Lue keskustelun säännöt.
Kun ystävä ottaa tapaamisiin mukaan lapsensa
24.03.2018 |
Tulipa taas pettynyt olo. Oli sovittu lauantaipäivän vietosta parin ystävän kesken minun luonani. Olin kovasti odottanut päivää ja että päästään juttelemaan aikuisten kesken aikuisten juttuja. Ystävä ilmoittaa tuntia aikaisemmin, että äidillensä, jonka oli tarkoitus hoitaa lasta ei pääsekään hoitoavuksi ja tuo lapsen mukanaan. Ei siis pahoitellut, ei kysynyt onko ok, ihan vaan ilmoitti, että tulevat tyttärensä 8v. kanssa. No, vierailu oli ihan mukava, mutta aivan erilainen tietenkin, kun siinä on lapsi läsnä.Mistään syvällisemmästä juttelusta ei tullut mitään. Lapsi on ihana ja herttainen, mutta kun olisin nyt oikeasti kaivannut ystävieni seuraa ja kunnon juttelua. Olisi oikeasti tehnyt mieli sanoa, että no harmi ettei hoitoapu onnistunut, sovitaanko uusi aika... Olisin odottanut ystävältä edes jotain pahoittelut että tuo mukaan lapsensa. Siis toki ymmärrän, että jos hoitoapu peruuntuu niin muuta mahdollisuutta ei ole kuin ottaa lapsi mukaan tai jäädä kotiin, mutta silti.. Tuo asenne, että ei edes pahoitella muuttunutta tilannetta kyllä sapettaa. Ja erityisesti siksi, että aikuisten tapaamiset on nykyään harvinaista herkkua, jotka ovat itselleni tosi tärkeitä hetkiä, joita odotan kovasti.
Nipotanko turhasta? Onko ihan ok tuntea ärsyyntymistä?
Kommentit (32)
Saattaa sitä sinun ystävääsikin harmittaa, ei vain tuo sitä esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä tilanteita tulee kyllä itsellekin välillä eteen, että joutuu valitsemaan peruuntuuko treffit vai ottaako lapsen mukaan. Aina kyllä pahoittelen tällaista tilannetta! Ei tulisi mieleenkään vaan ilmoittaa, että lapsi tulee mukaan, vaan aina pahoittelen ja kysyn onko ok vai haluaako vastapuoli sopia uuden ajan.
Mulla on niin vähän ystäviä, että ottakoot vaikka naapurin vuohen mukaan jos kerrankin joku tulossa kylään. Voihan lapselle antaa puhelimen ja pistää siihen piirretyt. Tuskin lasta niin ne aikuisten jutut kiinnosti, että niitä olisi korvat tarkkana kuunnellut.
Pettymys se kaverillesikin varmasti oli kun ei päässytkään yksin. Oli kuitenkin niin odottanut tapaamistasi että tuli lapsenkin kanssa.
Nipotat ihan aiheesta. Minua ärsyttää myös ne, jotka olettavat, että heidän lapsensa ovat aina tervetulleita tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Silloin kun omat lapset oli pieniä, niin pyysin ystävät nimen omaan -K18- illanviettoon. Yksi ystävistä ei koskaan ymmärtänyt ja toi lapsensa, vaikka ukko oli kotona. Alettiin kaveriporukan kanssa jättää se harvojen yhteisiltojen ulkopuolelle.
Yksi ystävistäni toi lapsensa kerran naisten mökkiviikonlopulle vain siksi, että hänellä ei työn puolesta ollut niin paljoa aikaa lapsilleen ja halusi silti nähdä ystäviään. Tosin kävivät vain päivällä piipahtamassa, mutta kyllä oli vaivaannuttava tilanne, kun lähdettiin sinne juuri siksi, että päästään tauolle omista lapsista ja perheestä. Osa oli jo ehtinyt hieman humaltua ja ärsytti, ettei voinut rentoutua ja juoda siideriänsä rauhassa, kun lapset katsoi "juopottelua" vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mielestäni nipotat turhasta. Elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee. Sitten voi ottaa kaiken irti siitä, mikä tulee eteen.
