Lue keskustelun säännöt.
Oletko itse kotirouva tai tunnetko sellaista?
03.11.2026 |
Onko nykypäivänä enää kotirouvia, jotka elävät puolisonsa tuloilla? Joilla lapset jo koululaisia,eivätkä tarvitse enää hoivaa? Miten kotirouva kuluttaa päivänsä, kun puoliso on töissä ja lapset koulussa? Miksi olet tehnyt tällaisen elämänvalinnan? Haluatko siirtää sen eteenpäin naisen mallina omille lapsillesi?
Kommentit (37)
Tunnen montakin kotirouvaa. En tiedä miksi ovat kotona, mutta oma on asiansa, ei kuulu muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei lähipiirissä oo niin saamattomia sekä henkisesti yksinkertaisia, et tyytyisivät kotiäitiyteen.
Mä kai olen ollut tavallaan kotirouva, en siis työelämässä mutta ihan omilla rahoillani olen elellyt enkä puolison. Nyt saan OVE.
Jos on lapsia hoitamassa on kotiäiti ja oletettavasti saa tukia, ainakin lapsilisiä eli eri asia.
Tekemistä piisaa kyllä, lapsia ei ole ollutkaan enkä ole mikään kodinhoitaja. Tykkään olla itsekseni kotona, puoliso on matkatöissä noin puolet ajasta. On harrastukset, matkat, kaverit...
Vierailija kirjoitti:
Tunnen montakin kotirouvaa. En tiedä miksi ovat kotona, mutta oma on asiansa, ei kuulu muille.
Tämä! Taas joku kotirouva/kotiäitivihaketju. Ei oo terveitä mieleltään, jotka näitä rustaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse. Ei ole tuloja, mutta omaisuutta on. Jäin pois töistä voidakseni matkustella miehen mukana työmatkoilla ja tehdäkseni taidetta. Lapset ovat jo aikuisia ja ovat hyväpalkkaisissa ammateissa.
Eli miehellä on omaisuutta ja sinä elät siivellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo koululainenhan ei enää tarvitse hoivaa lainkaan. Ihan omillaan menee, hoitaa harrastukset, koulut, henkistä tukea, keskustelua, läheisyyttä, hoitaa Wilmat, ruuat, pyykit ja siivoukset ym asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse. Ei ole tuloja, mutta omaisuutta on. Jäin pois töistä voidakseni matkustella miehen mukana työmatkoilla ja tehdäkseni taidetta. Lapset ovat jo aikuisia ja ovat hyväpalkkaisissa ammateissa.
Eli miehellä on omaisuutta ja sinä elät siivellä.
Äläpäs nyt kadehdi. Jos miehelle ok ja omaisuutta itselläkin, niin mikäpä siinä. Ja kaikkein vähiten kuuluu muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse. Ei ole tuloja, mutta omaisuutta on. Jäin pois töistä voidakseni matkustella miehen mukana työmatkoilla ja tehdäkseni taidetta. Lapset ovat jo aikuisia ja ovat hyväpalkkaisissa ammateissa.
Eli miehellä on omaisuutta ja sinä elät siivellä.
Mikä ihmeen päätelmä, ettei naisella voi olla omaisuutta?
Olen itse. Ei ole tuloja, mutta omaisuutta on. Jäin pois töistä voidakseni matkustella miehen mukana työmatkoilla ja tehdäkseni taidetta. Lapset ovat jo aikuisia ja ovat hyväpalkkaisissa ammateissa.
Hienoa, että joku voi nauttia elämästä. Tuo jos jokin on sisältörikasta, oikeaa elämää. Toisin kun ne ohikiitävät, usein raskaat työpäivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kotiäitinä muutaman vuoden silloin kun lapseni olivat pieniä, mutta sitä ei kai lasketa.
