Miksi pakkien antajat eivät kerro syytä siihen, miksi eivät ole kiinnostuneita?

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen ole syytä. Kyse on vain fiiliksestä. Kun ei kolahda, niin ei kolahda.

Ehkä se sitten on näin. Kuitenkin mulle tuli heidän molempien seurassa _aluksi_ sellainen olo, että olimme ns. samalla aaltopituudella ja että he pitivät minusta. Itse ihailin heitä molempia, sillä heillä oli sellaisia henkisiä ja fyysisiä ominaisuuksia, joita ihailen.

Ehkä sitten vain tulkitsin väärin. Ehkä tosiaan vain olin vääränlainen heille, toisaalta pelkään sitä, että olin liian ujo ja sitä kautta minusta välittyi tylsä vaikutelma.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oletko hakenut ystävyyttä vai jotain romanttista viritystä näiden ihmisten kanssa? Vai ensin romanttista, mutta sen puutteessa ystävyyskin olisi kelvannut?

Ensin romanttista, mutta sen puutteessa siis ystävyyskin olisi kelvannut. :) Itse veikkaan, että olen vain liian ruma ja ujo ja siksi en kelpaa edes kaveriksi.

T. Ap

Koska tyrkytät itseäsi. Miks sä tyrkytät itteesi miehelle ekana romanttisessa mielessä, ja tän jälkeen ystävänä? Jos hän on vielä parisuhteessa? :D Mä en taas tajua. Ootko jotenkin vajaaälyinen?

No siis en tiennyt, että hän on varattu, sillä hänellä ei ollut sormuksia. Mutta kävi ilmi, että hän seurusteli ja hän myöskin sanoi sen mulle. Mutta kyllä mulle olisi pelkkä ystävyys tai kaveruuskin käynyt hyvin. En ole vajaaälyinen.

T. Ap

No enpä itse ainakaan haluaisi olla kaveri ihmisen kanssa joka on ensin yrittänyt iskeä mua koska tuskinpa se toisen ihastus mihinkään yhtäkkiä katoaa enkä halua olla kaveri tyypille joka on ihastunut muhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanki itsetunto, tuollainen epätoivoista ja säälittävää

No siis mikä siinä on epätoivoista ja säälittävää? Miten muut ihmiset tapaavat toisensa? Silloin ekalla kerralla kieltämättä se koko epätoivoinen vonkaaminen kesti noin viisi (!) vuotta ja annoin sitten muille pakkeja, kun olin ihastunut siihen mieheen ja halusin säästää itseäni hänelle.

Nyt on ollut vähän sama meininki sen naisen kanssa; olen taas vetäytynyt sosiaalisesta elämästä ja antanut yhdelle muulle pakit, sillä säästin itseäni hänelle, tosin näyttää siltä, että mun pitää luovuttaa hänen suhteensa lopullisesti, sillä hän ei vain tykkää musta piste.

Ihan pari oikeaa suhdetta mulla on ollut elämäni aikana noista yksipuolisista ihastumisista aiheutuen, sillä oon toki odotteluaikana aina ollut ihastuksilleni 100% uskollinen. :)

Onko sulla joku neurologinen häiriö? Tää ei oo normaali-ihmisen tekstiä. 

Mitä tarkoitat? Olen opiskellut yliopistossa ja käyn töissä; olen läpäissyt Mensan pääsyrajan.

Okei, get over it. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen ole syytä. Kyse on vain fiiliksestä. Kun ei kolahda, niin ei kolahda.

Ehkä se sitten on näin. Kuitenkin mulle tuli heidän molempien seurassa _aluksi_ sellainen olo, että olimme ns. samalla aaltopituudella ja että he pitivät minusta. Itse ihailin heitä molempia, sillä heillä oli sellaisia henkisiä ja fyysisiä ominaisuuksia, joita ihailen.

Ehkä sitten vain tulkitsin väärin. Ehkä tosiaan vain olin vääränlainen heille, toisaalta pelkään sitä, että olin liian ujo ja sitä kautta minusta välittyi tylsä vaikutelma.

T. Ap

Okei? Vaikutat iha sairaan ärsyttävältä, jankkaajalta, takertujalta, huonoitsetuntoiselta, tätä listaa vois jatkaa loputtomiin. Tee itsellesi palvelus, ja hanki apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen ole syytä. Kyse on vain fiiliksestä. Kun ei kolahda, niin ei kolahda.

