähipiirin lapsia, niin eivät välttämättä 2-vuotiaanakaan ymmärrä juurikaan ei-sanaa, koska vanhemmat eivät käytä sitä juuri koskaan. Olen ajatellut, että vanhemmat ovat vaan velttoja curling-tapauksia, mutta onko tämän normi? Vauvan tieltä nostetaan kaikki, mihin vauva ei saa koskea, koska ajatellaan, että ei jätetä "vauvan kiusaksi" mitään sallimatonta. Ja taaperolle annetaan vastahakoisesti vanhemman kallis älypuhelin leikkikaluksi, ja koitetaan ehkä käyttää puhelinta taaperolta salaa, ettei taaperoa turhaan härnättäisi kivalla tavaralla. Mitä vähemmän lapsi itkee, sen parempi vanhempi on, itketys on monien mielestä hirvittävää henkistä väkivaltaa. Mutta tuossa tehdään minun mielestäni valtava karhunpalvelus lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vaihto-oppilaana Jenkeissä ja todistanut, kuinka rakastava isä hakkasi remmillä lahjakasta, mutta nenäkästä kymmenvuotiasta kerran viikossa. Niinpä minua ei kummastuta, että herra professorin mielestä uhmaikäinen pitäisi heittää mäkeen, koska muiden ihmisten mukavuus menee lapsen koskemattomuuden ohi.
Olen varmaan punavihreä hippi, mutta tykkään enemmän pohjoismaisesta tyylistä. Ja väittäisin, että yksi minunkin lapsistani on ollut aika kova luu. En inhoa häntä, vaan rakastan ja jollakin tapaa ihailenkin hänen lujuuttaan samalla kun pidän edelleen ohjakset tiukalla. Hienoa katsella, miten sen minäkeskeisen lapsen alta kuoriutuu korkean moraalin sisäistänyt ihminen, mutta edelleen aivan saakutin vahva sellainen.
Vedät kyllä ihan omia johtopäätöksiäsi, missään ei hän ole lapsen koskemattomuuteen rikkomisesta puhunut, ellet nyt koskemattomuudesta puhu ihan abosuuttisessa mielessä.
Sehän kirjoittaa että vieraan lapsen etu olisi ollut jos hän olisi heittänyt tämän mäkeen.
Minustakin tuo kohta oli huonosti kirjoitettu, jos se kappale tosiaan päättyi noin eikä asiaan enää kirjassa palattu. Moni lapsi voi käyttäytyä tuolla tavalla juuri siksi, että on menettänyt kunnioituksensa aikuisia kohtaan väkivaltaisten aikuisten vuoksi.
t. #4
Mistä tällainen ajatus on peräisin? Itse fyysisesti kuritettuna tuo tuntuu ihan älyttömältä ajatukselta, että olisin lähtenyt tuollaisella käytöksellä hakemaan lisää fyysista kuritusta.
Ai et voi kuvitella uhmakasta poikaa jota on hakattu kotona epäreilusti, ja joka purkaa sitä raivoa ja voimattomuutta ulkomaailmassa satuttamalla muita lapsia ja uhmaamalla aikuisia tilanteissa joissa tietää ettei aikuiset tee hänelle mitään? Minä pystyn ihan hyvin kuvittelemaan tällaisen lapsen.
Toinen vaihtoehto on sitten lapsi jota ei ole ikinä sattunut ja jolla ei ole ollut mitään rajoja eikä seuraamuksia, vaan jota on kasvatettu narsistiseksi ja aikuisia kunnioittamattomaksi, ja joka sadistisesti satuttaa toisia, ja nauttii siitä että kukaan aikuinenkaan ei voi hänelle mitään.
Tietysti sitten on ihan vaan mikä tahansa ajattelematon lapsi, jolla on huono päivä tai joka on kateellinen siitä että toinen osaa temppuilla kiipeilytelineellä, mutta sellainen lapsi luultavasti edes vähän häpeäisi kun huomaa toisen lapsen isän tulevan väliin, eikä tuijota uhmakkaasti takaisin.
