Serkkuni lapsen anoreksia on meidän tyttären syytä
Teimme perheessämme elämäntaparemontin kaksi vuotta sitten. Kaikki perheenjäsenet, minä, mieheni ja tyttäremme olimme ylipainoisia ja elämäntapat rempallaan. Tästä seurauksena kaikki pudotimme painoa ja elämme nykyään ihanaa liikunnallista arkea. Varsinkin tyttäremmästä kuoriutui oikea "urheiluhullu" ja kaunotar hänen karistettuuan 30 kiloa ylipainoa. Hän täyttää syksyllä 18 ja on alkanut seurustelemaankin ensimmäisen kerran. Mielestämme nämä muutokset ovat vain positiivisia ja viime loppukesästä kaikkien muuttunut olemus huomattiin myös juhliessamme suvussa häitä. Etenkin tyttäremme sai paljon kehuja kauneudestaan, kuten nuoret solkat tytöt aina.
Noin kuukausi sitten kuulin, että serkkuni lapsella on todettu vakava anoreksia ja harkittu osastohoitoa. Vielä viime kesänä, jolloin serkkuni ja hänen tyttärensä viimeksi näin, ei näkyvissä ollut mitään merkkejä ja tyttö näytti terveeltä. Eli muutos terveydessä tapahtui todella nopeasti. Tänään puhuessani tätini kanssa puhelimessa kuulin, että serkkuni on esittänyt lapsensa anoreksian syyksi minun tyttäreni painonpudotuksen ja siitä seuranneen sukulaisten ja tuttavien hehkutuksen. Olin pöyristynyt tästä. Mielestäni vika on enemmänkin vanhemmissa, koulussa ja sosiaalisen median asettamissa paineissa, kuin meidän hyvin toteutetussa elämäntaparemontissa. Sitä paitsi tyttäremme on oikein terve ja urheilullisen lihaksikas, ei anorektisen laiha kukkakeppi. Pitäisikö minun soittaa serkulleni ja keskustella tästä asiasta vai vaan antaa olla? En vain oikein sietäisi ajatusta, että hän levittää huhuja että syy oli meidän.
Kommentit (12)
Törkeetä käytöstä serkulta. Kyllä mä soittaisin ja selvittäisin asian.
Jostainhan sen syyn on löydyttävä. Olette onnistuneet elämäntapojenne muuttamisessa niin hyvin, että saitte näkyviä tuloksia aikaan, olette siis täydellinen syntipukki, vaikka todellinen syy kyllä yleensä löytyy syömishäiriöisen omien korvien välistä.
Vierailija kirjoitti:
Teimme perheessämme elämäntaparemontin kaksi vuotta sitten. Kaikki perheenjäsenet, minä, mieheni ja tyttäremme olimme ylipainoisia ja elämäntapat rempallaan. Tästä seurauksena kaikki pudotimme painoa ja elämme nykyään ihanaa liikunnallista arkea. Varsinkin tyttäremmästä kuoriutui oikea "urheiluhullu" ja kaunotar hänen karistettuuan 30 kiloa ylipainoa. Hän täyttää syksyllä 18 ja on alkanut seurustelemaankin ensimmäisen kerran. Mielestämme nämä muutokset ovat vain positiivisia ja viime loppukesästä kaikkien muuttunut olemus huomattiin myös juhliessamme suvussa häitä. Etenkin tyttäremme sai paljon kehuja kauneudestaan, kuten nuoret solkat tytöt aina.
Noin kuukausi sitten kuulin, että serkkuni lapsella on todettu vakava anoreksia ja harkittu osastohoitoa. Vielä viime kesänä, jolloin serkkuni ja hänen tyttärensä viimeksi näin, ei näkyvissä ollut mitään merkkejä ja tyttö näytti terveeltä. Eli muutos terveydessä tapahtui todella nopeasti. Tänään puhuessani tätini kanssa puhelimessa kuulin, että serkkuni on esittänyt lapsensa anoreksian syyksi minun tyttäreni painonpudotuksen ja siitä seuranneen sukulaisten ja tuttavien hehkutuksen. Olin pöyristynyt tästä. Mielestäni vika on enemmänkin vanhemmissa, koulussa ja sosiaalisen median asettamissa paineissa, kuin meidän hyvin toteutetussa elämäntaparemontissa. Sitä paitsi tyttäremme on oikein terve ja urheilullisen lihaksikas, ei anorektisen laiha kukkakeppi. Pitäisikö minun soittaa serkulleni ja keskustella tästä asiasta vai vaan antaa olla? En vain oikein sietäisi ajatusta, että hän levittää huhuja että syy oli meidän.
Välikäden kautta tullutta tietoa ei kannata ottaa ihan yksi yhteen. On ymmärrettävää, että serkkusi miettii ahdistuksessaan tyttärensä anoreksian syitä. Se ei välttämättä tarkoita että puhuu pahaa teistä. Kyllä se teidän tyttärenne hoikkuuden ja kauneuden hehkutus on voinut olla se laukaiseva tekijä tytölle, mutta eihän se teidän SYYNNE ole! Eikä kannata ajatella, että se olisi tytön vanhempienkaan SYY. Eikä kenenkään syy, tytön laihdutus vaan meni överiksi. Te onnistuitte tekemään elämäntapamuutoksen koko perhe yhdessä, onnittelut siitä!
Ottaisin asian puheeksi. Niin, ja hoikkien ihmisten haukkuminen kukkakepeiksi on yhtä mautonta kuin sotanorsupuheet lihavista.
Jätä asia mielestäsi. Moni yrittää syyttää jotain toista ongelmistaan, että saisi mielenrauhan. Iloisiahan sukulaisten pitäisi olla teidän elämäntaparemontista.
Ärsyttävän huono provo. Maalailu ei toimi
Jotenkin outoa laittaa syy tyttäresi niskoille. Jos anoreksia johtua hehkutuksesta, niin eikä syylliset sitten ole ne, jotka toisen laihtumista ovat hehkuttaneet ja kehuskelleet?
Onko sun tytär tietonen näistä syytöksistä?
Ei kannata kiinnittää huomiota moiseen, koska voi olla väärinkäsitystäkin tietolähteeltäsi.
Joka tapauksessa anoreksia on niin vakava asia, ettei sitä aiheuta jonkun toisen sukulaisen elämäntaparemontti. Kauniita ja solakoita on maailmassa runsaasti, eikä tyttösi ole ainoa sellainen, jonka tuo sairastunut on nähnyt.
Sairauden järkyttämän äidin on vain pakko etsiä joku selittävä syy oman lapsensa sairastumiselle ja hakoteillä hän on, jos uskoo, että sairaus syntyy yksissä häissä - kyllä se oli olemassa jo menomatkalla häihin, vaikkei olisi tuolloin vielä näkynytkään.
- Onnittelut onnistuneesta terveysohjelmasta - nauttikaa elämästänne, olette sen ansainneet :)
No onhan se ihan hyvin voinut olla se laukaiseva tekijä, mutta ehkä olet käsittänyt väärin, että olisitte tehneet jotain väärää.
Mutta provo varmaan, koska ei kai kukaan ota tosissaan itseensä tuollaisesta.
Ohita koko asia. Syy ei ole tyttäresi.