Miksi pakkien antajat eivät kerro syytä siihen, miksi eivät ole kiinnostuneita?
Itseäni rassaavat kovasti elämäni aikana kahdelta henkilöltä saamani pakit. Ensimmäinen tapaus oli ajalta, jolloin olin 18-23-vuotias ja niiden myötä tavallaan koko itsetuntomi hajosi, eikä ihmissuhteiden osalta palautunut koskaan sittemmin. Se mies oli mua 15 vuotta vanhempi, mikä ei edes ole paha ikäero ja hän oli opettajani eräässä paikassa sekä seurustelusuhteessa itse. Mutta en käsitä sitä, miksi hän ei voinut olla edes kaverini?
Vastaava juttu kävi toissavuonna, kun ihastuin terveydenhuollon yhteydessä yhteen varattuun ehkä 15 vuotta vanhempaan naiseen. Ei hänkään halunnut olla kaverini, vaikka yritin aivan kaiken, mitä pystyin. Joku ihan pinnallinen tuttavuuskin olisi kelvannut, mutta sekään ei kelvannut.
Mikä minussa on vikana? Jos joku haluaisi olla viattomasti kaverini, niin en minä ainakaan itse torjuisi ketään noin. Elämäni tuntuu todella lohduttomalta. Onko niin, että varatuilla on jotkut eliittikriteerit sen osalta, kenen kanssa kaveeraavat vai mistä on kyse?
Kommentit (61)
Oon saanut kunnolla pakit vaan kerran, ja se oli lukioaikainen teinijuttu. :D Lisäksi olin tyyliin itse parisuhteessa/eroamassa. :DD
Siis oletko hakenut ystävyyttä vai jotain romanttista viritystä näiden ihmisten kanssa? Vai ensin romanttista, mutta sen puutteessa ystävyyskin olisi kelvannut?
hanki itsetunto, tuollainen epätoivoista ja säälittävää
No siis oon koettanut kolmesti elämäni aikana tehdä aloitteita ja se kolmas meni putkeen eli päädyin sen miehen kanssa naimisiin, mutta toisaalta miehen kanssa siitä dynamiikasta tulee todella vinksahtanut, jos nainen tekee aloitteen, kun siis miehenhän pitäisi olla se aktiivinen. Siksipä osin se avioliitto epäonnistuikin.
Haluaisin muuttua todella paljin ja syvällisesti, mutta kun en tiedä, mikä mussa on oikeasti vikana, kun siis ne pakkien antajat eivät koskaan kerro rehellisesti sitä oikeaa syytä.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis oletko hakenut ystävyyttä vai jotain romanttista viritystä näiden ihmisten kanssa? Vai ensin romanttista, mutta sen puutteessa ystävyyskin olisi kelvannut?
Ensin romanttista, mutta sen puutteessa siis ystävyyskin olisi kelvannut. :) Itse veikkaan, että olen vain liian ruma ja ujo ja siksi en kelpaa edes kaveriksi.
T. Ap
Minua ei kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin koska en halua uusia kavereita. Lisäksi sinä kuulostat takertuvalta ja siltä että oikeasti haluaisit olla enemmän kuin kavereita.
Niin, minkähän ihmeen takia se sinun terapeuttisi ei vastannut rakkaudentunnustuksiisi? Todella vaikea ymmärtää, ei vaan käy järkeen...
Vierailija kirjoitti:
hanki itsetunto, tuollainen epätoivoista ja säälittävää
No siis mikä siinä on epätoivoista ja säälittävää? Miten muut ihmiset tapaavat toisensa? Silloin ekalla kerralla kieltämättä se koko epätoivoinen vonkaaminen kesti noin viisi (!) vuotta ja annoin sitten muille pakkeja, kun olin ihastunut siihen mieheen ja halusin säästää itseäni hänelle.
Nyt on ollut vähän sama meininki sen naisen kanssa; olen taas vetäytynyt sosiaalisesta elämästä ja antanut yhdelle muulle pakit, sillä säästin itseäni hänelle, tosin näyttää siltä, että mun pitää luovuttaa hänen suhteensa lopullisesti, sillä hän ei vain tykkää musta piste.
Ihan pari oikeaa suhdetta mulla on ollut elämäni aikana noista yksipuolisista ihastumisista aiheutuen, sillä oon toki odotteluaikana aina ollut ihastuksilleni 100% uskollinen. :)
1/5
Aluksi ihan uskottava, mutta sitten ei kuitenkaan....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oletko hakenut ystävyyttä vai jotain romanttista viritystä näiden ihmisten kanssa? Vai ensin romanttista, mutta sen puutteessa ystävyyskin olisi kelvannut?
Ensin romanttista, mutta sen puutteessa siis ystävyyskin olisi kelvannut. :) Itse veikkaan, että olen vain liian ruma ja ujo ja siksi en kelpaa edes kaveriksi.
T. Ap
Koska tyrkytät itseäsi. Miks sä tyrkytät itteesi miehelle ekana romanttisessa mielessä, ja tän jälkeen ystävänä? Jos hän on vielä parisuhteessa? :D Mä en taas tajua. Ootko jotenkin vajaaälyinen?
