Lue keskustelun säännöt.
Apua työn kanssa :(
28.03.2018 |
Saa tulla haukkumaan, iteppä en taaskaan ajatellut asioita sen pidemmälle.
Mulla on ollut kova kesätyöhaku tässä päällä, ja ajattelin vielä laittaa yhden hakemuksen keittiöapulaiseksi. Olin ihan varma etten pääse, kun kyseessä oli niin hieno ja iso ravintola. Paljon hakijoita.
Viime kesänä olin töissä pikkukeittiössä, elämäni ensimmäinen kesätyö ja olin tuolloin 18. Sain ekan paniikkikohtauksen siellä, kun ilmapiiri oli niin ahdistava. Kokit huusi naama punaisena jos erehdyit kysymään jotain väärään aikaan tai tekemään virheen. En koko kesän aikana oppinut, että miten tuo homma toimii, jotenkin en vaan hahmottanut sitä. En saanut työtä rullaamaan, ja sain kans huutoja hitaudestani vaikka oikeasti paiskin hommia hiki hatussa. Ja paikka oli siis oikeasti ihan pieni, tyyliin huoltoasema keskellä lapin korpea missä liikkuu joku ehkä kerran vuodessa.
No, se iso ravintola josta kerroin aiemmin, niin tänään kävin haastattelussa ja kuinka ollakaan - mut haluttiin palkata jo haastattelussa keittiöapulaiseksi. Kaikista muista työpaikoista on tullut kiitos mutta ei kiitos- viesti, ja tähän aikaan kevättä kun ollaan liikkeellä niin yli 18-vuotiaiden paikat alkaa olla jo menneet. Niinpä minä sitten suostuin, olin haastattelun takia niin adrenaliinipöllyissä että uskoin silloin pystyväni vaikka mihin. nyt kuitenkin ahdistaa!! Pelkään, että käy samalla lailla kuin viime kesänä, saan paniikkikohtauksia ja itken illalla kun pelkään niin kovasti että mitä paskaa saan seuraavana aamuna niskaan. Nyt kyseessä on vieläpä oikeasti iso ja hieno ravintola. Ei helvetti, mihin oon lupautunutkaan.
Selviydynkö mä, vai tulenko saamaan sydänkohtauksen töissä? Mieluummin mä kuitenkin töitä teen kuin lorvin kotona ja maksatutan kulut vanhemmillani.
Kommentit (12)
Elä ressaa. Noissa paikoissa taitaa olla tapana huutaa. Teet parhaasi ja se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt isosti tsemppiä. Uskon että pärjäät ihan varmasti.
Pienessä paikassa oli varmasti vähemmän väkeä. Nyt olet menossa isompaan paikkaa, jossa on enemmän henkilökuntaa, eli joukossa on varmasti mukavia ihmisiä, jotka neuvovat ja auttavat ja ottavat sut mielellään vastaan. Pienissä paikoissa on omat paineet.
Nyt olet taas vähän osaavampi ja viisaampi ja hahmota asioita eri tavalla mitä viimeksi. Nyt kyselet heti alussa kaikkea mahdollista mikä tuntuu jäävän epäselväksi. Kyllä työhön kuuluu perhehdyttää ja kysyä saa. Monipäisestä joukosta luulisi löytyvän niitä jotka ihan mielellään opastavat.
Herää kysymys olikohan tuossa pienessä paikassa jopa lakkautuksen uhkaa tai muita uhkia ilmassa, että työilmapiiri oli ehkä jo valmiiksi vähän tulehtunut ja siihen kuvioon sitten menit.
Nyt tunnistat jo oman jännityksesi valmiiksi. Ensimmäiset työpäivät jännitävät useimpia meistä. Jopa niin paljon että joku valvoo koko viikon kun ei saa kunnolla nukuttua, kärsii päänsärystä tai oksentaa ennen töihin lähtöä. Puhu jollekin valmiiksi isommat jännitykset pois.
Rohkeasti uuteen paikkaan. Minä ainakin mielelläni opastaisin uusia työhönsä. Se hyödyttää kaikkia, kun opettaa ja opastaa toisen työhönsä.
Sinulla on kuitenkin koeaika, eli ei hätiä. Menet kokeilemaan, teet parhaasi. Keittiöiden luonteeseen kuuluu usein se, että siellä ollaan aika töykeitä, suoria, heitetään sairasta läppää, raivotaan, haukutaan. Se on tavallaan tapa kestää sitä duunia (juu, en minäkään ymmärrä). Jos sen pystyy hyväksymään ja jättämään ne asiat työpaikalle, niin hyvä tulee. Jos et pysty, ei ole häpeä irtisanoutuakaan. Voithan aina ajatella, että kyllä yhden kesän kestät vaikka päälläsi seisten. Saat cv:hen täytettä ja rahaa, ja opit paljon. Kuitenkaan oman hyvinvoinnin kustannuksella ei kannata jatkaa, jos ei kestä. Se on kuitenkin vain työtä. Muista, että jokainen on joskus aloittelija. Opimme eri tavalla ja eri tahdissa.
Ja hyvin sanoi aiempi kommentoija, että jos joku kohtelee sinua huonosti niin se on hänen häpeä, ei sinun.
Tervetuloa työelämään: sitäpä se on eli huutoa haukkuja ja pienellä korvauksella ! Näin siis ruohonjuuritasolla. Kannattaa käydä koulut kunnolla.
Kiitokset tsempeistä.
Totta juurikin tuo, että kesän seisoo nyt vaikka päällään. Kuitenkin tunteet menee tässä aika laidasta laitaan, nyt tää pesti ois toukokuusta syyskuuhun eli vielä pidempi kuin normaali kesätyö. En kestäis ollenkaan mitään huutamista, kun lapsuudesta on jäänyt siitä jo tarpeeksi traumoja mm. sekopäisten opettajien takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisiko siellä pitää kuulosuojaimia tiskin ajan niin ei tarvitsisi kuunnella huutoja :)
Työilmapiiristä on vaikea tietää etukäteen, mutta ainakin sinulla on nyt kokemusta, millaista se voi pahimmillaan olla. Tsemppiä, pärjäät ihan varmasti hienosti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on keittiöalalla ja on kertonut että keittiöillä on usein aika hävytöntä ja pervoakin jutunheittoa. Yleensä se on kuitenkin niiden kesken, jotka ovat keittiöllä tulleet "tutuiksi" keskenään. Mutta kovanahkainen saa olla ja varautua kaikenlaiseen. Puolisoni on muutamia keittiöitä nähnyt ja aika monessa tuo levoton jutunheitto pinnalla...
3 viestin kirjoittaja
Kerrot että haluat hyvät ja selkeät ohjeet jotta voisit hoitaa työsi mahdollisimman hyvin. Kysyt vaan rohkeasti uudelleen jos et ymmärrä jotain. Ei kukaan ole seppä syntyessään. Pärjäät varmasti hyvin. Tsemppiä !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kun jaksatte tsemppailla.
Ei ole helppoa olla syntynyt herkkikseksi, mutta ehkäpä tuo työ auttais kovettamaan nahkaansa mikäli se on samanlainen h*lvetti kuin edellinen.
Luota itseesi! Näytä sitä samaa itsevarmuutta mitä näytit haastattelussa. Olen varma että pärjäät!
Selviydyt. Teet hommat niin kuin osaat. Jos huutavat kun kysyt neuvoja niin se on niiden häpeä. Ei kannata olla siitä moksiskaan.