Miten joku jaksaa vuositolkulla päivätyötä?

Se on hyvä, että jokainen löytää omalaisensa työn. Itse en voi sietää vuorotyötä, kun unirytmi menee sekasin vuorotöistä. Itseasiassa vuorotyö vei jo terveyden, mutta nyt ei enää tarvii onneksi vuorotyötä tehdä.

Olin vuorotyössä melkein 10 vuotta enkä ikinä enää ottaisi takaisin sitä! Olen kiitollinen joka päivä että saan tehdä töitä virka-aikaan.

No kuule, rahan takii. Mun alalla ei oo vuorotöitä

Tykkään käydä harrastuksessa, jossa on vain yksi säännöllinen vuoro viikossa ja se on arki-iltana. Tykkään muutenkin, että vapaata on nimenomaan illalla eikä sen jälkeen tarvitse lähteä yöksi töihin. Vaikka inhoan aikaisia aamuherätyksiä niin vapaa-aikaa on enemmän, kun on pakko herätä. Jos menisin iltavuoroon, nukkuisin pitkälle aamupäivään.

Kaikkein parasta on, että omassa työssäni on mahdollisuus työskennellä myös etänä ja kun saldotunteja kertyy niin voi ottaa keskellä viikkoa saldovapaita.

Suurin piirtein sopiva aika ihmisen tehdä työtä?

Vuorotyö tutkitustikin haitallista terveydelle. Ihmisen sisäinen kello menee nyt vaan valoisan ja pimeän ajan rytmissä evoluution seurauksena.

Työaika 7-15 ja sopii minulle vallan mainiosti.

Ehditään viettämään perheen kanssa yhteistä aikaa, koska myös miehellä päivätyö.

Mulla oli aikaisemmin kaksivuorotyö, jossa työvuorot tiesi aina 3 viikoksi eteenpäin. Aamulla töihin 7 tai 8. Välivuoro 10-18 ja ilavuoro alkoi 14 tai 15.00. Ja kaksi viikonloppua kolmesta olin töissä.

Nyt olen ma-pe päivätyössä. Kaikki illat ja viikonloput vapaat. Silloin tällöin tarjolla on rahakasta ylityötä viikonloppuisin. Ja palkka on suurempi, mitä edellinen työ lisien kanssa.

En kuuna päivänä vaihtaisi tuohon epämääräiseen vuorotyöhön. Iltavuoron jälkeen aamuvuoro, ei kiitos. Viikonloput kiinni, ei kiitos. 

Nykyisessä työssäni on liukuva työaika eli jos väsyttää niin nukun vähän pitempään. Mulla on jatkuvasti hyvä määrä plussatunteja taustalla, joten aikaisin kotiin liukumiset onnistuvat myös. Voin myös tehdä työtäni sovitusti vaikka toisella puolella Suomea ja olenkin tätä mahdollisuutta hyödyntänyt. Lomaviikon voi venyttää kahdeksi, kun vähän piipahtaa liukumien puitteissa töissä ja toisella paikkakunnalla työskentely vaikka viikonkin on pelkästään virkistävää.

30 vuotta jaksoin epäsäännöllistä vuorotyötä mutta sitten tuli stoppi ja koska mahdollisuutta inhimilliseen työntekoaikaan ei siinä firmassa ollut, jouduin sanomaan itseni irti. Nyt olen työttömänä eikä minulla ole mitään halua eikä jaksamista mihinkään työhön, tapahtuisi se mihin aikaan tahansa. Olen täysin loppuunkaluttu ja finaalissa. Ja ei, ei löytynyt ymmärrystä työterveyshuollossa.

Että näinkin voi käydä, ihmiset rakkaat! Olkaa tarkkoja sen kanssa mikä on teille paras mahdollinen työaika älkääkä suostuko huonoihin ratkaisuihin terveytenne kustannuksella.

Samaa ihmettelen. Olen tehnyt 24v kolmivuorotyötä. Siinä välissä kun palasin hoitovapaalta tein vuoden pelkkää päivää ja meinasin tulla hulluksi. Ihanaa, kun on viikollakin kunnolla vapaata. Meillä aina kolmen työvuoron jälkeen 3 päivää vapaata.