No mutta miksi et sanonut? Kyllähän tuon voi muotoilla niin, ettei se kuulosta miltään nipottavalta lapsivihaajalta. :D Mä olen ainakin sanonut, eikä ole tullut mitään ongelmia koskaan ja ainakaan tietääkseni kukaan ei ole sen suuremmin loukkaantunut. Ensi kerralla ole valmiina heti sanomaan ystävällisesti, että toivot iltaa tällä kertaa vain aikuisten kesken. Jotkut ihmiset eivät tarkoita tuollaisella mitään ilkeää, eivätkä jotenkin tajua sitä tilannetta. Siksi onkin tärkeää, että sanotaan suoraan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet tekemisissä perheellisten kanssa? Pidä lapsettomat ystäväsi ja unohda ne, joilla on lapsia. He ovat valintansa tehneet.
Voi jeesus. En tajua tuollaista. Mitä ihmeen ”aikuisten asioita” sinun täytyy päästä lötisemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tekemisissä perheellisten kanssa? Pidä lapsettomat ystäväsi ja unohda ne, joilla on lapsia. He ovat valintansa tehneet.
Minkä ihmeen takia en olisi tekemisissä perheellisten kanssa? Olen itsekin perheellinen. Lapset ja mies oli päivän mummolassa juuri siksi, että saamme rauhassa nähdä ystävien kesken...
Ap
Tulee mieleen sellainen vaihtoehto, että jos nainen ei jätä lasta isän hoitoon koska mies ei ole siinä kunnossa että kykenisi huolehtimaan tästä. Siis mies onkin vetänyt pään täyteen, vaikka vaimo on odottanut koko viikon yhteistä iltaa kaverien kanssa. Ei ole omakohtainen kokemus, mutta mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni ärsyttää nämä ystävät jotka ottavat lapsensa mukaan. Jos on joku alle 8v ja annan sille vähä huomiota niin eikös tämä lapsukainen ole koko aika pälpättämässä. Siinä sitä sitten onkin väkisin "keskustellut" 4h lapsen kanssa hänen harrastuksistaan ym lasten juttuja, Ei ollut kiva nähdä kaveria kun joutui viihdyttämään hänen jälkikasvuaan. Mutta eipä sekään ole kiva kaveritapaaminen kun mukana on 13v nuori. Kyllä siinakin jutut jää melko pinnalliseksi kun yksi on kuuntelemassa aikuisten juttuja.
En ole tullut ajatelleeksi tuota asiaa koskaan yhden ystäväni kohdalla. Kun tavataan, niin yleensä harvoin niin, että hänellä on lapset kotona. Mutta..sovitaan aina treffit moneksi tunniksi ja siinä puuhaillaan kaikkea. Joten sitten lapsetkin ovat puuhanneet omiaan, toisaalta olen aina ehtinyt tutustua lapsiinkin siinä ja tykkkään siitäkin asiasta. Mutta aina on löytynyt noista tapaamisista sitten ne aikuisten hetket, kun juodaankin kahvit kahdestaan ja puhutaan asioista.
Mun mielestä siis jos noin käy kuten aloittajalla, niin voi miettiä sitä, onko jotain paikkaa, jossa voi treffata niin, että lapsi voi välillä touhuta omiaan tai joku aikuinen voi (jos hän siitä tykkää) touhuta lapsen kanssa jotain välillä ja sitten aikuisetkin voivat siinä lomassa jutella omia juttujaan.
Ehkä myös ystävä voi kokea tuon asian esillenoston vähän syyttävänä jos otat asian esiin sillei "toivon ettet tuo lastasi", minusta saman asian voi esittää pehmeämminkin ja positiivisesti ja ehdottaa itse vaihtoehtoja, joiden näkisi toimivan parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä kyllä ymmärrän ap:n pettymyksen.
Ei siinä lasten lasnäollessa ole mahdollisuutta rauhalliseen kohtaamiseen ystävien kesken. Se on sellaista erilaista yhdessäoloa sitten. Mukavaa sekin, mutta erilaista.
Jotkut lapselliset ystävät eivät ymmärrä, että ei minulla ole mitään heidän lapsiaan vastaan, päinvastoin, pidän lapsista kovasti. Mutta aikuisten ystävyyssuhteet ohenevat, jos ei ole tarpeeksi mahdollisuutta tapaamisiin ja keskusteluun ilman lapsia.
