Lue keskustelun säännöt.
Helsingissä ajaminen, ihan kauheaa!
25.03.2018 |
Miten te helsinkiläiset osaatte ajaa siellä? Minua ahdistaa sekavat risteykset, ratikat, ryntäävät jalankulkija ja pyöräilijät, bussikaistat, kaistojen vaihdot sekä omalla kaistalla pysyminen. Esimerkiksi Vantaalla osaan ajaa oikein hyvin, mutta Helsingin kanskaupunki on ihan kauhea! Joudun lähes joka risteyksessä pysähtymään ja katsomaan, ettei oikealta tule kukaan. Pelkään että ajan vielä kolarin. Ahdistaa hirveästi!
Kommentit (24)
Pitää vain harjoitella ja totutella siihen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä aja siellä, ota bussi, ratikka tai taksi. Ratikkaa onkin viisasta pelätä, sillä on aina etuajo-oikeus, se on iso ja raskas, eikä siinä ole pitäviä jarruja. Toisaalta siitä tietää, minne se menee, kun menee sinne minne kiskotkin.
Stadissa on ihan virallinen tavoite että siellä ei ajeta henkilöautolla. Tämä näkyy aivan kaikessa.
Kaikki stadilaiset tietää että siellä on mukava ja sujuva liikenne aina kun julkiset ovat lakossa.
Täällä toinen pelkääjä, joka joutuu joskus Helsingissä autoilemaan. Kantakaupunki on helvettiä, varsinkin ruuhka-aikaan. On siellä sekavia järjestelyjä.
Ei kai siinä mitään kamalaa ole. Keskustassa olen töissä ja paljon autolla siellä joudun ajelemaan.. Tottumus kysymys. Alussa pelotti /k jännitti, mutta nyt tietää mistä kannattaa ajaa ja mitä katsoa. Ratikoita joo kannattaa huomioida :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tamperelainen ja ajan ihan mielelläni Helsingissä. Siellä annetaan tosi hyvin tietä rampeilta tulijoille ja kaistan vaihtajille, toisin kuin Tampereella. Mutta sitten pitää mennä kanssa, eikä jäädä jahkaamaan!
Vierailija kirjoitti:
Olen tamperelainen ja ajan ihan mielelläni Helsingissä. Siellä annetaan tosi hyvin tietä rampeilta tulijoille ja kaistan vaihtajille, toisin kuin Tampereella. Mutta sitten pitää mennä kanssa, eikä jäädä jahkaamaan!
Sama havainto mullakin, Helsingissä näyttävät ymmärtävän, että liikenne toimii paljon paremmin, kun sitä tahallaan viivästetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun itse keskustan liepeillä mutta en tosiaan lähde ihan ytimeen ellei ole pakko (esim. jos pitää 20kg painava espressokone viedä huoltoon). En pelkää keskustassa ajamista, mutta siitä on nautinto kaukana. Ruuhkat ja mukulakivet ja what not.
Mutta jos joutuu keskustassa ajamaan, niin ei siihen auta muu kuin totuttelu. Jos ajaa samoja reittejä pitkin, oppii kyllä muistamaan millä kaistalla kannattaa mennä ettei joudu myöhemmin toisten armoille. Sama koskee tietynlaista päättäväisyyttä. En ole ihan niitä, joiden mielestä onnistuneen kaistanvaihdon edellytys on täydellinen yllätys. Mutta jos kaistaa pitää vaihtaa, niin pieni kiihdytys sopivaan rakoon voi olla joskus ihan jees sen sijaan että jäisi paikalleen vilkku päällä odottelemaan, josko joku ystävällinen päästäisi.
LOL
Oletteko ajaneet missaan Intian kaupungissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkkaavaisuutta ja hyviä hermoja. Ahdistus ja stressi kannattaa unohtaa. Helpottaa kummasti, jos tunnet paikat. Esim. yksisuuntaisten katujen ja kääntymiskieltomerkkien sijainnit...
Minua ärsyttää risteykset, joissa kaista tekee mutkan keskellä risteystä! Varsinkin silloin, kun tie on lumen peitossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingissä ajeluun tottuu, kun tekee sitä 2-3 vuotta vähintään.
Pori on paljon pahempi yksisuuntaisten katujen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
LOL
Oletteko ajaneet missaan Intian kaupungissa?
