Olenko supernainen jos synnytän esikoisen ilman kivunlievitystä?

Laisa kirjoitti:

Et ole supernainen, jos menetät tajusi ja vaarannat lapsen hengen. Olet silloin murhaaja, koska tekosi on suunniteltu. Ai että hapella elvytskin on kielletty? Mites rokotukset saako lapsesi niitä?

Tietenkin rokotan lapseni. Miten se liittyy synnytykseen? En halua epiduraalia enkä ilokaasua tai muutakaan.

Yritin ilman kivunlievitystä, mutta antoivat vähän pakolla kun homma alkoi pitkittyä. Sen jälkeen eteni reippaasti. Lapsi syntyi napanuora kaulan ympärillä.

Eikä siinä varsinaisessa synnytyksessä kai kukaan saa kivunlievitystä. Vai? Ainakin näin ymmärsin.

Mä oon synnyttänyt 2 lasta ilman kivunlievitystä. En koe olevani mikään supernainen. Minulle ei ollut mitään tarvetta synnyttää ns luomuna. Synnytykset vaan eteni hyvin ja nopeesti, niin ei ollut tarvetta kipulääkkeille. Ompeleminen kyllä sattui sitten ihan hirveesti.

Vaimo synnyttäny kolme muksua ilman mitään kivunlievytyksiä. Ei kai se sillon voi paljoo sattua? 

Kyllähän tietynlaisissa mammapiireissä luomusynnytyksestä saa rispektiä, ikään kuin kipu tekisi jotenkin jalomman äidin. Synnytyspuheissa on välillä samanlainen meininki kuin armeijajutuissa, ja lisäksi synnytyksiin suhtaudutaan hirveän voimakkaasti tunteella. Itse en sinällään ajattele ihmisestä juuri mitään sen perusteella, haluaako hän kivunlievitystä synnytyksessä tai vaikkapa hammaslääkärissä. Sellaisia ihmisiä sen sijaan pidän pikkuisen yksinkertaisina, joiden mielestä synnytys ilman kivunlievitystä on itseisarvo. Kovinta ääntä synnytykseensä ja vauvan hoitoon liittyvistä fyysisistä saavutuksista pitävät ne, joilla ei hirveästi muita saavutuksia ole. Tai jotka ovat tottuneet vaalimaan ruumiillisia ponnisteluja älyllisten sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Yritin ilman kivunlievitystä, mutta antoivat vähän pakolla kun homma alkoi pitkittyä. Sen jälkeen eteni reippaasti. Lapsi syntyi napanuora kaulan ympärillä.

Eikä siinä varsinaisessa synnytyksessä kai kukaan saa kivunlievitystä. Vai? Ainakin näin ymmärsin.

Oksitosii nopeuttaa synnystä, kivunlievitys jopa hidastaa.

Yritin ilman kivunlievitystä, kun kokemusta oli teininä hirveistä kuukautiskivuista. Kipu yllätti kuiten täysin kovuudella ja jouduin pyytämään helpotusta.

Sä olet supernainen synnytit sitten kivunlievityksellä tai ilman, tai vaikket synnyttäiskään :) 

Siis haluatko kokeilla ilman lievitystä siksi, että olisit jonkun mielestä supernainen? Ajattelin ensin synnyttää ilman puudutteita, koska puutumisen tunne on yleensä ihan kamalan vastenmielinen. Lopulta synnytys kesti kauan, oli erittäin sietämätön kipu, ja halusin sitten vahvat lääkitykset. En tiedä oikeastaan, oliko pahempaa kipu vai epiduraalista tulleet oireet ja se, että sain lopulta maata vain oikealla kyljelläni liikkumatta, eikä minulla ollut mitään valtaa päättää yhtään mistään enää. Ei kannata suunnitella liikaa. Selvästi joitain kätilöitä ei kiinnosta, mitä siinä toivelapussa lukee.

Et ole supernainen, mutta selviät nopeammin, kun kehossa ei ole vieraita aineita. Minä olen synnyttänyt kaksi lasta ilman kivunlievitystä. En silti ole supernainen, vaan syöksysynnyttäjä. Ei ehditty antaa kivunlievitystä. Ensimmäinen lapsi oli myöhässä ja lähdin kätilöopistolle tutkimuksiin bussilla. Matkan aikana pari kertaa nipisti, kun pääsin sisälle sanoin hoitajalle, että lapsi syntyy nyt. Niin syntyi tarve poika Kätilöopiston käytävälle. Toinen syntyi samalla lailla. Synnytyksen kesto 7 minuuttia. Joskus menee kuin Strömsöössä.

Toivottavasti ei jää ap:lla viimeiseksi toiveeksi :D

Et ole. Olet vaan joko huono-onninen jos kivunlievityksen antaminen ei onnistu, hyväonninen jos lapsi syntyy nopeasti ja suhteellisen kivuttomasti, tai pöhkö jos kärsit turhaan.

Miksi kieltäydyit kättelyssä? Olisiko helpompi asennoitua niin, että yrittää pärjätä ilman, mutta jos menee liian hankalaksi, niin on mahdollisuus kivunlievitykseen. Jo se, että kipua voi lievittää, auttaa kestämään sitä paremmin. Samoin sitten ei ole niin pettynyt, jos ilman kipulääkettä ei pärjääkään.