Minulle käy turhan usein noin eli sovin tapaamisen, mutta sitten miehelle tulee työvuoro (yrittäjä, pakko paikata, jos työntekijä on sairaana) eikä lasta saa pika-aikataululla siskolleni tai kummilleen. Ilmoitan silloin, että tapaaminen peruuntuu, koska todella moni tuttuni on "aikuisten juttujen" kertoja eli pitää minua terapeuttina, ne jutut ei sovi lasten korville. Saan kuulla olevani ikävä ihminen, kun asetan lapsen tapaamisen edelle, eikö lapsi voisi mennä kaverille (joo,varmasti 3v on tervetullut samantien kavereille) tai isän kanssa töihin.
Olen huomannut, että vähitellen välttelen näiden kaveritapaamisten sopimista ja menen mieluummin siskon tai kälyn kanssa kahville ja shoppailemaan. He eivät vedä hernettä nenään, vaikka lapsi tulisi mukaan.
Minä sovin kerran lapsettoman ystävän kanssa tapaamisesta. Lapsi sairastuikin oksennustautiin (4v), joten en voinut jättää isoveljensä vastuulle oksentelevaa lasta. Mies oli töissä, joten hän ei voinut tulla kaveriksi.
Kaveri suuttui ja ei ole sen jälkeen pitänyt yhteyttä, kun petin hänet tällä ikävällä tavalla.
Harmitti ensin, mutta kun kaveri suuttui, olinkin tyytyväinen, koska tuollaisia kavereita en kyllä tarvitsekaan.
Miten keskustelut vaikka parisuhteesta, seksistä, sukulaisen mielenterveysongelmista, töistä, viimeksi lukemistasi kirjoista... tai vaikka mistä maan ja taivaan välillä niinku ystävien kesken kuuluu, kun lapsi istuu samassa huoneessa?
Lapsitapaamiset on kivoja, mutta täysin erilaisia kuin aikuisten keskinäiset tapaamiset. Vauvat on asia erikseen, ne vielä enimmäkseen vaan olla möllöttää mukana. :)
Jos kyseessä on poikkeus, minusta ap voisit joustaa. Jos kyseessä on toistuva tapa, sanoisin siitä varovaisesti ystävälle.
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä on poikkeus, minusta ap voisit joustaa. Jos kyseessä on toistuva tapa, sanoisin siitä varovaisesti ystävälle.
Tässä on hyvä neuvo, ja oikeastaan ainoa hyvä neuvo.
Voin kolmen lapsen lähes tukiverkottomana ja yrittäjämiehen vaimona kertoa, että ei se minustakaan ole ollut kivaa perua tapaamisia. Mutta jos ystäviä ollaan, luulisi että sen ystävän elämäntilanne olisi tiedossa ja sille löytyisi ymmärrystä.
Itse menetin kaverin, joka hermostui kun en kahtena kertana päässyt hänen luokseen. Ensimmäisellä kerralla esikoinen oksensi sinä aamuna, ja toisella kerralla olin itse valvonut yön heräilevän vauvan kanssa. Pyysin anteeksi, etten jaksanut lähteä taaperon ja vauvan kanssa kahdella eri bussilla toiselle puolelle kaupunkia. Jätin sanomatta, että olin aivan poikki muutenkin ja itkun partaalla. Vastineeksi sain haista paska - toivotuksen ja katkotut välit.
Ymmärrän hyvin.
Meillä oli niin, kun lapsi huomasi olevansa kiusaannuttava, levottomuus lisääntyi, vaikka todellisuudessa hän oli helpoimpia lapsia joita ikinä olin nähnyt.
Aikuisen ei kannata säästää itseään, pian voidaan unohtaa, jos ei paljon läsnä. Sitten aikuinen muuttuu lapseksi.
Sano ihmeessä ystävällisesti ensi kerralla asiasta, ei ystäväsi varmasti pahaa tarkoittanut. Hänelle ei ehkä tullut mieleen, että lapsensa häiritsisi juuri sellaista iltaa, minkä sinä olit ajatellut viettää, kun tuskin tiesi tarkemmin ajatuksistasi.