Lue keskustelun säännöt.
Kun ystävä ottaa tapaamisiin mukaan lapsensa
24.03.2018 |
Tulipa taas pettynyt olo. Oli sovittu lauantaipäivän vietosta parin ystävän kesken minun luonani. Olin kovasti odottanut päivää ja että päästään juttelemaan aikuisten kesken aikuisten juttuja. Ystävä ilmoittaa tuntia aikaisemmin, että äidillensä, jonka oli tarkoitus hoitaa lasta ei pääsekään hoitoavuksi ja tuo lapsen mukanaan. Ei siis pahoitellut, ei kysynyt onko ok, ihan vaan ilmoitti, että tulevat tyttärensä 8v. kanssa. No, vierailu oli ihan mukava, mutta aivan erilainen tietenkin, kun siinä on lapsi läsnä.Mistään syvällisemmästä juttelusta ei tullut mitään. Lapsi on ihana ja herttainen, mutta kun olisin nyt oikeasti kaivannut ystävieni seuraa ja kunnon juttelua. Olisi oikeasti tehnyt mieli sanoa, että no harmi ettei hoitoapu onnistunut, sovitaanko uusi aika... Olisin odottanut ystävältä edes jotain pahoittelut että tuo mukaan lapsensa. Siis toki ymmärrän, että jos hoitoapu peruuntuu niin muuta mahdollisuutta ei ole kuin ottaa lapsi mukaan tai jäädä kotiin, mutta silti.. Tuo asenne, että ei edes pahoitella muuttunutta tilannetta kyllä sapettaa. Ja erityisesti siksi, että aikuisten tapaamiset on nykyään harvinaista herkkua, jotka ovat itselleni tosi tärkeitä hetkiä, joita odotan kovasti.
Nipotanko turhasta? Onko ihan ok tuntea ärsyyntymistä?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Nipotat ihan aiheesta. Minua ärsyttää myös ne, jotka olettavat, että heidän lapsensa ovat aina tervetulleita tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Silloin kun omat lapset oli pieniä, niin pyysin ystävät nimen omaan -K18- illanviettoon. Yksi ystävistä ei koskaan ymmärtänyt ja toi lapsensa, vaikka ukko oli kotona. Alettiin kaveriporukan kanssa jättää se harvojen yhteisiltojen ulkopuolelle.
Yksi ystävistäni toi lapsensa kerran naisten mökkiviikonlopulle vain siksi, että hänellä ei työn puolesta ollut niin paljoa aikaa lapsilleen ja halusi silti nähdä ystäviään. Tosin kävivät vain päivällä piipahtamassa, mutta kyllä oli vaivaannuttava tilanne, kun lähdettiin sinne juuri siksi, että päästään tauolle omista lapsista ja perheestä. Osa oli jo ehtinyt hieman humaltua ja ärsytti, ettei voinut rentoutua ja juoda siideriänsä rauhassa, kun lapset katsoi "juopottelua" vierestä.
Mulla on parikin tälläistä tuttua. Toisella on 3 lasta ja mies tekee perustoimisto työaikaa.
Ja aina ottaa kaikki lapset mukaan. Eikä siinä kaikki. Haluaa apua lasten hoitoon. Onko täällä maitoa? Ei maitoa ? No mitä mun lapset sitten juo ? Voitko hakea ? Ihan pokkana puhuu näin, kun tulee likkojen illanviettoon.
Itse yhden kerran , kun pidin juhlat meillä, siis ekaksi tultiin meille, sitten baariin, sanoin sinä voit tulla yksin, mutta et ota lapsia mukaan. Soitti päivällä ja sanoi mies ei voi katsoa lapsia, sanoin et tule lasten kanssa.
No, tuli silti. Olin silloin paljon nuorempi ja näin ovisilmästä tulee lapsien kanssa, emme avanneet ovea.
Nyt hänen lapset ovat jo aikuisia, mutta tämän jälkeen häntä ei enää kutsuttu minnekään ja sanottiin suoraan kun raahaat aina muksusi mukaan.
