Lue keskustelun säännöt.
Eroon huonosta itsetunnosta
Kaipaisin onnistumisen kokemuksia
13.03.2018 |
Onko tämä joltain onnistunut? Huono itsetunto vaikuttaa moniin asioihin. En ole tilanteeseeni tyytyväinen.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
rakastuminen vie itsetunto-ongelmat mennessään.
Mulla ainakin juuri ihastuessa/rakastuessa itsetunto-ongelmat puskee pintaan. Niiden myötä suhteista tulee vetäydyttyä pois ja siitä seuraa suru sekä masennus.
Olen hyvässä ja pitkässä parisuhteessa, muttei se itsetunto-ongelmiani ole poistanut. Esimerkiksi uusiin ihmisiin tutustuessa pintaan nousee silti monenlaisia epävarmuuksia, vaikka parisuhteessa olisikin turvallinen ja rakastettu olo.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ollut sama ongelma ihan itsetuhoisuuteen asti, ja on alkanut helpottaa seuraavista syistä:
- Aloitin ihan vakavasti urheilemaan, jolloin ajatukset ei enää pyöri rumassa kropassa, kun se ei enää sitä ole. Lisäksi siitä tulee uskomattoman rento olo yleisesti. Ja on jotain mikä pitää ajatukset poissa kaikesta.
- Menin plastiikkakirurgille hoitamaan muutaman melko pienen jutun, jotka mua vuosia häiritsi. Paras päätös ikinä, eikä tässä ole mitään väärää.
- Kun elämä alkoi muuttua masentavaksi ja junnata itseni ja ongelmieni ympärillä, vaihdoin kämppää, heitin vanhoja vaatteita pois, ja aloitin vähän kuin uuden sivun. Silloin ei ajatukset junnaa vain samassa ongelmassa, kun tulee paljon muutoksia kerralla.
- Aloin panostaa itseeni. Sen sijaan että vertailee kotona sohvalla itseään muihin ja rypee ajatuksissaan, on hyvä mennä vaikka kasvohoitoon, kampaajalle, salille ja tehdä ihan kaiken voitavansa itsensä eteen, ja säännöllisesti.
- En käytä enää hirveästi alkoholia (jos tätä nyt joku tekee). Aivokemia menee itselläni aivan sekaisin yhdestäkin illasta.
Realistisesti kaikki vaatii panostusta ja mukavuusalueelta poistumista, mikä on hyvin vaikeaa huonoitsetuntoisena. Asioita ei vaan saa lopettaa kesken ja palata kotiin nyhjöttämään, vaan pitää ikään kuin tehdä kaikkensa itsensä eteen. Viha itseään kohtaan kantaa yllättävän pitkälle.
Tässä on päivän parhaat vinkit! Sitä itsetuntoa on ihan turha miettiä ja pohdiskella sekä analysoida sen syitä, vaan toiminta on se mikä kannattaa ja auttaa. Oletko ap edes kokeillut esimerkiksi oikeasti laittaa kroppaasi timmiin kuntoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ollut sama ongelma ihan itsetuhoisuuteen asti, ja on alkanut helpottaa seuraavista syistä:
- Aloitin ihan vakavasti urheilemaan, jolloin ajatukset ei enää pyöri rumassa kropassa, kun se ei enää sitä ole. Lisäksi siitä tulee uskomattoman rento olo yleisesti. Ja on jotain mikä pitää ajatukset poissa kaikesta.
- Menin plastiikkakirurgille hoitamaan muutaman melko pienen jutun, jotka mua vuosia häiritsi. Paras päätös ikinä, eikä tässä ole mitään väärää.
- Kun elämä alkoi muuttua masentavaksi ja junnata itseni ja ongelmieni ympärillä, vaihdoin kämppää, heitin vanhoja vaatteita pois, ja aloitin vähän kuin uuden sivun. Silloin ei ajatukset junnaa vain samassa ongelmassa, kun tulee paljon muutoksia kerralla.
- Aloin panostaa itseeni. Sen sijaan että vertailee kotona sohvalla itseään muihin ja rypee ajatuksissaan, on hyvä mennä vaikka kasvohoitoon, kampaajalle, salille ja tehdä ihan kaiken voitavansa itsensä eteen, ja säännöllisesti.
- En käytä enää hirveästi alkoholia (jos tätä nyt joku tekee). Aivokemia menee itselläni aivan sekaisin yhdestäkin illasta.