Yhden kotirouvan tunnen: hän on viisikymppinen filosofian tohtori joka tekee epäsäännöllisesti koulutus- ja luennointikeikkaa yrittäjänä mutta ei tienaa paljon paskaakaan. Hän tekee kaikki kotityöt ja kuskaa 17-vuotiasta lukiolaispoikaansa kouluun, koulusta pois ja harrastuksiin, tekee tälle kaikki ateriat lautaselle valmiiksi, aamiaisenkin. Eli hän ei VOISI käydä ansiotöissä kodin ulkopuolella.
Edellisen vuosisadan alussa syntyneet isoäitini olivat melkein koko ikänsä kotirouvia (paitsi sotien aikana heidän oli pakko käydä töissä kun miehet olivat rintamalla ja jostain piti saada rahaa ja ruokaa lapsille).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse. Ei ole tuloja, mutta omaisuutta on. Jäin pois töistä voidakseni matkustella miehen mukana työmatkoilla ja tehdäkseni taidetta. Lapset ovat jo aikuisia ja ovat hyväpalkkaisissa ammateissa.
Eli miehellä on omaisuutta ja sinä elät siivellä.
Mikä ihmeen päätelmä, ettei naisella voi olla omaisuutta?
Tilastot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse. Ei ole tuloja, mutta omaisuutta on. Jäin pois töistä voidakseni matkustella miehen mukana työmatkoilla ja tehdäkseni taidetta. Lapset ovat jo aikuisia ja ovat hyväpalkkaisissa ammateissa.
Eli miehellä on omaisuutta ja sinä elät siivellä.
Minulla on omaisuutta, vaikka olen jo lahjoittanut sitä jälkipolvelle osan, sitä ennen olin varakas. Myös mieheni on lahjoittanut jo omaisuuttaan lapsille. Tuo meni vähän väärin, ettei minulla olisi tuloja, niitä on, mutta niillä ei ole käytännössä mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse. Ei ole tuloja, mutta omaisuutta on. Jäin pois töistä voidakseni matkustella miehen mukana työmatkoilla ja tehdäkseni taidetta. Lapset ovat jo aikuisia ja ovat hyväpalkkaisissa ammateissa.
Eli miehellä on omaisuutta ja sinä elät siivellä.
Mikä ihmeen päätelmä, ettei naisella voi olla omaisuutta?
Tottakai voi. Esimerkiksi perinnön kautta. Minäkin olin tosi pitkään lasten kanssa kotona. Harrasteltiin, matkailtiin ym perheenä. Miehellä tosi hyvät tulot. Olen korkeasti koulutettu ja ollut aiemmin monipuolisissa asiantuntijatöissä. Nyt lapset aikuistuvia, teen jonkin verran töitä ja nautin elämästä. Meillä ei ole avioehtoa ja joku aika sitten sain suomalaisittain ison perinnön. Kasvaa rahastoissa. Oli säästöjä minulla jo ennen perintöäkin mukavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse. Ei ole tuloja, mutta omaisuutta on. Jäin pois töistä voidakseni matkustella miehen mukana työmatkoilla ja tehdäkseni taidetta. Lapset ovat jo aikuisia ja ovat hyväpalkkaisissa ammateissa.
Eli miehellä on omaisuutta ja sinä elät siivellä.
Mikä ihmeen päätelmä, ettei naisella voi olla omaisuutta?
Samaa ihmettelen. Mutta osahan kuvittelee täällä, ettei kenelläkään muullakaan täällä oikeasti ole omaisuutta, hyviä tuloja tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse. Ei ole tuloja, mutta omaisuutta on. Jäin pois töistä voidakseni matkustella miehen mukana työmatkoilla ja tehdäkseni taidetta. Lapset ovat jo aikuisia ja ovat hyväpalkkaisissa ammateissa.
Eli miehellä on omaisuutta ja sinä elät siivellä.
Mikä ihmeen päätelmä, ettei naisella voi olla omaisuutta?
Tilastot.
Ahaa. Laitapa tilasto jossa kerrotaan ettei kenelläkään naisella ole omaisuutta. Ihan on kuule miljonäärisnaisiakin!
En ole kotirouva enkä tunne sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse. Ei ole tuloja, mutta omaisuutta on. Jäin pois töistä voidakseni matkustella miehen mukana työmatkoilla ja tehdäkseni taidetta. Lapset ovat jo aikuisia ja ovat hyväpalkkaisissa ammateissa.
