Eroon huonosta itsetunnosta

Ideoita? En millään voi olla ainoa tällä palstalla, joka tekee tämän asian kanssa töitä. 😯

En usko että siihen auttaa mikään, tosin voisi miettiä niitä syitä mikä huonoon itsetuntoon vaikuttaa. Itselläni suurin syy on ulkönäkö: olen aika ruma nainen ja saan kuulla siitä esim. ruuhkabussissa, baareissa yms. Ja se syö itsetuntoani melkoisesti. Ei tee mieli oikein olla ihmisten kanssa tekemisissä, kun vielä näin aikuisiälläkin omasta ulkonäöstä vitsaillaan. Harrastuksia ei ole myöskään, tekis mieli erakoitua kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

En usko että siihen auttaa mikään, tosin voisi miettiä niitä syitä mikä huonoon itsetuntoon vaikuttaa. Itselläni suurin syy on ulkönäkö: olen aika ruma nainen ja saan kuulla siitä esim. ruuhkabussissa, baareissa yms. Ja se syö itsetuntoani melkoisesti. Ei tee mieli oikein olla ihmisten kanssa tekemisissä, kun vielä näin aikuisiälläkin omasta ulkonäöstä vitsaillaan. Harrastuksia ei ole myöskään, tekis mieli erakoitua kokonaan.

Hei, sä olet kaunis nainen! Moukkia typeryksiä ja hirveitä ihmisiä jotka sua haukkuu. Varmasti asiat heillä itsellään todella huonosti.

Tsemppiä nätti!

Ap:lle olet ihana ala ihailla itseäsi, se on ihan ok :)

Vierailija kirjoitti:

En usko että siihen auttaa mikään, tosin voisi miettiä niitä syitä mikä huonoon itsetuntoon vaikuttaa. Itselläni suurin syy on ulkönäkö: olen aika ruma nainen ja saan kuulla siitä esim. ruuhkabussissa, baareissa yms. Ja se syö itsetuntoani melkoisesti. Ei tee mieli oikein olla ihmisten kanssa tekemisissä, kun vielä näin aikuisiälläkin omasta ulkonäöstä vitsaillaan. Harrastuksia ei ole myöskään, tekis mieli erakoitua kokonaan.

Ovatpa ihmiset uskomattoman törkeitä!'Varmasti tuollaiseen käytökseen törmääminen vaikuttaa paljon omaan itsetuntoon. Tuli ikävä olo puolestasi. 😞

Ap

Olen hyväksynyt itsessäni sen, että minulla on hieman huono itsetunto. Mutä sitten, vaikka en olekaan aina niin itsevarma. Ihan hyvä ihmiseksi silti. Työni hoidan kunnolla ja kohtelen toisia ihmisiä hyvin. Elän elämääni ja teen asioita, mitä pidän tärkeänä. Millainen hyvän ihmisen pitäisi muka olla? Mikä tässä maailmassa riittää?

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle olet ihana ala ihailla itseäsi, se on ihan ok :)

Kiitos ❤ Yritän pitää positiivista fiilistä yllä, mutta se tuntuu ajoittain aika vaikealta. Erityisesti vaikeudet ihmissuhteissa saavat helposti itsetunnon romahtamaan alas uudelleen ja uudelleen.

Ap

Itse uskon vain ja ainoastaan kylmään konkretiaan sekä kuolemaan ja uudelleen syntymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Itse uskon vain ja ainoastaan kylmään konkretiaan sekä kuolemaan ja uudelleen syntymiseen.

Jaa, vai niin. Tämä meni nyt aika paljon aiheen ulkopuolelle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen hyväksynyt itsessäni sen, että minulla on hieman huono itsetunto. Mutä sitten, vaikka en olekaan aina niin itsevarma. Ihan hyvä ihmiseksi silti. Työni hoidan kunnolla ja kohtelen toisia ihmisiä hyvin. Elän elämääni ja teen asioita, mitä pidän tärkeänä. Millainen hyvän ihmisen pitäisi muka olla? Mikä tässä maailmassa riittää?

Hyvää pohdintaa! 👍

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen hyväksynyt itsessäni sen, että minulla on hieman huono itsetunto. Mutä sitten, vaikka en olekaan aina niin itsevarma. Ihan hyvä ihmiseksi silti. Työni hoidan kunnolla ja kohtelen toisia ihmisiä hyvin. Elän elämääni ja teen asioita, mitä pidän tärkeänä. Millainen hyvän ihmisen pitäisi muka olla? Mikä tässä maailmassa riittää?