Kommentoin vain väittämää väkivaltaisuuden ilmentymisestä lapsen uhmakkaana käytöksenä.
Ei, en todellakaan voi kuvitella fyysisesti kuritettua uhmahasta poikaa uhittelemassa yhdellekään tuntumattomalle aikuiselle miehelle. Täysin absurdi ajatus! Päinvastoin, hän pelkää. Tuollaista tehdessä ensimmäinen mieleen tullut asia olisi ollut, että selkään tulee jos isä saa tietää tästä.
Toinen juttu on lempeä ihminen, johon luottaa, ja luottamus on avainsana tässä. Äiti on ainut aikuinen jolle lapsena kiukuttelin millään tavalla.
Ah, joo muistin sen tapauksen mikä tuossa otsikon yleistyksessä oli minusta pielessä. Ihminen saattaa henkilökohtaisista syistä inhota vaikka sitä, että lapsi on ujo tai puhumaton. Lapsen pitäisi olla reipas ja kohtelias, vaikka. Lapsessa yleensäkin inhottaa eniten ne piirteet, joita ei itsessään siedä, siksi tuo lause on mielestäni huono yleistyksenä. Se pätee suoraan vain sellaisiin asioihin, jotka on puhtaasti käytöstapoja, eivät henkilökohtaisia ominaisuuksia.
Ja ne asiat joita ei itsessään siedä, on tietynlaisia sokeita pisteitä, jos ne olisi käsitellyt hyvin ne ei olisi sietämättömiä lapsessa eikä aiheuttaisi niin selkäytimestä tulevia tunnereaktioita. Vanhempi pystyy aivan hyvin arvioimaan ne lapsen käyttäytymisongelmiksi jotka korjaantuisi sillä että lapsi vaan alkaisi totella ja käyttäytyä kunnolla, eikä persoonallisuuden piirteiksi. Koska siis, sehän on myös käytöstä, joten sitä voi virheellisesti analysoida käyttäytymisen tason ongelmana (jota se toki joskus onkin, lapsi hyötyisi siitä että hän oppisi peruskäytöstavat eli mallin jota toistamalla hän selviää vaikeista tilanteista). Mutta toiselta kannalta ujous ja puhumattomuus johtuu karkeasti arvioiden itseluottamuksen puutteesta, eikä siihen voi reagoida sillä tavalla että "en anna lapsen tehdä tätä, koska inhoan tätä piirrettä itsessäni enkä halua nähdä sitä lapsissani", koska sillä tavalla antaa vallan sille selkäytimestä tulevalle riittämättömyyden tunteelle ja purkaa sen lapseen, mikä entisestään pahentaa sitä lapsen ongelmaa.
Totta kai järkevä ihminen tulkitsisi sen niin päin, että "koska epävarma käytös on minulle niin triggeroivä asia, alanpa työstää sitä epävarmuutta itsessäni ja varmistan että huomion tämän neuroottisen taipumukseni lapsenkasvatuksessani..." mutta, no, tällanen ajatus mulle tuli.
t. #4
Totta. Mutta toisaalta, ehkä me joiden kaksivuotiaat ei pysy portailla, on kasvatettu lapsemme vähemmän järjestelmällisesti... >:) Vakavasti ajatellen ei sitä oikeasti voi tietää yksittäistapauksessa pelkästään lapsen käytöksen perusteella, että onko lapsen käytös ympäristön vuoksi pahempaa kuin mitä se voisi olla. Meillä on tietty käsitys siitä mitä perushyvä vanhemmuus on, ja jos lapsi siitä huolimatta on haastava, ajatellaan että ok tää lapsi nyt vaan on tällanen haastava temperamentiltään. Se on ihan ok yleistyksenä, mutta kyllähän yksittäistapauksessa voi arvioida että tietynlaiselle harvinaiselle temperamentille pienetkin lipsahdukset johtaa isompiin ongelmiin kuin tasaisemmalle temperamentille.