Mies muuttuu vihamieliseksi, kun minuun koskee

Narsisti ei kestä, jos toinen on kipeä ja tarvisi huomiota.

Tämä on testi, kaikki on hyvin kun on normaalia, mutta poikkeustilanteissa vasta huomaa millainen toinen on.

Vierailija kirjoitti:

Hui kuinka creepyä, tuli niin eksä mieleen. Jos sain migreenin tai flunssan, suuttui ja kysyttäessä ei muka vaivannut mikään. Jopa minun kuukautiseni oli jotenkin keksitty hänen kiusakseen. Tapahtui niin monta kertaa ja samalla kaavalla että pystyin tulkitsemaan vähän tilannetta. Olin sairaana hänelle "hyödytön" eli ei saanut seksiä tai huomiota niin pajon kuin olisi tarvinnut. Häntä harmitti kun minun sairaana ollessaan hän oletti että joutuu tarttumaan töihin. Ei kyllä tarttunut, mutta osoitti käytöksellään jo etukäteen että ei tekisi mitään vaikka pyytäisin, koska häntä eivät koskeneet velvollisuudet ja minun oli turha edes kuvitella muuta sairaanakaan.

Joo, oli hyvin vahvasti narsistinen kautta linjan muutenkin. 

Meillä "otti" seksiä, abortin jälkeen alapäästä, nielurisaleikkauksen jälkeen työnsi suuhun.

Olin vain kiltti hissukka, mutta en ole enää. Matka on ollut pitkä.

Sori mutta ei teidän miehet teitä ainakaan rakasta. Tuollaista käytöstä ei vaan voi mitenkään selittää.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilepa sellaista, että seuraavan kerran kun jättää sinut itkemään, pysähdyt ja lähdet toiseen suuntaan. Jos ei tule perään, lähde pois ihan tyystin, etkä ota yhteyttä. Voipi havahduttaa. Mieshän taantuu johonkin varhaislapsuuteensa tuossa, silloin ei normaalikyselyt auta yhtään. Sekoittavat vain, ja seuraavaksi saat luovia tekosyiden ja valheiden meressä.

Suhtautuuko hän kylmästi muidenkin tarvitsevuuteen ja heikkouteen, vaiko vain sinun?

Mielestäni on kummallista, että miehet ovat jotenkin kykenemättömiä, osaamattomia ja jonkun taantumisen ja varhaislapsuuden vietävissä..

Miksei naisilla ole tämmöistä, että yhtäkkiä tulee joku kohtaus ja varhaislapsuus tunkee käytökseen eikä sitä itse edes tajua?

Miten tämä oikein tulee esiin vaikka työpaikoilla?

Jotenkin uskoisin, että jos mies on työpaikalla palaverissa ja esimies alkaisi itkeä, miehelle ei paukkaisi taantumus päälle eikä ryntäisi ovesta ulos tiuskien..

Miksi miesten käytöstä selitellään, että "ei se osaa, sillä on traumoja lapsuudesta, toistaa lapsuutensa malleja, ei kykene empatiaan, ei tunnista ihmisten tunteita." miksei mies muka voisi tiedostaa näitä tai tehdä näille asioille jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilepa sellaista, että seuraavan kerran kun jättää sinut itkemään, pysähdyt ja lähdet toiseen suuntaan. Jos ei tule perään, lähde pois ihan tyystin, etkä ota yhteyttä. Voipi havahduttaa. Mieshän taantuu johonkin varhaislapsuuteensa tuossa, silloin ei normaalikyselyt auta yhtään. Sekoittavat vain, ja seuraavaksi saat luovia tekosyiden ja valheiden meressä.

Suhtautuuko hän kylmästi muidenkin tarvitsevuuteen ja heikkouteen, vaiko vain sinun?

Mielestäni on kummallista, että miehet ovat jotenkin kykenemättömiä, osaamattomia ja jonkun taantumisen ja varhaislapsuuden vietävissä..