Eli miehellä on omaisuutta ja sinä elät siivellä.
Mikä ihmeen päätelmä, ettei naisella voi olla omaisuutta?
Tottakai voi. Esimerkiksi perinnön kautta. Minäkin olin tosi pitkään lasten kanssa kotona. Harrasteltiin, matkailtiin ym perheenä. Miehellä tosi hyvät tulot. Olen korkeasti koulutettu ja ollut aiemmin monipuolisissa asiantuntijatöissä. Nyt lapset aikuistuvia, teen jonkin verran töitä ja nautin elämästä. Meillä ei ole avioehtoa ja joku aika sitten sain suomalaisittain ison perinnön. Kasvaa rahastoissa. Oli säästöjä minulla jo ennen perintöäkin mukavasti.
Hyvin samantapainen kuin minunkin tilanteeni. Perin tosin jo alaikäisenä suht suuren omaisuuden. Vanhempani perinnön pyysin testamenttaamaan lapsille, koska en tarvitse niitä rahoja, olen myös lahjoittanut omaisuuttani lapsille jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse. Ei ole tuloja, mutta omaisuutta on. Jäin pois töistä voidakseni matkustella miehen mukana työmatkoilla ja tehdäkseni taidetta. Lapset ovat jo aikuisia ja ovat hyväpalkkaisissa ammateissa.
Eli miehellä on omaisuutta ja sinä elät siivellä.
Mikä ihmeen päätelmä, ettei naisella voi olla omaisuutta?
Tottakai voi. Esimerkiksi perinnön kautta. Minäkin olin tosi pitkään lasten kanssa kotona. Harrasteltiin, matkailtiin ym perheenä. Miehellä tosi hyvät tulot. Olen korkeasti koulutettu ja ollut aiemmin monipuolisissa asiantuntijatöissä. Nyt lapset aikuistuvia, teen jonkin verran töitä ja nautin elämästä. Meillä ei ole avioehtoa ja joku aika sitten sain suomalaisittain ison perinnön. Kasvaa rahastoissa. Oli säästöjä minulla jo ennen perintöäkin mukavasti.
No onhan tuo toki ihan mukava järjestely, mutta en nyt varsinaisesti pitäisi miehen hyvillä tuloilla kotona olemista ja perinnön saamista minään erityisenä elämäntarinana. Meillä on lähestytty asioita vähän eri mittakaavassa. Olen itse rakentanut varallisuutta jo pitkään, ja nykyään kokonaisuuteen kuuluu useampi kiinteistö, merkittävä sijoitussalkku, vapaa-ajan asunto Välimerellä sekä kiinteistö- ja muuta omaisuutta, jonka ylläpitoon tarvitaan ihan omaa henkilökuntaa. Autotallissa seisoo muutakin kuin perheen kauppakassi, ja viimeisimmän auton kohdalla en oikeastaan edes kysynyt hintaa ennen tilausta mutta sanottakoon että pelkät auton sisustusvalinnat maksoivat enemmän kuin suomalaisen mittapuun mukainen luksusauto.
Matkustaminenkin on vuosien varrella muuttunut. Ei enää oikein jaksa katsella lentojen hintoja tai hotellien tähtiluokituksia, kun käytössä ovat business- ja etenkin yksityislentämisen mahdollisuudet sekä omat tutut sviitit eri puolilla maailmaa. Kesäisin vietämme aikaa jahdilla, talvisin vaihtelevasti Alpeilla tai etelässä. Lapset ovat saaneet kansainvälisen koulutuksen ja heidän tulevaisuutensa on taloudellisesti turvattu jo ennen kuin he ovat ehtineet kunnolla aikuisiksi.