Ehkä se sitten on näin. Kuitenkin mulle tuli heidän molempien seurassa _aluksi_ sellainen olo, että olimme ns. samalla aaltopituudella ja että he pitivät minusta. Itse ihailin heitä molempia, sillä heillä oli sellaisia henkisiä ja fyysisiä ominaisuuksia, joita ihailen.

Ehkä sitten vain tulkitsin väärin. Ehkä tosiaan vain olin vääränlainen heille, toisaalta pelkään sitä, että olin liian ujo ja sitä kautta minusta välittyi tylsä vaikutelma.

T. Ap

Okei? Vaikutat iha sairaan ärsyttävältä, jankkaajalta, takertujalta, huonoitsetuntoiselta, tätä listaa vois jatkaa loputtomiin. Tee itsellesi palvelus, ja hanki apua.

Tai siis, sä kirjoitatkin, kuin joku 1800-luvulta tänne pötkähtänyt ihminen.

Olisiko jollain kommenttia siihen, miksi en saanut syytä siihen, miksi sain pakit? Ja miksi ihmiset eivät vastaa siihen mitään? Ja miksi ihmiset eivät ennakkoluulottomasti voisi olla kavereita, vaikka toinen olisikin ihastunut?

Nuorempana suurin osa (!) kavereistani oli minuun ihastuneita miehiä, mutta siis minulle he olivat vain kavereita juuri siksi kun olin ihastunut siihen opettajaani. Kukaan muu ei kiinnostanut romanttisessa mielessä pätkääkään ja halusin olla aina uskollinen siöle ihastukselleni...sama kuin nykyisin.

Mulla siis oli ihan mukavasti kavereita kyllä, mutta he kaikki olivat miehiä, eikä minulla ollut koskaan mitään ns. "sutinaa" heidän kanssaan. Ei minua se haitannut, että he olivatkin oikeasti kiinnostuneita minusta muutenkin. :) Osasin kieltäytyä lähemmästä tuttavuudesta ja hekin malttoivat mielensä.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olisiko jollain kommenttia siihen, miksi en saanut syytä siihen, miksi sain pakit? Ja miksi ihmiset eivät vastaa siihen mitään? Ja miksi ihmiset eivät ennakkoluulottomasti voisi olla kavereita, vaikka toinen olisikin ihastunut?

Nuorempana suurin osa (!) kavereistani oli minuun ihastuneita miehiä, mutta siis minulle he olivat vain kavereita juuri siksi kun olin ihastunut siihen opettajaani. Kukaan muu ei kiinnostanut romanttisessa mielessä pätkääkään ja halusin olla aina uskollinen siöle ihastukselleni...sama kuin nykyisin.

Mulla siis oli ihan mukavasti kavereita kyllä, mutta he kaikki olivat miehiä, eikä minulla ollut koskaan mitään ns. "sutinaa" heidän kanssaan. Ei minua se haitannut, että he olivatkin oikeasti kiinnostuneita minusta muutenkin. :) Osasin kieltäytyä lähemmästä tuttavuudesta ja hekin malttoivat mielensä.

T. Ap

Mä en usko, että oot mikään yliopisto-opiskelija, tai mensan rajan ylittänyt, koska sä kirjoitat kuin autisti ja jankkaat samaa paskaa. 

Mä sanoin jo syyn viestissä 20.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko jollain kommenttia siihen, miksi en saanut syytä siihen, miksi sain pakit? Ja miksi ihmiset eivät vastaa siihen mitään? Ja miksi ihmiset eivät ennakkoluulottomasti voisi olla kavereita, vaikka toinen olisikin ihastunut?

Nuorempana suurin osa (!) kavereistani oli minuun ihastuneita miehiä, mutta siis minulle he olivat vain kavereita juuri siksi kun olin ihastunut siihen opettajaani. Kukaan muu ei kiinnostanut romanttisessa mielessä pätkääkään ja halusin olla aina uskollinen siöle ihastukselleni...sama kuin nykyisin.

Mulla siis oli ihan mukavasti kavereita kyllä, mutta he kaikki olivat miehiä, eikä minulla ollut koskaan mitään ns. "sutinaa" heidän kanssaan. Ei minua se haitannut, että he olivatkin oikeasti kiinnostuneita minusta muutenkin. :) Osasin kieltäytyä lähemmästä tuttavuudesta ja hekin malttoivat mielensä.