Miksei naisilla ole tämmöistä, että yhtäkkiä tulee joku kohtaus ja varhaislapsuus tunkee käytökseen eikä sitä itse edes tajua?

Miten tämä oikein tulee esiin vaikka työpaikoilla?

Jotenkin uskoisin, että jos mies on työpaikalla palaverissa ja esimies alkaisi itkeä, miehelle ei paukkaisi taantumus päälle eikä ryntäisi ovesta ulos tiuskien..

Miksi miesten käytöstä selitellään, että "ei se osaa, sillä on traumoja lapsuudesta, toistaa lapsuutensa malleja, ei kykene empatiaan, ei tunnista ihmisten tunteita." miksei mies muka voisi tiedostaa näitä tai tehdä näille asioille jotain?

"Miehet, miehet, miehet!" ETKÖ OSAA MUUTA KUIN YLEISTÄÄ???

Minulla on sama kokemus, mutta naisen kanssa.

Mua alkoi välittömästi ärsyttämään sinun kirjoitus tyyli: "Loukkasin itseni"    "Minuun koskee"   "Mitä hemmettiä"

Kuulostaa ihan joltain vanhainkoti mummon kirjoittamalta aloitukselta. En osaa selittää mistä ärsyyntymiseni heikkoutta vastaan kumpuaa. Jostain lapsuudesta varmaankin. Tai sitten vaan ihan puhdasta psykopatiaa/narsismia.

Tunnevammainen.

Kotoa opittu.

Mulla on yks tuommonen samantyylinen miespuolinen kaveri... itse olin syksyllä nuhakuumessa melkein 2 viikon ajan. Ei noteerannut mitenkään pahaa oloani, en kyllä tuonut sitä mitenkään muuten esille kuin miten flunssa nyt pakosti muille näyttäytyy (niistäminen, aivastelu, yskiminen, puheäänen muutos, lämpimästi pukeutuminen). Meillä on yhteinen työprojekti ja kipeänä tein sitä eikä mies kertaakaan kysynyt, kuinka jaksan. Lähinnä pyöritteli silmiään kun sanoin ett sori pakko mennä niistämään nenä tai hakee lämmintä juomista.

No kun parannuin, niin meni joku kuukausi ett mies sairastui kans kuumeeseen ja voi sitä itkun ja valituksen määrää. Häpeilemättä mun seurassa meinas muka nukahtaa pöydän ääreen, koko ajan äännähteli kipeänä ja sanoi ettei voi tehdä sitä tai tätä koska on niiiin kipeä. Mä sitten kun typerä olen, paapoin häntä. Kun en vaan kehtaa olla huomioimatta toisen huonoa oloa. Tein kaiken, mitä hän pyysi ja kuuntelin kaikki valitukset ja voivottelin yhdessä hänen kanssaan.

Jälkikäteen ajateltuna kaduttaa ihan hirveästi, kyll mulla pitäs olla sen verran tahdonvoimaa ja itsekunnioitusta, että olisin käyttäytynyt häntä kohtaan ihan samalla tavoin kun hän kohteli mua ollessani kipeä.

Jotain outoa tossa miehessä on muutenkin, kaipaa koko ajan kehuja ja tuntuu loukkaantuvan, jos häntä ei noteerata kaikkien taholta positiivisesti.

Jos oma mies käyttäytyis noin ja minkäänlaista selitystä asialla en saisi, niin kyllä harkitsisin eroa.

Sama mun miehellä. Kun olen kipeä, hän kiukuttelee, vaikken tee sairaudestani edes numeroa. Mulla on onneksi hyvä kivunsietokyky.

Kun tulin synnytyksestä kotiin, ei edes kysellyt, tarvitsenko apua. Oletti, että arki sujuu kuin ennenkin. Kun käteni oli murtunut, sama juttu.

Muutenkaan hän ei voi sietää epäonnistumista tai heikkoutta. Kaiken pitäisi aina mennä täydellisesti.

Oletan käytöksen johtuvan hänen lapsuudenkotinsa tavoista: isänsä oli narsistinen ja piti perhettä pelossa. Eikä varsinkaan ollut empaattinen tai kestänyt heikkoutta.