Itse en osannut hengittää kunnolla enkä ollut oikein enää tajuissani, olin ihan sekaisin kivusta. Vauvalla syke heikkeni ja hänellä oli vaara hapenpuutteesta, joten minulle laitettiin epiduraali - en itse siis pytänyt enkä tajunnut, että e laitetaan. Epiduraalin ansiosta rentouduin ja olin nukahtanut, myös vauvan syke parani. Loput meni vauhdilla, tuntia myöhemmin oli lapsi ulkona. Lapsivesi oli vihreää, joten ihan oikea vaara siinä lapsella oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin ilman kivunlievitystä, mutta antoivat vähän pakolla kun homma alkoi pitkittyä. Sen jälkeen eteni reippaasti. Lapsi syntyi napanuora kaulan ympärillä.

Eikä siinä varsinaisessa synnytyksessä kai kukaan saa kivunlievitystä. Vai? Ainakin näin ymmärsin.

Oksitosii nopeuttaa synnystä, kivunlievitys jopa hidastaa.

Mulla ei synnytys edennyt ennen kuin sain epiduraalin.

Minä olen synnyttänyt kolmesti ilman kivunlievitystä, vaikka pelkään hammaslääkäriäkin. Maailman mittakaavassa taitaa olla harvinaisempaa, että käyttää kivunlievitystä.

No se ihan riippuu kivusta ja sinun kivunsietokyvystä. Onneksi itse sain molemmissa synnytteissä epiduraalin viimeisen tunnin ajaksi ja se auttoi. Jos ei olisi auttanut ja olisin vetänyt ilman kivunlievitystä loppuun asti, kai olisin siitäkin selvinnyt niinkuin moni muukin ( ei ehdi saada puudutetta tai ei tehoa ). Kyllähän sitä jossain vaiheessa itsekin mietin että jos yrittäisi luomua mutta kyllä ne kivut vaan on niin helvetillisiä että olin valmis ihan mihin vaan lievitykseen :D Sanotaan näin että hope for the best but expect for the worse, kaikki on mahdollista. 

Sitten oot Super jos tehdään sektio ilman kivunlievitystä.

JOs oot timmissä kunnossa, repeää vatsalihakset, väliliha ja anus. Mutta ei se paljon satu.

Jos oot väljä niin et huomaakaan kun plumpsahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon synnyttänyt 2 lasta ilman kivunlievitystä. En koe olevani mikään supernainen. Minulle ei ollut mitään tarvetta synnyttää ns luomuna. Synnytykset vaan eteni hyvin ja nopeesti, niin ei ollut tarvetta kipulääkkeille. Ompeleminen kyllä sattui sitten ihan hirveesti.

Repesitkö pahasti?

Olet olet, jos ylipäätänsä uskallat synnyttää ja olla raskaana.

No mä suosittelen ilman kivunlievitystä synnyttämistä, mutta sillä tavalla, että on kuitenkin avoin sillekin vaihtoehdolle. Mulla itselläni on kokemusta epiduraalista, mutta se oli niin huono kokemus, että seuraavan synnytyksen kohdalla mulla oli hyvin ehdoton kielto sille.

Mikään supernainen et ole. Naiset ovat synnyttäneet ja synnyttävät edelleen ilman kivunlievitystä. Olen huomannut, että synnytyskivusta ja siihen suhtautumisesta ei saisi oikein keskustelupalstoilla puhua, enkä ymmärrä miksi. Se helpottaa jo, kun tietää, mikä kivun aiheuttaa. Jos puhuu siitä, miten kipuun on mahdollista vaikuttaa itse, sanotaan, että sulla ei ole kivuliasta synnytystä ollutkaan. No, on ollut. Ekalla kerralla oli ihan hirveä rääkki (ponnistusvaihe 3 h, avonainen tarjonta, joten ponnistaminen oli myös kivuliasta sekä imukupin käyttöä tunti, lopuksi kaksi ihmistä painamassa mahan päältä), tokalla kerralla avautuminen vesien menosta kolmessa tunnissa täysin auki ja taas se avonainen tarjonta. Toisella kerralla mulla ei ollut edes mahdollisuutta kivunlievitykseen, koska vietin koko avautumisvaiheen kotona ja autossa ja menin sairaalassa suoraan ponnistamaan, mutta en silti olisi epiduraalia ottanut.

Mutta asiaan. Jos suunnitelmasi on synnyttää ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, opettele rentoutustekniikoita hengittämällä ja liikkeellä, ellet osaa jo. Tutustu siihen, mitä synnytyksen aikana kehossa tapahtuu ja miten itse voit vaikuttaa siihen, että vauva laskeutuu oikeaan asentoon. Sinulla on oikein hyvät mahdollisuudet synnyttää ilman kivunlievitystä. Jos kuitenkin koet synnytyksen aikana tarvitsevasi kivunlievitystä, pyydä sitä. Jos koet kivut liian koviksi, kehosi menee jumiin, eikä se edesauta synnytystä. Siinä kohdalla kivunlievitys edistää synnytystä. Synnytyksessä kannattaa poimia rusinat pullasta.