Perintö on tietysti aina mukava yllätys, mutta en itse rakentaisi identiteettiäni sen varaan. Meillä on ollut varaa tehdä omat valinnat jo kauan ennen mitään perintöjä. Ja ehkä juuri siinä on se suurin luksus: ei tarvitse kertoa keskustelupalstalla, kuinka hyvin miehellä menee tai kuinka paljon rahastoissa on, jotta voisi nauttia elämästään. Mutta ymmärrän toki, että kaikilla on omat tapansa esitellä saavutuksiaan. 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse. Ei ole tuloja, mutta omaisuutta on. Jäin pois töistä voidakseni matkustella miehen mukana työmatkoilla ja tehdäkseni taidetta. Lapset ovat jo aikuisia ja ovat hyväpalkkaisissa ammateissa.
Eli miehellä on omaisuutta ja sinä elät siivellä.
Mikä ihmeen päätelmä, ettei naisella voi olla omaisuutta?
Tottakai voi. Esimerkiksi perinnön kautta. Minäkin olin tosi pitkään lasten kanssa kotona. Harrasteltiin, matkailtiin ym perheenä. Miehellä tosi hyvät tulot. Olen korkeasti koulutettu ja ollut aiemmin monipuolisissa asiantuntijatöissä. Nyt lapset aikuistuvia, teen jonkin verran töitä ja nautin elämästä. Meillä ei ole avioehtoa ja joku aika sitten sain suomalaisittain ison perinnön. Kasvaa rahastoissa. Oli säästöjä minulla jo ennen perintöäkin mukavasti.
No onhan tuo toki ihan mukava järjestely, mutta en nyt varsinaisesti pitäisi miehen hyvillä tuloilla kotona olemista ja perinnön saamista minään erityisenä elämäntarinana. Meillä on lähestytty asioita vähän eri mittakaavassa. Olen itse rakentanut varallisuutta jo pitkään, ja nykyään kokonaisuuteen kuuluu useampi kiinteistö, merkittävä sijoitussalkku, vapaa-ajan asunto Välimerellä sekä kiinteistö- ja muuta omaisuutta, jonka ylläpitoon tarvitaan ihan omaa henkilökuntaa. Autotallissa seisoo muutakin kuin perheen kauppakassi, ja viimeisimmän auton kohdalla en oikeastaan edes kysynyt hintaa ennen tilausta mutta sanottakoon että pelkät auton sisustusvalinnat maksoivat enemmän kuin suomalaisen mittapuun mukainen luksusauto.
Matkustaminenkin on vuosien varrella muuttunut. Ei enää oikein jaksa katsella lentojen hintoja tai hotellien tähtiluokituksia, kun käytössä ovat business- ja etenkin yksityislentämisen mahdollisuudet sekä omat tutut sviitit eri puolilla maailmaa. Kesäisin vietämme aikaa jahdilla, talvisin vaihtelevasti Alpeilla tai etelässä. Lapset ovat saaneet kansainvälisen koulutuksen ja heidän tulevaisuutensa on taloudellisesti turvattu jo ennen kuin he ovat ehtineet kunnolla aikuisiksi.
Perintö on tietysti aina mukava yllätys, mutta en itse rakentaisi identiteettiäni sen varaan. Meillä on ollut varaa tehdä omat valinnat jo kauan ennen mitään perintöjä. Ja ehkä juuri siinä on se suurin luksus: ei tarvitse kertoa keskustelupalstalla, kuinka hyvin miehellä menee tai kuinka paljon rahastoissa on, jotta voisi nauttia elämästään. Mutta ymmärrän toki, että kaikilla on omat tapansa esitellä saavutuksiaan. 😊
"ei tarvitse kertoa keskustelupalstalla, kuinka hyvin miehellä menee tai kuinka paljon rahastoissa on, jotta voisi nauttia elämästään. Mutta ymmärrän toki, että kaikilla on omat tapansa esitellä saavutuksiaan. "
Ja melko pitkästi kertoilitkin omista saavutuksistasi ;-D
Olen itse. Ei ole tuloja, mutta omaisuutta on. Jäin pois töistä voidakseni matkustella miehen mukana työmatkoilla ja tehdäkseni taidetta. Lapset ovat jo aikuisia ja ovat hyväpalkkaisissa ammateissa.