Hullun lapsella ei ole ollut helppoa.

Mun mies saa taas oikein hellyydenpuuskan, kun näkee mut sairaana. Hyysää ja silittää poskea ja kampaa hiuksia. Oikein mietityttää onko sillä joku fetissi. Ei kai pitäs valittaa, kun näköjään toisinkin vois olla.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies saa taas oikein hellyydenpuuskan, kun näkee mut sairaana. Hyysää ja silittää poskea ja kampaa hiuksia. Oikein mietityttää onko sillä joku fetissi. Ei kai pitäs valittaa, kun näköjään toisinkin vois olla.

Ottaisin kyllä paljon mieluummin tämän, kaikista pahimmalta tuntui se jättäminen yksin sinne parkkipaikalle taakse ja totaalinen ignooraaminen. Tapani ei ole siis koskaan ole ollut valittaa, enemmin olen ehkä liiankin reipas ollut aina - en tiedä voisiko se johtua nyt siitä, että ensimmäistä kertaa mies näkee minut hyvin heikossa tilassa? 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hui kuinka creepyä, tuli niin eksä mieleen. Jos sain migreenin tai flunssan, suuttui ja kysyttäessä ei muka vaivannut mikään. Jopa minun kuukautiseni oli jotenkin keksitty hänen kiusakseen. Tapahtui niin monta kertaa ja samalla kaavalla että pystyin tulkitsemaan vähän tilannetta. Olin sairaana hänelle "hyödytön" eli ei saanut seksiä tai huomiota niin pajon kuin olisi tarvinnut. Häntä harmitti kun minun sairaana ollessaan hän oletti että joutuu tarttumaan töihin. Ei kyllä tarttunut, mutta osoitti käytöksellään jo etukäteen että ei tekisi mitään vaikka pyytäisin, koska häntä eivät koskeneet velvollisuudet ja minun oli turha edes kuvitella muuta sairaanakaan.

Joo, oli hyvin vahvasti narsistinen kautta linjan muutenkin. 

Huomasin vielä tällaisenkin miehen käytösmallin: jos minä sairastuin, hän sairastui heti perään ja paljon pahemmin. Eräskin kerta, kun olin tosiaan avun tarpeessa, mies sai mustelman jalkaansa. Hän haki kepit ja ilmoitti että nyt on liikkuminen kielletty kokonaan ja jalan on oltava vain koholla. Olipas sattuma. En uskonut enää lainkaan, kun tapaus oli ties mones kymmenes laatuaan.

Minusta aika pelottavaa käytöstä. Entäpä jos teillä olisi lapsia niin miten suhtautuisi heidän sairasteluihinsa? Samalla tavoin?

En olisi empatiakyvyttömän ihmisen kanssa. Mua kauhistuttaisi ajatuskin siitä, että sairastuisin tuollaisen seurassa vakavasti, kun olisin avun tarpeessa. Meillä mies on riidellyt mun puolestani kun olin tosi heikossa kunnossa ja on pyyhkinyt jopa perseeni, kun en itse pystynyt sen leikkauksen jäljiltä.

Sun pitää laittaa mies tiukoille. Hänen pitää mennä terapiaan tuosta, tuohan voi johtaa heitteillejättöön. Ei ole normaalia.

Nämä täällä kuvatut miehet taitaa olla niitä jotka lähtevät kävelemään heti kun kuulevat naisensa syöpädiagnoosista. En ikinä olisi miehen kanssa johon ei voi luottaa tiukan paikan tullessa, ja niitähän kyllä tulee pitkässä liitossa eteen ennen pitkää ihan varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Minusta aika pelottavaa käytöstä. Entäpä jos teillä olisi lapsia niin miten suhtautuisi heidän sairasteluihinsa? Samalla tavoin?

