Mikä siinä ärsyttää, jos jotkut elävät eri tavalla kuin ns. kuuluu (ei haluta naimisiin, ei omistusasuntoa, ei lapsia jne)?

Ihmiset, joiden älykkyys ei riitä oman elämänsä kehittämiseen, käyttävät aikansa (ja ikävä kyllä muidenkin aikaa) toisten ihmisten asioista mouhuamiseen. Ihmiset pitävät lapsia, avioliittoa ja omistusasuntoa saavutuksina, koska ne ovat niitä asioita joihin he itse pystyvät. Monesti nämä tyypit ihan halveksuvat matkustelua, kouluttautumista ja urasuuntautuneisuutta.

Jaa-a, sen kun tietäisi. Ymmärrän että ihmiset voivat ihmetellä toisten valintoja, ja myös kysellä että miten tuohon ratkaisuun päädyitte (asiasta ja tuttavuuden asteesta riippuen tietysti). Vaikeampi on ymmärtää niitä joiden mielestä on väärin toimia toisin kuin itse sellaisissa asioissa jotka eivät vaikuta muihin, esim. vaikka se mnaimisiinmeno. Ja sitten paasata, hyökätä ja arvostella ilkeästi erilaisia ratkaisuja.

Jotkut ihmiset tuntuvat sietävän hirveän huonosti erilaisuutta. En tiedä kokevatko sen jotenkin uhkaavana, epävarmuutta lisäävänä vai mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a, sen kun tietäisi. Ymmärrän että ihmiset voivat ihmetellä toisten valintoja, ja myös kysellä että miten tuohon ratkaisuun päädyitte (asiasta ja tuttavuuden asteesta riippuen tietysti). Vaikeampi on ymmärtää niitä joiden mielestä on väärin toimia toisin kuin itse sellaisissa asioissa jotka eivät vaikuta muihin, esim. vaikka se mnaimisiinmeno. Ja sitten paasata, hyökätä ja arvostella ilkeästi erilaisia ratkaisuja.

Jotkut ihmiset tuntuvat sietävän hirveän huonosti erilaisuutta. En tiedä kokevatko sen jotenkin uhkaavana, epävarmuutta lisäävänä vai mistä on kyse.

Lisään vielä, että tarkoitan tuolla ihmettelyllä ja kyselyllä esim. itsekseen pohdiskelemista ja asiallista keskustelua sopivassa tilanteessa, en mitään "no miksei teillä ole jo lapsia vaikka olette yli 40" töräytystä kun tapaa työkaverin puolison ensimmäistä kertaa työpaikan kesätapahtumassa.

Miksi jotkut haluavat olla kummajaisia, mikseivät kaikki voi olla samanlaisia hyviä ja järkeviä ihmisiä niin kuin minä?

Koska se, että joku ei haluakaan samaa kuin itse, saa (huonoitsetuntoisessa) ihmisessä aikaan tunteen, että toinen arvostelee hänen valintojaan kun ne eivät "kelpaakaan". Vaikka todellisuudessa se avioitumishaluton vapaaehtoisesti lapseton vuokralla tyytyväisenä asuja ei voisi olla vähempää kiinnostunut. Ja ennenkaikkea, voisihan hän mennä naimisiin, ostaa asunnon ja tekaista penskan, mutta hän ei halua - ja tämä on se ongelma, hän ei halua sitä mitä ihmettelijällä on, joten ihmettelelijä kokee alemmuutta tai jtn.

Monille  ihmisille on myös Erittäin Tärkeää kuvitella, että muut ihailevat, ihastelevat ja ehkä jopa kadehtivat heidän asioitaan ja tekemisiään, vaikka ne olisivat tuikitavallisia jollaisia on 99% ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut haluavat olla kummajaisia, mikseivät kaikki voi olla samanlaisia hyviä ja järkeviä ihmisiä niin kuin minä?

Mutta kun se kummajaisuus ei ole mitenkään sinulta, sinun hyvyydestäsi ja järkevyydestäsi pois saati estä sinua olemasta hyvä ja järkevä. Miten se siis voi sinua haitata.

Eiks 100% kaupunkien sinkuista asu ja elä tolleen? Se on ongelma korkeintaan jälkikasvusta haaveilevasta äidistä, joka pelkää että oma rakas lapsi jää yksinäiseksi.

Itse asun Hkissä ja enemmän ihmettelyä ja perustelujen vaatimista aiheuttavat avioitumiset, vaikka ollaan kaikki 25-33v.