T. Ap

Mä en usko, että oot mikään yliopisto-opiskelija, tai mensan rajan ylittänyt, koska sä kirjoitat kuin autisti ja jankkaat samaa paskaa. 

Lisäksi, sä puhut "ihastuksesta" ja "säästää itseään ihastukselle", siis? Missä tynnyrissä sä elät tai oot kasvanut?

Vierailija kirjoitti:

Olisiko jollain kommenttia siihen, miksi en saanut syytä siihen, miksi sain pakit? Ja miksi ihmiset eivät vastaa siihen mitään? Ja miksi ihmiset eivät ennakkoluulottomasti voisi olla kavereita, vaikka toinen olisikin ihastunut?

Nuorempana suurin osa (!) kavereistani oli minuun ihastuneita miehiä, mutta siis minulle he olivat vain kavereita juuri siksi kun olin ihastunut siihen opettajaani. Kukaan muu ei kiinnostanut romanttisessa mielessä pätkääkään ja halusin olla aina uskollinen siöle ihastukselleni...sama kuin nykyisin.

Mulla siis oli ihan mukavasti kavereita kyllä, mutta he kaikki olivat miehiä, eikä minulla ollut koskaan mitään ns. "sutinaa" heidän kanssaan. Ei minua se haitannut, että he olivatkin oikeasti kiinnostuneita minusta muutenkin. :) Osasin kieltäytyä lähemmästä tuttavuudesta ja hekin malttoivat mielensä.

T. Ap

Minua taas haittaisi jos alkaisin kaveriksi ihmisen kanssa joka on ihastunut minuun. Ahdistaisi ajatella että se koko ajan odottaa ja toivoo että ehkä minäkin ihastun siihen jossain vaiheessa. Lisäksi mua ei ylipäätään kiinnosta saada minkäänlaisia uusia kavereita.

Tajusinpa juuri näitä viestejä kirjoittaessani ekan kerran elämässäni, ett ne miespuoliset kaverini varmaan tavallaan olivatkin "treffeillä" kanssani, mutta en tajunnut siitä itse mitään. Nimittäin tapasin heutä kaksistaan ja kävimme leffassa, hampurilaisella, kahvilla ja juttelimme. Monethan deittailevat siten. Mulle ne olivat täysin 100% viattomasti kavereiden tapaamisia ja ne miehet olivat kuitenkin muhuun ihastuneita. Hitto, voisiko mulla olla jotain lievää autismia tms. :O

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko jollain kommenttia siihen, miksi en saanut syytä siihen, miksi sain pakit? Ja miksi ihmiset eivät vastaa siihen mitään? Ja miksi ihmiset eivät ennakkoluulottomasti voisi olla kavereita, vaikka toinen olisikin ihastunut?

Nuorempana suurin osa (!) kavereistani oli minuun ihastuneita miehiä, mutta siis minulle he olivat vain kavereita juuri siksi kun olin ihastunut siihen opettajaani. Kukaan muu ei kiinnostanut romanttisessa mielessä pätkääkään ja halusin olla aina uskollinen siöle ihastukselleni...sama kuin nykyisin.

Mulla siis oli ihan mukavasti kavereita kyllä, mutta he kaikki olivat miehiä, eikä minulla ollut koskaan mitään ns. "sutinaa" heidän kanssaan. Ei minua se haitannut, että he olivatkin oikeasti kiinnostuneita minusta muutenkin. :) Osasin kieltäytyä lähemmästä tuttavuudesta ja hekin malttoivat mielensä.

T. Ap

Minua taas haittaisi jos alkaisin kaveriksi ihmisen kanssa joka on ihastunut minuun. Ahdistaisi ajatella että se koko ajan odottaa ja toivoo että ehkä minäkin ihastun siihen jossain vaiheessa. Lisäksi mua ei ylipäätään kiinnosta saada minkäänlaisia uusia kavereita.

Ok, itse tosiaan luulin, että se oli normaalia, kun siis olen itse ollut monelle se ihastuksen kohde ja he olivat minulle aivan täysin kavereita. Ei mulla ollut nuorena kuin yksi naispuolinen kaveri, kaikki muut olivat miehiä, mutta ei siinä ollut koskaan mitään fyysistä ja olin tarkka rajoista sekä tunnustin heille ihastuneeni johonkin muuhun. Jännää, etten koskaan tajunnut, että siinä saattoikin olla jotain outoa.