Hyvä kysymys ihan minkä tahansa kommentin kohdalla.
LOL. LOL. LOL!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
LOL
Oletteko ajaneet missaan Intian kaupungissa?
Onko Intiat tiet lumen ja jään peitossa puolet vuodesta?
Vierailija kirjoitti:
LOL
Oletteko ajaneet missaan Intian kaupungissa?
Typerä kysymys. On eri asia perseillä paikassa missä kaikki perseilee, kuin että tunnollisena perseilee (lähes) yksinään paikassa missä kaikki muut vaikuttavat osaavan homman nimen.
Luovuppa kortistasi. Ihan liikennesääntöjä noudattamalla pärjää.
-bemarimies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LOL
Oletteko ajaneet missaan Intian kaupungissa?
\
Onko Intiat tiet lumen ja jään peitossa puolet vuodesta?
Pohjoisen vuorilla on lunta mutta ei ihan puolta vuotta. Sensijaan on lumi- ja kivivyoryja. Syvat rotkot alkavat ihan kapean tien vieresta eika ole kaiteita.
Lehmat makaa kadulla ja liikenteessa on aasin vetamia karryja ja vesipuhveleita ja vaikka mita elainkuntaa.
Rikshat pujottelee autojen seassa ja niita nakee usein ohjattavan jalalla.
Kaikkeen tottuu.
Niin on. Mä inhoan sitä mitä syvimmin. Aina kun voin, menen sinne julkisilla, mutta kaikkialle ei vain voi mennä. Minä asun kehyskunnassa alle tunnin matkan pääsäs Helsingistä. Olen aika ajoin joutunut asioimaan esim. Kätilöopistolla lääkärillä, kun sinne oli tarvitsemani sairaalahoito keskitetty. Ihan täyttä tuskaa oli aina sinne ajaa. Bussilla meno olisi tarkoittanut hyvin hankalaa monen tunnin matkaa, ensin Kamppiin omalta kunnalta ja sieltä jollain bussilla tai parillakin tuonne sairaalaan. Ei siihen yksinkertaisesti ollut riittävästi aikaa, joten pakko kestää ja ajaa reippaasti vain.
Samaten kävin yhessä vaiheessa pari kuukautta kurssia Vallilassa. Sinnekaan ei suoria busseja mennyt, alussa kuljin vajaan tunnin matkan sopivaan kohtaan jonnekin Töölöön missä omalta kunnalta tuleva bussi meni ja siitä vaihoin sitten loppumatkaksi Hesingin sisäiseen bussiin. Lopulta sentään hermo meni siihen niin rohkaistuin ajamaan sinne autolla vain. Ekalla kerralla reitti oli uusi ja tunnit alkoi niin että piti pahimpaan neljän ruuhkaan mennä sinne ajamaan, joten vähältä piti etten jumahtanut keskelle risteystä ja ratikka puksutti suoraan kohti, siinä sitten paniikissa miettimään mihin oikein pääsee kun eessä oleva oli jumittunut eteeni kans ja hyi että...
Vaan kyllä siihen aina tottuu kun hetken ajaa. Selviän sillä että ajan navigaattori tutullakin reitillä tukenani, koska jos tulee se tilanne että on tehtävä joku paniikkiratkaisu milloin tietyön ja milloin minkäkin takia ja vaihettava tutulta reitiltä pois, navigaattori auttaa ees hieman. Että pysyy rauhallisena kun on ees jokin suunta siellä kaiken vilskeen keskellä...
Mutta ei siitä kyllä nauti. Aina pitää itselleen toistaa jos sinnepäin on autolla mentävä, että ajallisesti se pahin hetki on usein vain tyyliin vartti, vartti kovaa stressiä sydän kurkkuun hyppien kun pelottaa että joku ajaa päin, hyppää alle tai itse kämmää, mutta kyllä sen kestää kun pakko on... Toistaiseksi on kolhuitta selvinnyt. Pahinta siellä on se tietöitten ja muitten juttujen tuoma määrä poikkeuksia, tuttukin reitti voi vaatia melkein joka kerta jotain soveltamista.
Hupaisa keskustelu, t: raitiovaununkuljettaja :D
No Helsingissä autoilusta on tarkoituksella tehty hankalaa, jotta ihmiset käyttäisivät julkisia.