Sinä riität juuri noin. hienoa! olet sinut itsesi ja maailman kanssa, se on arvokasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle olet ihana ala ihailla itseäsi, se on ihan ok :)

Kiitos ❤ Yritän pitää positiivista fiilistä yllä, mutta se tuntuu ajoittain aika vaikealta. Erityisesti vaikeudet ihmissuhteissa saavat helposti itsetunnon romahtamaan alas uudelleen ja uudelleen.

Ap

En tiedä ihmistä joka Ei kamppailisi ihmissuhteissaan, jos se lohduttaa yhtään. Uskon, että kaikilla ihmisillä taistelu ja kasvaminen liittyy nimenomaan ihmissuhteisiin. Ihmissuhteet on ihanimpia ja kamalimpia juttuja :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle olet ihana ala ihailla itseäsi, se on ihan ok :)

Kiitos ❤ Yritän pitää positiivista fiilistä yllä, mutta se tuntuu ajoittain aika vaikealta. Erityisesti vaikeudet ihmissuhteissa saavat helposti itsetunnon romahtamaan alas uudelleen ja uudelleen.

Ap

En tiedä ihmistä joka Ei kamppailisi ihmissuhteissaan, jos se lohduttaa yhtään. Uskon, että kaikilla ihmisillä taistelu ja kasvaminen liittyy nimenomaan ihmissuhteisiin. Ihmissuhteet on ihanimpia ja kamalimpia juttuja :)

Tämä on aivan totta, hyvä näkökulma! Aiemmin olen miettinyt paljon sitä, kuinka voisin saada jotkin ihmissuhteet toimimaan paremmin. Nyt yritän kääntää näkökulmaa siihen, että kuulostelen enemmän sitä, millainen olo minulla on jossain ihmissuhteessa ja ottaa sen toiminnassani huomioon. Ehkä ihmissuhteisiin liittyvät ristiriidat sitten vähitellen alkavat hiukan vähentyä.

Ap

up

Mulla oli tosi huono itsetunto pitkän koulukiusaamisen takia. Minä pääsin sen yli kahden keinon avulla:

ensiksi mietin, millainen haluan olla. Millä on väliä? Mitä minulla sitä varten on ja mitä pitää opetella? Aloin kehittää itseäni näissä suhteissa. Kehityin, en tullut enkä varmaan koskaan tule täydelliseksi, mutta aika hyvä kuitenkin. Jatkossa vielä parempi.

Toisksi mietin, keitä haluan miellyttää. Rajasin joukon aika pieneksi, siihen kuuluu lähimmät perheenjäsenet ja ystävät ja muutama arvostettu ammattilainen niillä aloilla, joissa itsekin haluan olla hyvä. Loput saavat sanoa mitä vaan. Sattuuhan se silloin tällöin, mutta tajuan, että kaikkia ei voi miellyttää, ei ole tarvis miellyttää, enkä todennäköisesti edes haluaisi miellyttää (koska se taas vaatisi joistain tärkeinä pitämistämi asioista luopumista).

Tämä ei tarkoita, etten välillä tuntisi ja tietäisi epäonnistuneeni sietämättömän pahasti. Se vain tarkoittaa, että siedän sen lopulta silti, kokoan palaset ja yritän uudlleen.

rakastuminen vie itsetunto-ongelmat mennessään.

Itsellä ollut sama ongelma ihan itsetuhoisuuteen asti, ja on alkanut helpottaa seuraavista syistä:

- Aloitin ihan vakavasti urheilemaan, jolloin ajatukset ei enää pyöri rumassa kropassa, kun se ei enää sitä ole. Lisäksi siitä tulee uskomattoman rento olo yleisesti. Ja on jotain mikä pitää ajatukset poissa kaikesta.

- Menin plastiikkakirurgille hoitamaan muutaman melko pienen jutun, jotka mua vuosia häiritsi. Paras päätös ikinä, eikä tässä ole mitään väärää.

- Kun elämä alkoi muuttua masentavaksi ja junnata itseni ja ongelmieni ympärillä, vaihdoin kämppää, heitin vanhoja vaatteita pois, ja aloitin vähän kuin uuden sivun. Silloin ei ajatukset junnaa vain samassa ongelmassa, kun tulee paljon muutoksia kerralla.