T. Ap

Siis olin ihan nätti (olin mallinakin joskus nuorena), mutta aika laajalti kiinnostunut tieteistä ja taiteista sekä miehiä kiinnostaviata jutuista. En ollut kuitenkaan missään "jätkäporukassa", vaan tapasin kavereina niitä miehiä ja olin neitsyt. Harmillista, kun kukaan läheiseni (esim. vanhempani) ei herättänyt mua noista kuvitelmistani ajoissa. :/

T. Ap

Itse siis oon selittänyt noita pakkeja sillä, että olen liian ruma, enkä ole oikein päässyt siitä etenemään mihinkään. Edelleen selitän samoin. Jos joku kertoisi oikeaa palautetta tai myöntäisi sen rumuuteni syyksi, niin tietäisin, mitä puolta itsestäni muuttaisin.

T. Ap

Help. Voisiko joku kommentoida? Tosiaan itselläni on ollut ihastuneita kavereita, eikä se hetkauttanut itseäni mitenkään, joten ei sekään varmaankaan selitä sitä asiaa, ettei voisi olla edes kaverina, vaikka olin ihadtunut heihin.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olisiko jollain kommenttia siihen, miksi en saanut syytä siihen, miksi sain pakit? Ja miksi ihmiset eivät vastaa siihen mitään? Ja miksi ihmiset eivät ennakkoluulottomasti voisi olla kavereita, vaikka toinen olisikin ihastunut?

Nuorempana suurin osa (!) kavereistani oli minuun ihastuneita miehiä, mutta siis minulle he olivat vain kavereita juuri siksi kun olin ihastunut siihen opettajaani. Kukaan muu ei kiinnostanut romanttisessa mielessä pätkääkään ja halusin olla aina uskollinen siöle ihastukselleni...sama kuin nykyisin.

Mulla siis oli ihan mukavasti kavereita kyllä, mutta he kaikki olivat miehiä, eikä minulla ollut koskaan mitään ns. "sutinaa" heidän kanssaan. Ei minua se haitannut, että he olivatkin oikeasti kiinnostuneita minusta muutenkin. :) Osasin kieltäytyä lähemmästä tuttavuudesta ja hekin malttoivat mielensä.

T. Ap

Ihmiset ei yleensä halua puhua ikävistä asioista, kuten pakeista. On ymmärrettävää että jätetty haluisi jonkun  syyn suhteen loppumiselle mutta sitä harvoin saa ja se pitää hyväksyä. Samalla lailla koulukiusattu voi haluta syyn sille miksi kiusataan mutta sitäkään hän ei koskaan tule saamaan. Syy näihin voi olla vaikka se ettei jättäjä/kiusaaja itsekään oikein osaa eritellä syytä. Kiinnostus johonkin voi syttyä niin monesta syystä ja samaten lopahtaa, ei sitä aina itsekään ota selvää miksi.

Ihastuksissa ongelmallisinta on juuri se tapailuvaihe. Jos toinen ei ole tarpeeksi kiinnostunut niin tulee helposti tarve piirittää ja liehitellä tätä enemmän. Jos taas toinen kiinnostuu paljon enemmän kuin itse, voi tilanne tuntua ahdistavalta. Monesti ihastuksia tekisi mieli "stalkata" vaikka facessa ja tapailla koko ajan mutta useimmille ihmisille tämä on todella ahdistavaa ja vastenmielistä. Kyse ei ole läheisyyskammosta, mutta ehkä hieman samasta mutta paljon lievemmästä kuviosta jossa toisen liiallinen kiinnostus tuntuu painostavalta.

Helpointa on jos osaa ottaa tapailu- ja ihastuskuviot melko pinnallisesti. Vaikka sisällä kuohuisi niin ei kannata laskea liikaa suhteen varaan vaan odotella kärsivällisesti että suhde syvenee (tai loppuu). Ja aina silloin tällöin suhteista ei tulekaan mitään vaan ne lopahtavat "ilman syytä" eikä näitäkään saisi jäädä miettimään ja pohtimaan ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Itse siis oon selittänyt noita pakkeja sillä, että olen liian ruma, enkä ole oikein päässyt siitä etenemään mihinkään. Edelleen selitän samoin. Jos joku kertoisi oikeaa palautetta tai myöntäisi sen rumuuteni syyksi, niin tietäisin, mitä puolta itsestäni muuttaisin.

