Miksi epäilen puolisoani jatkuvasti?
Epäilen siis jatkuvasti puolisoani siitä, että hänellä on sivusuhde. Tälle ei ole mitään todisteita, ei mitään, miten tämän voisin todistaa. Ainoastaan oma epäilys, joka ei jätä rauhaan. Toisinaan saattaa olla kausia esimerkiksi puoli vuotta, että oloni helpottuu, enkä koe epäilyksiä. Ja sitten se epäilys ei jätä rauhaan millään. Tuntuu, että se vaatii ja vaanii minua selvittämään tätä asiaa. En tiedä yhtään, miten selvittäisin tämän.
En jaksaisi epäillä miestäni! Mies on aivan ihana, mahtava isä, hieno puoliso. Seksi sujuu, voidaan jutella kaikesta, viihdytään hyvin toistemme seurassa. Kaikki tuntuu niin hienolta. Mutta. En pääse eroon siitä tunteesta, että jotain on meneillaan selkäni takana.
Mies vakuuttaa, että mitään ei ole! En jaksaisi häntä piinata enää tällä asialla. Enkä itseänikään.
Olen miettinyt, että johtuuko tämä asia vaan siitä, että nykyään joka tuutista tulee tätä pettämiskamaa? Miten hienoo se on, eikä mitään enää arvosteta.
Näkemyksiä kaipailisin.
Kommentit (45)
Et luota itseesi joten et luota myöskään puolisoosi.
No tässähän on kaksi vaihtoehtoa, joko miehesi oikeasti pettää sinua tai sitten epäilet ihan turhaan.
Jos miehesi oikeasti pettää sinua, niin se luultavasti tulee sinulle ennen pitkää ilmi, ja liittosi loppuu eroon siinä kohdin.
Jos taas epäilet turhaan, niin liittosi loppuu eroon jatkuvien turhien epäilyjesi vuoksi, koska mies kyllästyy kun et luota häneen vaikka hän on luottamuksen arvoinen.
Etkö voisi vain valita luottaa ja olla epäilemättä kunnes jotain oikeita todisteita tulee? Se on ainoa tapa pelastaa liitto. Se ei silti takaa, että eroa ei tulisi, koska saattaahan mies oikeasti pettää. Mutta siinä on kuitenkin se mahdollisuus, että eroa ei tule eikä mies petä.
Itselläni mennyt niin, että tuntemukset olivat täysin oikeita. Sellaista vain oli ilmassa, vaikka mies aivan muuta vakuutteli. Kolmatta vuotta jo sivussa pyöritti toista naista.
Sen vain jotenkin tietää kun ei ole ainoa. Ja jos miehellä toinen nainen kumpikaan ei ole silloin ykkönen vaan molempia petetään ja molemmille valehdellaan.
No siis mistä tuo tunne tulee? Onko mies sitten niinä jaksoina etäisempi, ylitöitä, tms? Usein osaamme tulkita läheistemme olotiloja jne, kyllä sen huomaa jos toisessa joku mättää vaikka näennäisesti kaikki kuten ennen. Se voi olla pientä kireyttä, mies joutuu aavistuksen pinnistelemään että jaksaa arkea ja kiinnostua siitä tms mitä ensisilmäyksellä ei huomaisi.
Jos aina epäilyttää, niin voit etsiä todisteita: on yksityisetsivää, voit itse tutkia jotain varovasti /asiallisesti jne. Onko mies pelimies vai jotain muuta.
Olet sairaalloisen mustasukkainen.
Vierailija kirjoitti:
No siis mistä tuo tunne tulee? Onko mies sitten niinä jaksoina etäisempi, ylitöitä, tms? Usein osaamme tulkita läheistemme olotiloja jne, kyllä sen huomaa jos toisessa joku mättää vaikka näennäisesti kaikki kuten ennen. Se voi olla pientä kireyttä, mies joutuu aavistuksen pinnistelemään että jaksaa arkea ja kiinnostua siitä tms mitä ensisilmäyksellä ei huomaisi.
Olisi kyllä kamalaa elää suhteessa jossa puoliso kaiken aikaa arvioi sitä olenko jotenkin kireämpi kuin puoli vuotta sitten yms. On ihan luonnollista että välillä joutuu pinnidtelemään jaksaakseen eikä se kerro mistään pettämisestä tai pariduhdengelmista muutenkaan.
Sä.et voi päättää, mitä toinen ihminen tekee. Eli et voi vaikuttaa, pettääkö puolisosi sua.
Voit vaikuttaa vain itseesi ja tässä asiassa voit päättää, että joko luotat tai et.
Omat tunteesi ovat sinun hallussasi eikä miehesi.
Ja se mies on joko luottamuksesi arvoinen tai sitten ei. Se on hänen päätöksensä. Mutta avioliiton jatkaminen ilman luottamusta repii teidät molemmat rikki. Se on ainut varma asia tässä.
Sä.et voi päättää, mitä toinen ihminen tekee. Eli et voi vaikuttaa, pettääkö puolisosi sua.
Voit vaikuttaa vain itseesi ja tässä asiassa voit päättää, että joko luotat tai et.
Omat tunteesi ovat sinun hallussasi eikä miehesi.
