Mies muuttuu vihamieliseksi, kun minuun koskee

Kun olen asiasta kysynyt, ei tässä kuulemma mitään ole ja kuvittelen kaiken...

Ap

Ilmeisesti miehesi on hämmentynyt eikä tiedä miten pitäisi reagoida. Tosi kurja tilanne, monelle miehelle toisen itku on kova paikka...Etenkin jos kotona on opittu että itkeminen on noloa ja hävettävää jne

Pystyykö miehesi muutoin empatiaan?

Kokeilepa sellaista, että seuraavan kerran kun jättää sinut itkemään, pysähdyt ja lähdet toiseen suuntaan. Jos ei tule perään, lähde pois ihan tyystin, etkä ota yhteyttä. Voipi havahduttaa. Mieshän taantuu johonkin varhaislapsuuteensa tuossa, silloin ei normaalikyselyt auta yhtään. Sekoittavat vain, ja seuraavaksi saat luovia tekosyiden ja valheiden meressä.

Suhtautuuko hän kylmästi muidenkin tarvitsevuuteen ja heikkouteen, vaiko vain sinun?

Oletko varma ap ettet ole loukkaantunut niin pahasti että tarvitsisit lääkärin katsomaan tilannetta. Onko loukkaantumisesta jo useampi päivä mutta vieläkin koskee niin että vedet tulee silmiin.

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö miehesi muutoin empatiaan?

Hän on itseasiassa todella kiltti, mutta olen aikaisemmin kiinnittänyt huomiota siihen, ettei kykene ihan todella empatiaan ns luonnollisesti, vaan pyrkii ymmärtämään toisia ihmisiä hieman analyyttisesti.

On siis tehnyt esim parkkiksella niin, että on lähtenyt kaverinsa kanssa kävelemään lujaa sisälle ja jättänyt minut yksin tulemaan perästä.

En osaa sanoa tuosta empatiasta muita kohtaan, ei ole varsinaisesti tullut vastaavaa tilannetta muiden kanssa

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma ap ettet ole loukkaantunut niin pahasti että tarvitsisit lääkärin katsomaan tilannetta. Onko loukkaantumisesta jo useampi päivä mutta vieläkin koskee niin että vedet tulee silmiin.

Lääkärissä olen käynyt, hoidot menossa jo ja lääkkeet myös, mutta joissain tilanteissa on tullut niin kova kipu lääkkeidenkin läpi, että on nostanut vedet silmiin, toki silloin otan lisää nopeasti vaikuttavaa lääkettä. Toipuminen etenee hyvin ja tulen tästä toipumaan kyllä, eli mistään loppuelämän vammasta ei kyse ole.

Ap

Jätä se sika!

Hui kuinka creepyä, tuli niin eksä mieleen. Jos sain migreenin tai flunssan, suuttui ja kysyttäessä ei muka vaivannut mikään. Jopa minun kuukautiseni oli jotenkin keksitty hänen kiusakseen. Tapahtui niin monta kertaa ja samalla kaavalla että pystyin tulkitsemaan vähän tilannetta. Olin sairaana hänelle "hyödytön" eli ei saanut seksiä tai huomiota niin pajon kuin olisi tarvinnut. Häntä harmitti kun minun sairaana ollessaan hän oletti että joutuu tarttumaan töihin. Ei kyllä tarttunut, mutta osoitti käytöksellään jo etukäteen että ei tekisi mitään vaikka pyytäisin, koska häntä eivät koskeneet velvollisuudet ja minun oli turha edes kuvitella muuta sairaanakaan.

Joo, oli hyvin vahvasti narsistinen kautta linjan muutenkin. 

Mulla oli ex jolla oli kokoajan joku paikka kipeänä, huono olo tms. Sanoi joskus samaa kuin aloittaja. Varmsti olin ärtynyt en jaksanut sitä jatkuvaa valitusta kuunnella.