- Aloin panostaa itseeni. Sen sijaan että vertailee kotona sohvalla itseään muihin ja rypee ajatuksissaan, on hyvä mennä vaikka kasvohoitoon, kampaajalle, salille ja tehdä ihan kaiken voitavansa itsensä eteen, ja säännöllisesti.

- En käytä enää hirveästi alkoholia (jos tätä nyt joku tekee). Aivokemia menee itselläni aivan sekaisin yhdestäkin illasta.

Realistisesti kaikki vaatii panostusta ja mukavuusalueelta poistumista, mikä on hyvin vaikeaa huonoitsetuntoisena. Asioita ei vaan saa lopettaa kesken ja palata kotiin nyhjöttämään, vaan pitää ikään kuin tehdä kaikkensa itsensä eteen. Viha itseään kohtaan kantaa yllättävän pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tosi huono itsetunto pitkän koulukiusaamisen takia. Minä pääsin sen yli kahden keinon avulla:

ensiksi mietin, millainen haluan olla. Millä on väliä? Mitä minulla sitä varten on ja mitä pitää opetella? Aloin kehittää itseäni näissä suhteissa. Kehityin, en tullut enkä varmaan koskaan tule täydelliseksi, mutta aika hyvä kuitenkin. Jatkossa vielä parempi.

Toisksi mietin, keitä haluan miellyttää. Rajasin joukon aika pieneksi, siihen kuuluu lähimmät perheenjäsenet ja ystävät ja muutama arvostettu ammattilainen niillä aloilla, joissa itsekin haluan olla hyvä. Loput saavat sanoa mitä vaan. Sattuuhan se silloin tällöin, mutta tajuan, että kaikkia ei voi miellyttää, ei ole tarvis miellyttää, enkä todennäköisesti edes haluaisi miellyttää (koska se taas vaatisi joistain tärkeinä pitämistämi asioista luopumista).

Tämä ei tarkoita, etten välillä tuntisi ja tietäisi epäonnistuneeni sietämättömän pahasti. Se vain tarkoittaa, että siedän sen lopulta silti, kokoan palaset ja yritän uudlleen.

Tämä oli erittäin hyvä kommentti!

Ap

Vierailija kirjoitti:

rakastuminen vie itsetunto-ongelmat mennessään.

Ei pidä paikkaansa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ollut sama ongelma ihan itsetuhoisuuteen asti, ja on alkanut helpottaa seuraavista syistä:

- Aloitin ihan vakavasti urheilemaan, jolloin ajatukset ei enää pyöri rumassa kropassa, kun se ei enää sitä ole. Lisäksi siitä tulee uskomattoman rento olo yleisesti. Ja on jotain mikä pitää ajatukset poissa kaikesta.

- Menin plastiikkakirurgille hoitamaan muutaman melko pienen jutun, jotka mua vuosia häiritsi. Paras päätös ikinä, eikä tässä ole mitään väärää.

- Kun elämä alkoi muuttua masentavaksi ja junnata itseni ja ongelmieni ympärillä, vaihdoin kämppää, heitin vanhoja vaatteita pois, ja aloitin vähän kuin uuden sivun. Silloin ei ajatukset junnaa vain samassa ongelmassa, kun tulee paljon muutoksia kerralla.

- Aloin panostaa itseeni. Sen sijaan että vertailee kotona sohvalla itseään muihin ja rypee ajatuksissaan, on hyvä mennä vaikka kasvohoitoon, kampaajalle, salille ja tehdä ihan kaiken voitavansa itsensä eteen, ja säännöllisesti.

- En käytä enää hirveästi alkoholia (jos tätä nyt joku tekee). Aivokemia menee itselläni aivan sekaisin yhdestäkin illasta.

Realistisesti kaikki vaatii panostusta ja mukavuusalueelta poistumista, mikä on hyvin vaikeaa huonoitsetuntoisena. Asioita ei vaan saa lopettaa kesken ja palata kotiin nyhjöttämään, vaan pitää ikään kuin tehdä kaikkensa itsensä eteen. Viha itseään kohtaan kantaa yllättävän pitkälle.

Itseensä panostaminen on hyvä juttu, mutta en koe itselläni olevan tuollaista itsevihaa.

Ap