Toinen on serkkuni. On opettaja, ollut 15 v. Lapset ovat alakoulussa ja sanoo ei halua olla lapsista erossa. On käsityönopettaja, ei liikaa kokeita tarkistella jne. Mutta ei voi lähteä minnekään ilman lapsia, lisäksi jos törmäämme esim kaupungilla aina odottaa jokainen auttaa kaikessa, anna nenäliina, haetko ton jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten keskustelut vaikka parisuhteesta, seksistä, sukulaisen mielenterveysongelmista, töistä, viimeksi lukemistasi kirjoista... tai vaikka mistä maan ja taivaan välillä niinku ystävien kesken kuuluu, kun lapsi istuu samassa huoneessa?
Lapsitapaamiset on kivoja, mutta täysin erilaisia kuin aikuisten keskinäiset tapaamiset. Vauvat on asia erikseen, ne vielä enimmäkseen vaan olla möllöttää mukana. :)
Jos kyseessä on poikkeus, minusta ap voisit joustaa. Jos kyseessä on toistuva tapa, sanoisin siitä varovaisesti ystävälle.
Miksi te keskustelette parisuhdeongelmista, seksistä, sukulaisista jonkun kanssa???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten keskustelut vaikka parisuhteesta, seksistä, sukulaisen mielenterveysongelmista, töistä, viimeksi lukemistasi kirjoista... tai vaikka mistä maan ja taivaan välillä niinku ystävien kesken kuuluu, kun lapsi istuu samassa huoneessa?
Lapsitapaamiset on kivoja, mutta täysin erilaisia kuin aikuisten keskinäiset tapaamiset. Vauvat on asia erikseen, ne vielä enimmäkseen vaan olla möllöttää mukana. :)
Jos kyseessä on poikkeus, minusta ap voisit joustaa. Jos kyseessä on toistuva tapa, sanoisin siitä varovaisesti ystävälle.
Miksi te keskustelette parisuhdeongelmista, seksistä, sukulaisista jonkun kanssa???
Miksi ei? Sehän on ihan normaalia.
Miksi te keskustelette parisuhdeongelmista, seksistä, sukulaisista jonkun kanssa???[/quote]
Öö, mistä sä sitten keskustelut ystävien kanssa, säästä? Mä ainakin puhun ystävilleni siitä, mitä mulle oikeasti kuuluu. Tietenkään en jaa vaikka parisuhteesta kaikista intiimeimpiä asioita, mutta yleisemmällä tasolla tottakai jaan asioita omasta elämästäni.
Mulla oli samanlainen tilanne eli aikaa varattu parhaan ystävän kanssa jutusteluun. No eikös se ystävä sitten pölähdäkin puolisonsa ja kahden alle 5-vuotiaan kanssa paikalle. Ensin harmitti, mutta loppujen lopuksi meillä olikin todella kiva päivä yhdessä. Roll with the punches. Silloin tulee vain erilainen vierailu ja toisenlaista kivaa. Ei se elämä muutenkaan mene niin kuin on suunnitellut. Aikaa ja iloa menee vaan hukkaan, jos jää harmituksessa rypemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te keskustelette parisuhdeongelmista, seksistä, sukulaisista jonkun kanssa???
Öö, mistä sä sitten keskustelut ystävien kanssa, säästä? Mä ainakin puhun ystävilleni siitä, mitä mulle oikeasti kuuluu. Tietenkään en jaa vaikka parisuhteesta kaikista intiimeimpiä asioita, mutta yleisemmällä tasolla tottakai jaan asioita omasta elämästäni.
Öh. No en minä ole ystävieni kanssa missään juoruämmä-gatheringissa ja kyllä mun elämään kuuluu olennaisemmin ne oikeasti omat asiani. Ura, työ, kiinnostuksen kohteet, maailman tapahtumat.
Ihan kuin naiset eläisi jossain haaremissa, jossa ainoa elämänsisältö on mies ja tämän äiti. Jestas!
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samanlainen tilanne eli aikaa varattu parhaan ystävän kanssa jutusteluun. No eikös se ystävä sitten pölähdäkin puolisonsa ja kahden alle 5-vuotiaan kanssa paikalle. Ensin harmitti, mutta loppujen lopuksi meillä olikin todella kiva päivä yhdessä. Roll with the punches. Silloin tulee vain erilainen vierailu ja toisenlaista kivaa. Ei se elämä muutenkaan mene niin kuin on suunnitellut. Aikaa ja iloa menee vaan hukkaan, jos jää harmituksessa rypemään.