No ei tässä nyt ole kyse mistään empatian puutteesta. Sun kipu voi olla miehelle aika kova paikka, eikä osaa reagoida. Turhautuu, kun ei osaa auttaa ja sen takia vetää tollaiseen tilttiin. Miehillä ja naisilla yleensä raksuttaa vähän eri tavalla. Nainen vastaavassa tilanteessa ajattelee, että riittää kun on sanallisesti tukena, mutta miehenmielestä tilanne pitää jollain tavalla ratkaista, eikä miehellä ole siihen ratkaisua.

Mun miehellä on sama. Se on aina ollut jotenki tyly minua kotaan jos olen sairastanut ja muutama vuosi sitten mulla oli paljon terveys ongelmia ja sairastuinkin vakavasti ja silloin hän alkoi ihan välttelemään mua  ja se tuntui tosi pahalta ja siltä että hän ei välitä musta ollenkaan. Sen jälkeen en ole hänelle edes kertonut jos on ollut jotain oiretta tai muuta. Mutta sitten tuli joku aika sitten jostain puheeksi tämä käytös hänen kaverinsa kanssa ja tämä hänen kaveri kertoi että mieheni oli silloin joskus avautunut että että sillä oli niin kova pelko että kuolen että pelkkä mun näkeminen sai aikaan ihan fyysisen pahan olon. Mahassa oli vaan kuulemma aina vaan kouraissu ja tullut jommasta kummasta päästä tavaraa ulos.

Ei kai mies hakannut sinua?

Vierailija kirjoitti:

Ei kai mies hakannut sinua?

Mitä, ei! Ihan onnettomuus oli kyseessä.

Ap

Jos miehesi on normaalisti kiltti niin olisko nyt vaan niin, ettei osaa käsitellä asiaa. Miten hänen lapsuudenkodissaan esim. isä on toiminut tai toimii vastaavissa tilanteissa? Yleensähän se käyttäytyminen tulee sieltä perheen sisäisestä kommunikoinnista ja arvoista eli miten on kasvatettu.

Todennäköisesti hän pelästyy ja tuntee itsensä avuttomaksi, eikä osaa reagoida oikein. Asiaa pahentaa vielä se, jos et ole kova valittamaan. Näin minä arvelen. Exäni alkoi aina karjua, kun pelästyi jotain. Siis vaikka jos lapsi tai minä loukkasimme itsemme. Pyöri siinä aikansa naama punaisena karjuen (miksi et varonut, olisi pitänyt varoa...) ja vasta rauhoituttuaan olisi kyennyt auttamaan, mutta johan siihen mennessä osasin itse auttaa itseäni tai lasta. Vuosien treenaamisella oppi hillitsemään reaktionsa - hän myönsi kyllä heti, että tuo kaikki johtui pelosta ja siitä, että hän tunsi itsensä huonoksi, kun ei osannut heti auttaa.

Onko miehesi assi, siis onko hänellä Aspergerin syndroma?

Silloin ymmärtäisin käytöksen.

Tosin minullakin on kokemusta miesystävän kummallisesta torjunnasta ja välttelystä, kun olen ollut kipeä tai avun tarpeessa. Olihan se aika kummallista, kun minun olisi pitänyt päästä lääkäriin ihmisten ilmoille (asuimme ns. korvessa). En ollut itse ajokunnossa, ja mies lähinnä yritti pysyä pois näköpiiristä. Lopulta kun uskoi, että nyt on lähdettävä, se oli kylmää ja tylyä kyytiä. Sanaakaan ei vaihdettu ajomatkan aikana. Mies itse kuin myrkyn niellyt. :-(

Oletko kertaakaan sanonut tai tiuskaissut ettei tarvii auttaa ? Tai että älä nyt hössötä siinä

Vierailija kirjoitti:

Ei kai mies hakannut sinua?

Mitä, ei! Ihan onnettomuus oli kyseessä.

Ap

Onpa "ihana" mies, varmaan paljon apua tosi paikassa.