T. Ap

Ihan yleisesti ottaen toisen ihmisen "rumuus" ei juuri koskaan ole syynä kiinnostuksen puutteeseen. Se on toki teini-ikäiselle ja monelle muullekin konkreettinen asia ymmärtää ja helppo kohde itsesyytöksille. Lähes aina kiinnostuksen puute johtuu toisen liiallisen huonosta itsetunnosta tai sitten vain huonosta yhteensopivuudesta ja kemioista.

Ulkonäköä voisi verrata kirsikaksi kakun päällä. Se tuo lisäarvoa moneen ihmiseen ja voi saada pinnallisen kiinnostuksen aikaiseksi, mutta jos kakku itsessään ei maistu hyvältä tai on vääränlainen, ei se kirsikkakaan jaksa kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko jollain kommenttia siihen, miksi en saanut syytä siihen, miksi sain pakit? Ja miksi ihmiset eivät vastaa siihen mitään? Ja miksi ihmiset eivät ennakkoluulottomasti voisi olla kavereita, vaikka toinen olisikin ihastunut?

Nuorempana suurin osa (!) kavereistani oli minuun ihastuneita miehiä, mutta siis minulle he olivat vain kavereita juuri siksi kun olin ihastunut siihen opettajaani. Kukaan muu ei kiinnostanut romanttisessa mielessä pätkääkään ja halusin olla aina uskollinen siöle ihastukselleni...sama kuin nykyisin.

Mulla siis oli ihan mukavasti kavereita kyllä, mutta he kaikki olivat miehiä, eikä minulla ollut koskaan mitään ns. "sutinaa" heidän kanssaan. Ei minua se haitannut, että he olivatkin oikeasti kiinnostuneita minusta muutenkin. :) Osasin kieltäytyä lähemmästä tuttavuudesta ja hekin malttoivat mielensä.

T. Ap

Ihmiset ei yleensä halua puhua ikävistä asioista, kuten pakeista. On ymmärrettävää että jätetty haluisi jonkun  syyn suhteen loppumiselle mutta sitä harvoin saa ja se pitää hyväksyä. Samalla lailla koulukiusattu voi haluta syyn sille miksi kiusataan mutta sitäkään hän ei koskaan tule saamaan. Syy näihin voi olla vaikka se ettei jättäjä/kiusaaja itsekään oikein osaa eritellä syytä. Kiinnostus johonkin voi syttyä niin monesta syystä ja samaten lopahtaa, ei sitä aina itsekään ota selvää miksi.

Ihastuksissa ongelmallisinta on juuri se tapailuvaihe. Jos toinen ei ole tarpeeksi kiinnostunut niin tulee helposti tarve piirittää ja liehitellä tätä enemmän. Jos taas toinen kiinnostuu paljon enemmän kuin itse, voi tilanne tuntua ahdistavalta. Monesti ihastuksia tekisi mieli "stalkata" vaikka facessa ja tapailla koko ajan mutta useimmille ihmisille tämä on todella ahdistavaa ja vastenmielistä. Kyse ei ole läheisyyskammosta, mutta ehkä hieman samasta mutta paljon lievemmästä kuviosta jossa toisen liiallinen kiinnostus tuntuu painostavalta.

Helpointa on jos osaa ottaa tapailu- ja ihastuskuviot melko pinnallisesti. Vaikka sisällä kuohuisi niin ei kannata laskea liikaa suhteen varaan vaan odotella kärsivällisesti että suhde syvenee (tai loppuu). Ja aina silloin tällöin suhteista ei tulekaan mitään vaan ne lopahtavat "ilman syytä" eikä näitäkään saisi jäädä miettimään ja pohtimaan ikuisesti.

Kiitos tästä vastauksesta!

T. Ap

*mennyt

"Olisiko jollain kommenttia siihen, miksi en saanut syytä siihen, miksi sain pakit?"

Ehkä oot antanut itsestäsi niin oudon vaikutelman että nää pakkien antajat pelkää kilareita. Parempi hiipiä hissukseen takavasemmalle.

Ja jos joku antaa pakit ihan vaan sen takia, että se toinen on jotenkin epäilyttävä tai vaan tosi epäkiinnostava, niin ei monet tällaisia rohkene sanoa ääneen. Monet loukkaantuu, jos niille ilmoittaa että olet vaan niin tylsä ettei minua kiinnosta. Puhumattakaan vielä negatiivisemmista ominaisuuksista.