Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä sosiaalisten tilanteiden pelko? En jaksa enää.
14.03.2018 |
En pysty puhumaan kunnolla jos olen usean ihmisen huomion kohteena. Alan äärimmäisessä määrin tarkkailla itseäni. Esim aamulla töissä jos jokaisen pitää sanoa jokin juttu tiimipalaverissa niin ahdistaa sikana se oma vuoro. Sydän hakkaa ja pää tyhjenee. En pysty ajatella siinä tilanteessa lainkaan. Pelkään että puhe ei kulje ja alan änkyttää.. ja alan puhuu liian nopeesti jolloin puhe puuroutuu herkästi.
Mikä mua vaivaa?
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään oikeasti että sekoan tämän takia ja jään loppuelämäkseni sairaseläkkeelle. Vaikka olen vasta 25v pian maisteriksi valmistuva nainen. Potentiaalia olisi vaikka mihin mutta tämä asia pilaa elämäni.
Ap
Ihan oikeasti. Haluaisin tietää miltä "normaalin" ihmisen olo tuntuu päässä vastaavassa tilanteessa. Mikä ihme pala sieltä aivoista puuttuu kun ne ei "tajua" jännittää noita tilanteita ainakaan siinä määrin kuin minä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä pelko on lähtöisin?
En tiedä. Olen aina ollut melko samanlainen mutta tämä puheongelma on aika tuore juttu.
Ap
Jatka vaan harjoituksia. Sitten kun olet 500 kertaa esitellyt itsesi palavereissa eri kombinaatioille ja kertonut mielipiteitäsi, niin jossain vaiheessa huomaat tottuneesi tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla ollut ankara/ankarat vanhemmat? Tai sellaiset, jotka ovat kehuneet lähinnä hyvistä suorituksista? Tällainen kasvatustapa altistaa sille, miten kuvailet käyttäytyväsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ollut ankara/ankarat vanhemmat? Tai sellaiset, jotka ovat kehuneet lähinnä hyvistä suorituksista? Tällainen kasvatustapa altistaa sille, miten kuvailet käyttäytyväsi.
Oletko psykologi?
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti. Haluaisin tietää miltä "normaalin" ihmisen olo tuntuu päässä vastaavassa tilanteessa. Mikä ihme pala sieltä aivoista puuttuu kun ne ei "tajua" jännittää noita tilanteita ainakaan siinä määrin kuin minä?
Ap
Ei mikään pala puutu. Alkukantainen osa aivoista reagoi oikeastaan oikein tilanteeseen jossa olet "saalis" kun kaikki tuijottaa sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkistuta varastorauta-arvot, mulla helpompi olla sosiaalisissa tilanteissa kun oon ollu rautakuurilla 2 kk. Ei vie oireita pois mutta tekee niistä siedettäviä. Ei kannata lääkkeitä ihan heti ottaa, jos sais tolla helpottumaan. Pystyy tavallaan keskittymään tilanteeseen paremmin eikä käänny sisäänpäin.
Mene lääkärille puhumaan. Hän todennäköisesti ehdottaa beetasalpaajaa, esim. propral, joka on harmiton mutta monille erittäin tehokas lääke. Se helpottaa fyysisiä oireita niin, ettet enää keskity siihen jännittämiseen. Ainakin itsellä se vei myös pois tuon puheen puuroutumisen, punastelun, hikoilun ja hengästymisen.
Toivon, että olisin löytänyt lääkkeen jo nuorena enkä vasta keski-ikäisenä. Lääkettä voi ottaa vaikka päivittäin (esim. 3 kertaa päivässä), jolloin jännittäminen ei pääse yllättämään missään vaiheessa. Tai sitten ottaa vain akuuttiin tarpeeseen kuten kokouksia ja esiintymisiä varten.
Vierailija kirjoitti:
Mene lääkärille puhumaan. Hän todennäköisesti ehdottaa beetasalpaajaa, esim. propral, joka on harmiton mutta monille erittäin tehokas lääke. Se helpottaa fyysisiä oireita niin, ettet enää keskity siihen jännittämiseen. Ainakin itsellä se vei myös pois tuon puheen puuroutumisen, punastelun, hikoilun ja hengästymisen.
Toivon, että olisin löytänyt lääkkeen jo nuorena enkä vasta keski-ikäisenä. Lääkettä voi ottaa vaikka päivittäin (esim. 3 kertaa päivässä), jolloin jännittäminen ei pääse yllättämään missään vaiheessa. Tai sitten ottaa vain akuuttiin tarpeeseen kuten kokouksia ja esiintymisiä varten.
Hups, huomasin vasta nyt että kerroit jo ottavasi beetasalpaajaa. Se ei siis auta ellet nosta annostusta. Sitten varmaan psykoterapia olisi paikallaan. Rauhottavat lääkkeet, kuten diapami, ovat sivuvaikutuksiltaan sellaisia, etten ainakaan työkokouksiin ottaisi.
Selvittäisin itse myös vaihtoehtoisia hoitokeinoja ja terapioita, mutta jos niistä ei ole apua, sitten lääkäriin. Et ole ainoa, toivottavasti löydät apua tilanteeseen ja pääset eroon jännityksestä. Yksi konsti on ihan avoimesti kertoa asiasta kollegoille. Eräs johtoasemassa oleva tuttuni meni kerran ihan lukkoon juhlapuheensa aikana ja kertoi sen yleisölle ja ettei nyt pysty jatkamaan, sai sympatiat osakseen. Monia jännittää, muttei sitä aina huomaa..
Minulla on beetasalpaajia joita pieninä annoksina otan päivittäin. Myös opamoxia on mutta siitä tulee herkästi känninen olo.
Ap