Ja se mies on joko luottamuksesi arvoinen tai sitten ei. Se on hänen päätöksensä. Mutta avioliiton jatkaminen ilman luottamusta repii teidät molemmat rikki. Se on ainut varma asia tässä.
Mä olen epäillyt yli 20 vuotta ilman todisteita. Tiedän niin mistä puhut. Ja loppua omalle epäilylle ei näy vaikka mitä yrittäisi. Yhdessä ollaan vaikka aika ajoin raastaa molempia paljon.
Eläluuloinen persoona tai ahdistushäiriö.
Tuo on niin totta! Yritän kyllä parhaani mukaan ajatella, että jos jotain on, nii se ilmitulee kyllä. Mutta se on niin raastavaa, kun se epäilys vaan jostain tulee. Halusin tai en! Mutta haluan sen epäilyksen pois. Luottamukseen on kyllä tullut joskus aikoinaan särö. Että sitäkö sairastan?
Kuinka paljo ihmiset oikeesti touhuaa puolisoidensa selän takana? Sitä o nykyään iha liikaa, ja se on mun mielestä sairasta.
Rakastan miestäni kokoajan vaan enemmän, enkä haluaisi häntä menettää. Rakkauden myötä kiinnityn häneen liikaa, ja pelkään kai, että hän satuttaa mua. Mietin, voiko noin hyvää ihmistä minulle ollakaan? En usko siihen. Siksi kai epäilen.
En oo epävarma itestäni hänen suhteen. Oon kyllä joskus ollut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis mistä tuo tunne tulee? Onko mies sitten niinä jaksoina etäisempi, ylitöitä, tms? Usein osaamme tulkita läheistemme olotiloja jne, kyllä sen huomaa jos toisessa joku mättää vaikka näennäisesti kaikki kuten ennen. Se voi olla pientä kireyttä, mies joutuu aavistuksen pinnistelemään että jaksaa arkea ja kiinnostua siitä tms mitä ensisilmäyksellä ei huomaisi.
Olisi kyllä kamalaa elää suhteessa jossa puoliso kaiken aikaa arvioi sitä olenko jotenkin kireämpi kuin puoli vuotta sitten yms. On ihan luonnollista että välillä joutuu pinnidtelemään jaksaakseen eikä se kerro mistään pettämisestä tai pariduhdengelmista muutenkaan.
Samaa mieltä ehdottomasti. Mikään pieni kireys tai etäisempi olemus eivät todellakaan kerro vielä yhtään mitään. Tottakai joillain pettäjillä voi olla tuollaisia reaktioita, mutta todella monesta muustakin syystä voi tulla ihan samoja oireita parisuhteessa. Jos oikeasti haluaa tietää pettääkö toinen, niin on parasta selvittää sitten kunnon todisteet, eikä yrittää tarkkailla toisen käytöksestä jotain pieniä merkkejä.
Epäilevä kirjoitti:
Tuo on niin totta! Yritän kyllä parhaani mukaan ajatella, että jos jotain on, nii se ilmitulee kyllä. Mutta se on niin raastavaa, kun se epäilys vaan jostain tulee. Halusin tai en! Mutta haluan sen epäilyksen pois. Luottamukseen on kyllä tullut joskus aikoinaan särö. Että sitäkö sairastan?
Kuinka paljo ihmiset oikeesti touhuaa puolisoidensa selän takana? Sitä o nykyään iha liikaa, ja se on mun mielestä sairasta.Rakastan miestäni kokoajan vaan enemmän, enkä haluaisi häntä menettää. Rakkauden myötä kiinnityn häneen liikaa, ja pelkään kai, että hän satuttaa mua. Mietin, voiko noin hyvää ihmistä minulle ollakaan? En usko siihen. Siksi kai epäilen.
En oo epävarma itestäni hänen suhteen. Oon kyllä joskus ollut.
Ap
Vahvasti kuulostaa tuolta edelliseltä eli jonkinlaiselta ahdistukselta tai sitten vain olet luonteeltasi epäluuloinen.
Sinuna joko palkkaisin yksityisetsivän... tai yrittäisin yhteisten tuttavien kautta saada selville miehen tekemisiä.
Tosiasia on että suuri osa liitoista päättyy eroon ennemmin tai myöhemmin. Myös ne joista ei olisi ikinä uskonut.
- oletko ollut aina tässä suhteessa tällainen? Entä aiemmissa suhteissa?
- onko miehen käytöksessä jotakin poikkeavaa/syytä epäilyyn?
Vierailija kirjoitti:
Sinuna joko palkkaisin yksityisetsivän... tai yrittäisin yhteisten tuttavien kautta saada selville miehen tekemisiä.
Tosiasia on että suuri osa liitoista päättyy eroon ennemmin tai myöhemmin. Myös ne joista ei olisi ikinä uskonut.
Joo liiton saa tuhottua kyllä vähemmälläkin ei sen takia kannata yksityisetsivää palkata.
Minusta tuohon kannattaisi hakea jotakin ulkopuolista keskustelu apua.
Jos se johtuisi tosta pettämiskamasta suurin osa varmasti epäilisin puolisoaan mutta itse en ainakaan ole sellaista lähipiirissäni huomannut.