En olisi empatiakyvyttömän ihmisen kanssa. Mua kauhistuttaisi ajatuskin siitä, että sairastuisin tuollaisen seurassa vakavasti, kun olisin avun tarpeessa. Meillä mies on riidellyt mun puolestani kun olin tosi heikossa kunnossa ja on pyyhkinyt jopa perseeni, kun en itse pystynyt sen leikkauksen jäljiltä.

Sun pitää laittaa mies tiukoille. Hänen pitää mennä terapiaan tuosta, tuohan voi johtaa heitteillejättöön. Ei ole normaalia.

Minustakin tämä on aika pelottavaa ja tosiaan ensimmäinen kerta, kun olen ''heikoilla''. Tämä käytös on suuressa ristiriidassa siihen, että mies on muuten niin kiltti ja yrittää ottaa huomioon, sen takia olenkin vähän kuin puulla päähän lyöty nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta aika pelottavaa käytöstä. Entäpä jos teillä olisi lapsia niin miten suhtautuisi heidän sairasteluihinsa? Samalla tavoin?

En olisi empatiakyvyttömän ihmisen kanssa. Mua kauhistuttaisi ajatuskin siitä, että sairastuisin tuollaisen seurassa vakavasti, kun olisin avun tarpeessa. Meillä mies on riidellyt mun puolestani kun olin tosi heikossa kunnossa ja on pyyhkinyt jopa perseeni, kun en itse pystynyt sen leikkauksen jäljiltä.

Sun pitää laittaa mies tiukoille. Hänen pitää mennä terapiaan tuosta, tuohan voi johtaa heitteillejättöön. Ei ole normaalia.

Minustakin tämä on aika pelottavaa ja tosiaan ensimmäinen kerta, kun olen ''heikoilla''. Tämä käytös on suuressa ristiriidassa siihen, että mies on muuten niin kiltti ja yrittää ottaa huomioon, sen takia olenkin vähän kuin puulla päähän lyöty nyt.

t. Ap

Mieheni ei suutu fyysisestä kipuilusta, mutta ajoittaisista masennuksistani tuntuu olevan vihainen. Juuri kun tarvitsisin halausta tai jonkinlaista välittämisen merkkiä, on kylmä ja äkäinen. Luultavasti koska ei yhtään ymmärrä, miksi ihmisen pitää olla alakuloinen ja tuntea itsensä huonoksi. Ne vähät oma-aloitteiset kosketuksetkin suuntautuvat yleensä haaroväliin. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä täällä kuvatut miehet taitaa olla niitä jotka lähtevät kävelemään heti kun kuulevat naisensa syöpädiagnoosista. En ikinä olisi miehen kanssa johon ei voi luottaa tiukan paikan tullessa, ja niitähän kyllä tulee pitkässä liitossa eteen ennen pitkää ihan varmasti.

Minä onneksi ehdin lähteä ennenkuin sain mitään vakavampaa. Olisi ollut musertavaa saada vihaa ja kiukkua osakseen sitten muutama vuosi myöhemmin, kun jouduin isoon leikkaukseen jossa oli pitkä toipumisaika. 

Mulla on ystävä, joka on aina sairastellut paljon. Olemme asuneet pari kertaa yhdessä ja olen aina auttanut häntä sairastelun aikana. Olen istunut hänen kanssaan päivystyksessä ja vieraillut päivittäin sairaalassa hänen ollessaan osastolla. Mutta kun yhdessä asumisemme aikana olin itse sairaana pari kertaa, hän suhtautui minuun jotenkin torjuvasti. Pyysin erään toisen ystävän laittamaan mulle ruokaa ja käyttämään hoitokoiraani ulkona. Kerran hän tuli jonkun asian takia kanssani päivystykseen ja suhtautui muhun todella happamasti, vaikka hänen vakavasta sairaudestaan, jonka aikana olin ollut päivittäin hänen tukenaan, ei ollut kauaakaan.

Ystäväni on ihan empaattinen ja mukava ihminen, mutta tässä kohtaa hänellä on – tai oli, en tiedä, emme enää asu samalla paikkakunnalla emmekä ole niin paljon tekemisissä – joku sokea piste.