Työvuorot noudattavat tiettyä kaavaa, joten vuorot pystyy laskemaan vaikka vuodeksi eteenpäin.

Kyllä säännöllisyys on elämässä paljon perusta. Ja viikonlopuiksi osuvat aina ne kauneimmat ilmat.

Kauankohan aloittaja on tehnyt vuoroa/säännöllistä päivää? Lyhyt pätkä (max 1-2v) vuorotöitä ei kerro vielä mitään jos työaikamuoto ei ole täysin sopimaton työaikamuoto itselle. Vasta pidempiaikainen työskentely alkaa näyttää sen rasituksen minkä vuorotyö tuo. Sama pätee päivätyöhön, osalle muodostuu säännöllinen rytmi, osalle ei millään. Se, onko perhettä vai ei, vaikuttaa melkoisesti. Yövuoron jälkeen voi olla aika vaikea nukkua jos muu perhe on hereillä, lapset metelöi tms. Jos päivätyössä pitää vetää joka perjantai pakolliset kännit niin en yhtään ihmettele että alkuviikosta 8-16 ei tunnu mielekkäältä.

Sillä on merkitystä, pystyykö nukkumaan valoisassa, ja pystyykö esim nukahtamaan uudelleen jos herää kesken unien. Iän karttuessa vuorotyö ei välttämättä oo enää mielekästä, omista työkavereista osa vanhemmista haluais päivätöihin kun yövuorot on tuskaa, tulee terveydellisiä oireita esim lisälyöntejä jne. Nuorempana heillä ei kuulemma ollut mitään ongelmia vuorotyössä jaksamisessa. Sit on niitä, jotka liki eläkeiässä painaa ongelmitta vuorossa ku vuorossa. Kaikki vuorotyökään ei sovi kaikille, variaatioita on melkoisesti. On pelkkää aamua ja iltaa tekeviä, säännöllinen kolmivuoro voi olla pitkällä ja lyhyellä kierrolla, ja A-I-Y tai I-A-Y -muodossa, epäsäännöllissä kolmivuorossa vuorot on miten sattuu. Yövuorojen raskaudessa vaikuttaa aika paljon se, loppuuko vuoro esim 04 vai 07. Pelastuspuolen yms 12/24h vuorot on oma lukunsa. Pelkkä vuorotyö työaikamuotona ei oikeastaan kerro vielä puoliakaan.

Mitä näistäkään kiistelemään kun ihmiset on erilaisia erilaisine mieltymyksineen ja tarpeineen. Ei tee kenestäkään huonoa.

Kivaa kun näkee omia kouluikäisiä lapsiaan myös. Olin vuorotyössä joka painottui iltoihin ja viikonloppuhin. Meni pari vuotta lasten lapsuudesta...

Sitä olen kuules monesti miettinyt itsekin. Viimeksi taas tänäaamuna tuskailin sängyssä, että olisipa jo pitkä viikonloppu, ei vaan välillä meinaa jaksaa.

Minä olin toistakymmentä vuotta kiertävässä vuorotyössä, eli olin välillä myös päivävuoroissa. Se sopi minlle silloin ihan hyvin,varsinkin kun meitä oli melkein parikymmentä vuorossa, jotein vaihdot onnistui hyvin. Mutta kun lapsi alkoi lähestyä kouluikää, niin päivätyä houkutti. Onneksi pääsin päivätyöhön, hiukan eri työ. Joskus kaipaan vapaapäiviä viikolle, mutta tosin liukuvan työajan takia voi hoitaa asioita kesken työpäivää. Pienen koululaisen kanssa päivätyö sopii paremmin. kaverini on/oli iltapainotteissa työssä, samoin miehensä, pari lasta. Iltahoitorumba vaati pari hoitajaa, isovanhemmat ja jatkuvat vuorojenvaihdot, jotta lapsia ei tarvinnut jättää yksin. Vanhemmat tuskin näki toisiaan, ja varmmasti vaikutti osaltaan eroon.