Joo, totta turiset, että tilanteet voi vaan välillä ottaa sellaisena kuin ne eteen tulee ja yrittää ottaa ilo irti. Mutta se, mitä en voi sietää, on se ettei ilmoiteta muutoksesta ja pahoittella oikeasti. Musta sellainen on suorastaan törkeän huonoa ja itsekästä käyttäytymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ärtymyksesi, mutta ilmeisesti kyseessä oli poikkeustilanne. Jos näin, en sanoisi ystävälle mitään.
Ymmärrän myös, miksi ystäväsi ei pahoitellut, hänen tyttärensä oli todennäköisesti kuuloetäisyydellä. Ei lapsen kuullen voi pahoitella, että joutuu ottamaan mukaan.
Minulle itse asiassa kävi näin, äitini pahoitteli lasten mukaan ottamista kun lastenhoitaja oli sairastunut. Illan emäntä myös kiukutteli, kun olivat valmistautuneet aikuisten illanviettoon. No, ymmärsin kaiken ja voitte uskoa että tuntui 10 vuotiaasta hirveälle. Pikkusisko ei tajunnut mistään mitään. Sen koommin en suostunut noille tuttaville menemään ja kun tulivat meille lapsinensa kylään, keksin aina parempaa tekemistä.
Miksi tästä pitää kirjoittaa keskustelupalstalle? Siis kun kyläily ei mennytkään putkeen, niin pitää kirjoittaa vauvapalstalle? Tää on taas näitä ihme tiukkapipojuttuja. Joo, kaverisi olisi ollut kohteliasta kysyä, käykö se, että tulee lapsen kanssa. Mutta en myöslään ymmärrä, miksi tällainen numero pikku asiasta? Ettekö te voi nähdä pian uudelleen ilman lapsia? Lasten kanssa kun hommat ei aina mene suunnitellusti, valitettavasti. Jos mun ystävä tulisi yllättäen lapsen kanssa, niin ymmärtäisin kyllä. Mutta suomalaisessa kulttuurissa lapsi on joku kauhuskenaario, joka pilaa kaiken ilmestyessään paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ystäväsi ei pahoitellut sitä, että hänen lapsensa tuli mukaan. Ehkä se siis ei tuntunut hänestä kauhealta ja ikävältä vaan ihan ok-asialta. Sen takia hän ei ymmärtänyt, että sinä kieriskelet nyt itsemurhan partaalla sen asian takia.
En ihmettele yhtään, että lapsen isoäiti perui hoitoapunsa tuollaisen asian takia. Eihän kaverille meneminen ole mikään varsinainen avuntarvetilanne. Kaverille mennään sitten, kun puoliso katsoo lasten perään.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ystäväsi ei pahoitellut sitä, että hänen lapsensa tuli mukaan. Ehkä se siis ei tuntunut hänestä kauhealta ja ikävältä vaan ihan ok-asialta. Sen takia hän ei ymmärtänyt, että sinä kieriskelet nyt itsemurhan partaalla sen asian takia.
En ihmettele yhtään, että lapsen isoäiti perui hoitoapunsa tuollaisen asian takia. Eihän kaverille meneminen ole mikään varsinainen avuntarvetilanne. Kaverille mennään sitten, kun puoliso katsoo lasten perään.
Olet täydellinen esimerkki täälläkin kuvatusta ihmisestä, joka ei tajua miksi toisille on tärkeää tavata ilman lapsia. Lisäksi kyse on käytöstavoista.
Kuulostaa todella joustamattomalta ja lapselliselta toiminnalta kaveriltasi. Tietenkin ymmärrän, että elämäntilanteet vaan toisinaan pakottavat siihen, että toisinaan on pakko ottaa lapsi mukaan tai tehdä sovittuun muutoksia. Sellaistahan elämä on ja toisten elämäntilanteita tulee tietenkin tukea ja ymmärtää.
Jotenkin minua tässä päivässä kai ärsytti kaikista eniten se, että olin niin kovin odottanut yhteistä rauhallista aikaa ystävien kanssa ja sitten ystäväni vain ilmoitti ottavansa lapsen mukaan. Ei siis sanallakaan pahoitellut tai kysynyt onko ok. Jos hän olisi pahoitellut ja harmitellut asiaa itsekin ja selittänyt tilanteen auki paremmin, olisivat tunteeni varmaan hyvin toisenlaisia.
No, tämä oli vähän tällainen pettymyksestä nouseva tunnekuohu. Järjellä ymmärrän asiassa olevan monia puolia.
Ap