Enenmän ihmetyttää ihmiset, ketkä välittää toisten ihmettelyistä. Anna niide ihmetellä, elät vain omaa elämääsi.

Kaikista huvittavinta on se että joku kuvittelee kuinka kaikki vahtaavat että miksi ei tee niin tai tee noin.En ole koskaan miettinyt mitä joku muu tekee tai miksi ei tee eikä aikani siihen riitäkään.

Ei siis kiinnosta mitä naapurin Pera ja Make tekevät enkä tosiaan mieti joka sekunti jotain random tyyppiä jonka olen joskus kohdannut.

Ihmisillä on kaihean suuret luulit että.ajatellaan mitä sekin ja sekin ajattelee. Mitä jos sekin ei ajattele yhtään mitään ja ei kiinnosta. Kenen elämä oikeasti pyörii sellaisessa että mitä joku ajattelee! Taitaa olla aika mielenkiintoinen elämä kun täytyy kysellä aina muilta mutä ovat mieltä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a, sen kun tietäisi. Ymmärrän että ihmiset voivat ihmetellä toisten valintoja, ja myös kysellä että miten tuohon ratkaisuun päädyitte (asiasta ja tuttavuuden asteesta riippuen tietysti). Vaikeampi on ymmärtää niitä joiden mielestä on väärin toimia toisin kuin itse sellaisissa asioissa jotka eivät vaikuta muihin, esim. vaikka se mnaimisiinmeno. Ja sitten paasata, hyökätä ja arvostella ilkeästi erilaisia ratkaisuja.

Jotkut ihmiset tuntuvat sietävän hirveän huonosti erilaisuutta. En tiedä kokevatko sen jotenkin uhkaavana, epävarmuutta lisäävänä vai mistä on kyse.

Lisään vielä, että tarkoitan tuolla ihmettelyllä ja kyselyllä esim. itsekseen pohdiskelemista ja asiallista keskustelua sopivassa tilanteessa, en mitään "no miksei teillä ole jo lapsia vaikka olette yli 40" töräytystä kun tapaa työkaverin puolison ensimmäistä kertaa työpaikan kesätapahtumassa.

No en mä kyllä pohdiskele edes itsekseni saati keskustele asiallisesti tai muutenkaan jonkun asunnon ostamattomuudesta vaikka olisi varaa tai vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Ensinnäkin asia ei minulle kuulu ja toisekseen syynä on oma valinta, johon jokaisella on oikeus, on se sitten vuokra-asumista ostokykyisenä tai lapsettomuutta saantikykyisenä. Sellainen ihminen ei varmaankaan halua olla ns. sidottuna asuntolainaan/omistusasuntoon eikä halua lapsiperheyttä. Tai koe avioliittoa tärkeänä asiana kun parisuhde voi olla muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Koska se, että joku ei haluakaan samaa kuin itse, saa (huonoitsetuntoisessa) ihmisessä aikaan tunteen, että toinen arvostelee hänen valintojaan kun ne eivät "kelpaakaan". Vaikka todellisuudessa se avioitumishaluton vapaaehtoisesti lapseton vuokralla tyytyväisenä asuja ei voisi olla vähempää kiinnostunut. Ja ennenkaikkea, voisihan hän mennä naimisiin, ostaa asunnon ja tekaista penskan, mutta hän ei halua - ja tämä on se ongelma, hän ei halua sitä mitä ihmettelijällä on, joten ihmettelelijä kokee alemmuutta tai jtn.

Monille  ihmisille on myös Erittäin Tärkeää kuvitella, että muut ihailevat, ihastelevat ja ehkä jopa kadehtivat heidän asioitaan ja tekemisiään, vaikka ne olisivat tuikitavallisia jollaisia on 99% ihmisistä.

Tämä on tosi hassua. Samoin se, kun tuomitaan jonkun ihan tavallisen asian tekeminen tai tekemättömyys vähintäänkin oudoksi tai jopa typeräksi tai vaaralliseksi.

Kerroin yhdelle kaverilleni, että tunnen aika paljon ihmisiä, jotka eivät halua hankkia lapsia ollenkaan ja sanoin etten itsekään ole varma haluanko niitä vai en. Tähän kaveri sitten tokaisi että "Mitä sellaiset ihmiset sitten oikein aikovat tehdä!?!?" Voi huokaus.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista huvittavinta on se että joku kuvittelee kuinka kaikki vahtaavat että miksi ei tee niin tai tee noin.En ole koskaan miettinyt mitä joku muu tekee tai miksi ei tee eikä aikani siihen riitäkään.