Vierailija kirjoitti:
Niin, minkähän ihmeen takia se sinun terapeuttisi ei vastannut rakkaudentunnustuksiisi? Todella vaikea ymmärtää, ei vaan käy järkeen...
En ota kantaa hänen ammattiinsa mitenkään, mutta olen tavannut hänet muuta kautta, en kuitenkaan vapaa-ajallani. Mulla _ei_ ole mitään terapeuttia. Toki muuten käyn lääkärillä tms. joskus tai terveydenhoitajlla ottamassa rokotuksia ym. ja juttelen farmaseuteille apteekissa jne., mutta varsinaisessa ihan oikeassa terapiassa _en_ käy. Myöskin näen häntä todella harvoin. Pakko tarkentaa, kun näitä tiettyjä kommentteja putkahtelee aina.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oletko hakenut ystävyyttä vai jotain romanttista viritystä näiden ihmisten kanssa? Vai ensin romanttista, mutta sen puutteessa ystävyyskin olisi kelvannut?
Ensin romanttista, mutta sen puutteessa siis ystävyyskin olisi kelvannut. :) Itse veikkaan, että olen vain liian ruma ja ujo ja siksi en kelpaa edes kaveriksi.
T. Ap
Koska tyrkytät itseäsi. Miks sä tyrkytät itteesi miehelle ekana romanttisessa mielessä, ja tän jälkeen ystävänä? Jos hän on vielä parisuhteessa? :D Mä en taas tajua. Ootko jotenkin vajaaälyinen?
No siis en tiennyt, että hän on varattu, sillä hänellä ei ollut sormuksia. Mutta kävi ilmi, että hän seurusteli ja hän myöskin sanoi sen mulle. Mutta kyllä mulle olisi pelkkä ystävyys tai kaveruuskin käynyt hyvin. En ole vajaaälyinen.
T. Ap
Hehe.
Ei sinun enää tarvitse "ottaa kantaa hänen ammattiinsa", teit sen jo riittävän monta kertaa, taisi olla peräti kymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanki itsetunto, tuollainen epätoivoista ja säälittävää
No siis mikä siinä on epätoivoista ja säälittävää? Miten muut ihmiset tapaavat toisensa? Silloin ekalla kerralla kieltämättä se koko epätoivoinen vonkaaminen kesti noin viisi (!) vuotta ja annoin sitten muille pakkeja, kun olin ihastunut siihen mieheen ja halusin säästää itseäni hänelle.
Nyt on ollut vähän sama meininki sen naisen kanssa; olen taas vetäytynyt sosiaalisesta elämästä ja antanut yhdelle muulle pakit, sillä säästin itseäni hänelle, tosin näyttää siltä, että mun pitää luovuttaa hänen suhteensa lopullisesti, sillä hän ei vain tykkää musta piste.
Ihan pari oikeaa suhdetta mulla on ollut elämäni aikana noista yksipuolisista ihastumisista aiheutuen, sillä oon toki odotteluaikana aina ollut ihastuksilleni 100% uskollinen. :)
Onko sulla joku neurologinen häiriö? Tää ei oo normaali-ihmisen tekstiä.
Ei siihen ole syytä. Kyse on vain fiiliksestä. Kun ei kolahda, niin ei kolahda.
Vierailija kirjoitti:
Hehe.
Ei sinun enää tarvitse "ottaa kantaa hänen ammattiinsa", teit sen jo riittävän monta kertaa, taisi olla peräti kymmeniä.
Hän ei ole terapeutti. Joku kommentoija on vain saanut sellaista päähänsä ja jauhaa aina samaa. En jaksa oikoa niitä, sillä silloin mun pitäisi lainata sitä viestiä ja se vahvistaisi sitä virhekäsitystä. Toisaalta sillä ammatilla ei ole mitään väliä tässä yhteydessä. En tiedä, kenelle mä voisin puhua näistä asioista ilman, että tartutaan epäolennaisiin sivuasioihin. :(
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanki itsetunto, tuollainen epätoivoista ja säälittävää
No siis mikä siinä on epätoivoista ja säälittävää? Miten muut ihmiset tapaavat toisensa? Silloin ekalla kerralla kieltämättä se koko epätoivoinen vonkaaminen kesti noin viisi (!) vuotta ja annoin sitten muille pakkeja, kun olin ihastunut siihen mieheen ja halusin säästää itseäni hänelle.
Nyt on ollut vähän sama meininki sen naisen kanssa; olen taas vetäytynyt sosiaalisesta elämästä ja antanut yhdelle muulle pakit, sillä säästin itseäni hänelle, tosin näyttää siltä, että mun pitää luovuttaa hänen suhteensa lopullisesti, sillä hän ei vain tykkää musta piste.
Ihan pari oikeaa suhdetta mulla on ollut elämäni aikana noista yksipuolisista ihastumisista aiheutuen, sillä oon toki odotteluaikana aina ollut ihastuksilleni 100% uskollinen. :)
Onko sulla joku neurologinen häiriö? Tää ei oo normaali-ihmisen tekstiä.
Mitä tarkoitat? Olen opiskellut yliopistossa ja käyn töissä; olen läpäissyt Mensan pääsyrajan.
En tiiä, ei oo kokemusta.