Rahan takia jaksaa. Teen päivätyötä. Se on kiva että tietää työaikansa eikä joudu riitelemään kuka menee jouluaattona töihin ym. Arkivapaatkin ovat kyllä kivoja, niitä on sitten vähemmän.

Tismalleen samaa mieltä aloittajan kanssa. Taas sunnuntai menee ahdistuksessa, huomenna pitäisi lähteä siihen ihanan päivätyörytmin ihannoijien muodostamaan letkaan, joka samanaikaisesti käyttää aamulla koiran, jonottaa töihin, valuu kahvitunnille samaan aikaan, syömään samaan aikaan, iltapäiväkahville samaan aikaan, etsii sitä ihanaa yhteisöllisyyttä työporukalle jossain aktiviteetissa töiden jälkeen, jonottaa ruuhkassa kotiin, toki kaupan kautta, säntää käyttämään koiran, kuskaamaan lapset harrastuksiin, pakkautuu sillä aikaan kaikkien muiden kanssa omiin harrastuksiin täpötäydelle salille tai ulkoilualueille, jonottaa kotiin, käyttää koiran vain herätäkseen seuraavana aamuna aivan samanlaiseen päivään, joka toistuu lähes samanlaisena seuraavat 40 vuotta.

Perjantai-iltapäivisin jonotat mökkiruuhkassa tai lauantaina Ikean jonoissa. En ymmärrä, miten tämä on jonkun mielestä parasta mahdollista. Omalla alalla ei vuorotöitä, työ on hyväpalkkaista ja sopivan kuormittavaa, ei stressiä tai ei liian helppoakaan, mutta tuo rytmi... Yli kymmenen vuotta tein vuorotöitä ja vaihtaisin ilosta itkien takaisin jos olisi mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Tismalleen samaa mieltä aloittajan kanssa. Taas sunnuntai menee ahdistuksessa, huomenna pitäisi lähteä siihen ihanan päivätyörytmin ihannoijien muodostamaan letkaan, joka samanaikaisesti käyttää aamulla koiran, jonottaa töihin, valuu kahvitunnille samaan aikaan, syömään samaan aikaan, iltapäiväkahville samaan aikaan, etsii sitä ihanaa yhteisöllisyyttä työporukalle jossain aktiviteetissa töiden jälkeen, jonottaa ruuhkassa kotiin, toki kaupan kautta, säntää käyttämään koiran, kuskaamaan lapset harrastuksiin, pakkautuu sillä aikaan kaikkien muiden kanssa omiin harrastuksiin täpötäydelle salille tai ulkoilualueille, jonottaa kotiin, käyttää koiran vain herätäkseen seuraavana aamuna aivan samanlaiseen päivään, joka toistuu lähes samanlaisena seuraavat 40 vuotta.

Perjantai-iltapäivisin jonotat mökkiruuhkassa tai lauantaina Ikean jonoissa. En ymmärrä, miten tämä on jonkun mielestä parasta mahdollista. Omalla alalla ei vuorotöitä,

Hyvä kirjoitus!   Päivätyö sopii täydellisesti massan mukana menevälle ihmiselle.  Individualistille vuorotyö puolestaan antaa paljon enemmän ja nimenomaan tuo ettei tartte olla menossa aina silloin kuin ne muutkin, on yksi sen parhaimpia puolia. Arkivapaina todella tuntee olevansa vapaalla.

Loistavasti. Tykkään tehdä työt alta pois (vaikka mun työ on ihan mieleistä hommaa, työ on aina työtä). Jonka jälkeen sit on aikaa omille jutuille ja rentoutumiselle. Vuorotyössä aamupäivät menee mielestäni täysin hukkaan, jos on iltavuoro. 

 

Lisäksi rakastan vapaita viikonloppuja ja juhlapyhiä <3 

Takana 25 vuotta vuorotyötä, josta pääosa yötä ja iltaa. Nykyään oikeastaan vaan öitä. Vapaapäiviä on tuplamäärä päiväduuniin ja palkka sama/parempi kuin samaa päiväduunina arkisin tekevällä, riippuen osuuko kuulle la-su ja su-ma öitä. Ei tulis mielenkään tehdä tätä duunia arkisin päivätyönä.

- sosiaalialan laitossektori