Ei siis kiinnosta mitä naapurin Pera ja Make tekevät enkä tosiaan mieti joka sekunti jotain random tyyppiä jonka olen joskus kohdannut.

Ihmisillä on kaihean suuret luulit että.ajatellaan mitä sekin ja sekin ajattelee. Mitä jos sekin ei ajattele yhtään mitään ja ei kiinnosta. Kenen elämä oikeasti pyörii sellaisessa että mitä joku ajattelee! Taitaa olla aika mielenkiintoinen elämä kun täytyy kysellä aina muilta mutä ovat mieltä...

Ap varmaan tarkoitti tilanteita, joissa ollaan vaikka häissä ja siellä on joku kauan yhdessä ollut aikuinen pariskunta, joilta joku kysyy että koska te menette naimisiin ja kun vastaus on, että ei me aiota koskaan mennä, kysyjä menee supattamaan asiaa toisille. Tai töissä työkaveri muuttaa ja työkaveri kysyy, että millaisen ostit, vastaus on että en ostanut kun haluan asua vuokralla ja taas ihmetellään.

Aloituksen perusteella olnkyse ihmisistä, jotka ihmettelevät toisten valintoja kun ne poikkevat tavallisimmista, ei ihmisistä jotka kuvittelevat muiden olevan kiinnostuneita tekemisistään.

suomesta on tullut negatiivinen maa missä koko ajan yritetään etsiä muissa ihmisissä vikoja oli sitten valinta, vaatteet niin mikä tahansa asia. heikko itsetunto tuo esille ihmisen heikkouden ja viisastelut ovat dominoivia ja yleensä negatiivisia. mutta pitäisi ehkä miel keskustella mitä tehdä. ehkä olisi korkea aika kritisoida itsensä eikä aina muita. 364 pvää hyvää meininkiä ja 1 pvä jolloin saisi tehdä mitä lystää, ns, mutta ihmiset kritisoikaa itsenne ja huomaatte miten usein olo on parempi sen jälkeen. suokaa jokaisen tehdä omat tärkeät päätöksensä ja olkaa myönteisiä. elämä on erittäin lyhyt ja kertakäyttöinen.

Usein siksi että tämä erilaisen valinan tehnyt haluaa koko ajan puhua siitä omasta valinnastaan.

Tällä palstalla kritisoidaan huomattavasti pienempiäkin "sääntörikkomuksia". Suomalaisille - etenkin naisille - säännöt ovat kaiken a ja o. Jos kaikesta ei ole olemassa sääntöä, miten kuuluu elää, moni olisi todella pahasti hukassa. Pahinta on se, että vahdataan ja kritisoidaan sitten muita, jotka eivät näitä sääntöjä noudata. Hyviä esimerkkejä säännöistä on:

asuntolaina

pitkä parisuhde (pitkän parisuhteen kuuluu olla ihanne ja tavoite, lisäksi halveksutaan eroamiasta, koska suhdetta pidetään tärkeämpänä kuin onnellisuutta)

meikkaamattomuus (suomessa ei saa meikata vahvasti, vain luonnollinen meikki on sääntöjen mukainen)

pukeutuminen (koreilla ei saa, paljastavasti ei saa pukeutua, kotona pitää pukeutua pieruverkkareihin, tai muuten on hienosteleva snobi, joka luulee olevansa muita parempi. 

 Monogamia (kaikki muut suhdemuodot ovat kiellettyjä)

jne jne. Sääntöjä on joka lähtöön seksistä ihmisuhteisiin sekä ulkonäköön. Itseäni ei ole ikinä jaksanut kiinnostaa ja siksi saankin usein niskaani paljon suorastaan vihaa tai aggressioita. Pahinta tuntui olevan se, kun muutin ulkomaille, koska en pitänyt räntäsateesta ja pimeydestä. Tuntui, että oli enemmän kuin OK valittaa asiasta, mutta mitään sille ei saisi tehdä tai on petturi. 

Jos omaa osaani mietin, niin pahin mahdollinen elämä olisi sellainen, että asuisin edelleen synnyinpaikkakunnalla (kun nyt haluan ehdottomasti asua eri maissa, jotta todella tutustun vieraisiin kulttuureihin ja saan elämänkokemusta), olisin pahimmillaan naimisissa ollut jo alle kolmekymppisenä, asuntolaina ja olisi pari lasta. Niitä sitten suoritetaan henkihievereissä kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Elämä on imurointia, ruuanlaittoa, lastenhoitoa... siinä jää koko elämä kokematta ja elämättä vain siksi, että haluaa sen elämän suorittaa. Lisäksi tuollaisissa pitkissä nuorena aloitetuissa suhteissa on lähes väistämättä intohimotonta seksiä. Upeat seksikokemukset, intohimo ja muut ovat olleet itselleni äärimmäisen tärkeitä kokemuksia. Juuri nämä ihmiset ovat pahimpia kriitikoita. 

Oisko pohjimmiltaan jotain ajatusta tässä: yhteiskunnan perusyksikkö on yleensä kautta aikojen ollut perhe, yhteisö, ei yksilö. Jos kaikki tekevät perinteisen perhemallin vastaisia valintoja, koko yhteisö pikkuhiljaa surkastuu pois. Tuskin moni näin syvällisesti asiaa pohtii, mutta tälläinen kuvio voisi vaikuttaa taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Usein siksi että tämä erilaisen valinan tehnyt haluaa koko ajan puhua siitä omasta valinnastaan.

Tai olisiko kuitenkin niin, että hänen pelkkä vastauksensa asiasta kysymiseen on "koko ajan puhumista" ja suurempi ongelma on se, että hän ei ihastele riittävästi, kysele ja keskustele jatkuvasti niiden "niinkuinkuuluu"-valinnan tehneiden asioista. Jää puuttumaan se monien haluama ja kuvittelema "tuo ihastelee ja on ehkä vähän kateellinenkin"-vaikutelma.

Tuskin ketään ärsyttää. Tai jos ärsyttää, miksi siitä pitäisi itse välittää. Tekee kuten tekee.

Monesti ne naimattomat samalla tavalla haukkuu naimisissa olevia "eroavat kuitenkin", "omistusasuminen on idiooteille", "lapset ovat yöks". Kuulostaa keskenkasvuisen puheelta.

Oon naimisissa, eroaa aiemmasta vain sillä että meillä on aviehto, selkeä tieto perinnöstä, jne. Asuntolainan avulla saatiin rauhallisemmalta alueelta kiva asunto. Vuokraamalla täältä alueelta joutuisi maksamaan enemmän.

Omat lapset ovat parasta elämässäni, koskaan en muiden lapsettomuudesta tai lapsihaaveista kysele. Onnittelen jos kuulen vauvauutisia, mutta muuten en utele, paitsi jos joku haluaa kertoa.

Enkä myöskään ole joku pelkän yläasteen käynyt nainen. Minulla on jo yksi korkeakoulututkinto ja toinen maisteri tulossa. En kovin ole urasuuntautunut, siinä mielessä että en jättäisi lapsia lastenhoitajan kasvatettavaksi, vaikka 8h päivässä tarhassa ovatkin. Se nyt on vaan normaalia elämää.

Tykkään haasteista työssä, mutta en haluaisi tehdä vain töitä. Mieheni on kovempi uraihminen, mutta ei hänkään kaikkea vapaa-aikaansa työlle uhraisi.

En koe että tämän takia olisin typerämpi nainen, kuin lapseton sinkku nainen joka on töissä 15 tuntia päivässä.

Matkustelu on kivaa, mutta jotenkin siihen on nykyään hankala löytää aikaa ja toisaalta pieni syyllisyys painaa huvimatkailussa.

Monesti tämä jako typeriin mammoihin leggareissa, trikoopipo päässä, kouluttamattomiin ylipainoisiin lehmiin ärsyttää. Kun taas ne naimattomat vuokralla asuvat lapsettomat ovat näissä kuvitelmissa laihoja bisnesnaisia, jotka reissaavat kerran kuussa, syövät samppanja-aamiaisia viikonloppuisin.

Moni perheellinen elää myös tollaista elämää ja sitten taas se viereisen kerrostalon yksiössä asuu lihava sinkku joka raahautuu pienipalkkaisesta työpaikastaan pakastepizzan kanssa kotiin väsyneenä.

Että jos vain elettäis jokainen silleen kuin halutaan, ollaan onnellisia omasta eikä pistetä muita alemmas kun halutaan korostaa itseään.