Realistisesti kaikki vaatii panostusta ja mukavuusalueelta poistumista, mikä on hyvin vaikeaa huonoitsetuntoisena. Asioita ei vaan saa lopettaa kesken ja palata kotiin nyhjöttämään, vaan pitää ikään kuin tehdä kaikkensa itsensä eteen. Viha itseään kohtaan kantaa yllättävän pitkälle.
Tässä on päivän parhaat vinkit! Sitä itsetuntoa on ihan turha miettiä ja pohdiskella sekä analysoida sen syitä, vaan toiminta on se mikä kannattaa ja auttaa. Oletko ap edes kokeillut esimerkiksi oikeasti laittaa kroppaasi timmiin kuntoon?
En märehdi kehonkuvaani. Kroppa on ihan ok.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ollut sama ongelma ihan itsetuhoisuuteen asti, ja on alkanut helpottaa seuraavista syistä:
- Aloitin ihan vakavasti urheilemaan, jolloin ajatukset ei enää pyöri rumassa kropassa, kun se ei enää sitä ole. Lisäksi siitä tulee uskomattoman rento olo yleisesti. Ja on jotain mikä pitää ajatukset poissa kaikesta.
- Menin plastiikkakirurgille hoitamaan muutaman melko pienen jutun, jotka mua vuosia häiritsi. Paras päätös ikinä, eikä tässä ole mitään väärää.
- Kun elämä alkoi muuttua masentavaksi ja junnata itseni ja ongelmieni ympärillä, vaihdoin kämppää, heitin vanhoja vaatteita pois, ja aloitin vähän kuin uuden sivun. Silloin ei ajatukset junnaa vain samassa ongelmassa, kun tulee paljon muutoksia kerralla.
- Aloin panostaa itseeni. Sen sijaan että vertailee kotona sohvalla itseään muihin ja rypee ajatuksissaan, on hyvä mennä vaikka kasvohoitoon, kampaajalle, salille ja tehdä ihan kaiken voitavansa itsensä eteen, ja säännöllisesti.
- En käytä enää hirveästi alkoholia (jos tätä nyt joku tekee). Aivokemia menee itselläni aivan sekaisin yhdestäkin illasta.
Realistisesti kaikki vaatii panostusta ja mukavuusalueelta poistumista, mikä on hyvin vaikeaa huonoitsetuntoisena. Asioita ei vaan saa lopettaa kesken ja palata kotiin nyhjöttämään, vaan pitää ikään kuin tehdä kaikkensa itsensä eteen. Viha itseään kohtaan kantaa yllättävän pitkälle.
Tässä on päivän parhaat vinkit! Sitä itsetuntoa on ihan turha miettiä ja pohdiskella sekä analysoida sen syitä, vaan toiminta on se mikä kannattaa ja auttaa. Oletko ap edes kokeillut esimerkiksi oikeasti laittaa kroppaasi timmiin kuntoon?
En märehdi kehonkuvaani. Kroppa on ihan ok.
Ap
Ei tarvitse siis olla mikään expertti nähdäkseen mikä sun ongelma on. Märehdit huonoa itsetuntoasi ilman, että tekisit asialle jotain. Sinulla on jo valmiiksi asenne, että ei sua kukaan voi auttaa ja mikään ei kuitenkaan auta. Miksi siis edes tekisit asialle muuta, kuin miettisit sitä.
Ensin selvittää itselleen mistä huono itsetunto johtuu. Jos lapsuudesta asti ollut niin luultavasti sitä on vaikeampi muuttaa, ei mahdoton mutta töitä vaatii. Itseluottamusta ja itsetuntemusta on mielestäni helpompi kehittää ja sitä kautta itsetuntokin nousee. Kun tuntee itsensä paremmin, tietää missä tilanteissa on enemmän omillaan ja missä tuntee huonommuutta. Yrittää keskittyä nihin hyviin puoliin ja vahvistaa niitä. Jos taas tuntuu, että itse on vaikea lähteä etsimään syitä tai tekemään muutosta niin varmaan terapia on paikallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ollut sama ongelma ihan itsetuhoisuuteen asti, ja on alkanut helpottaa seuraavista syistä:
- Aloitin ihan vakavasti urheilemaan, jolloin ajatukset ei enää pyöri rumassa kropassa, kun se ei enää sitä ole. Lisäksi siitä tulee uskomattoman rento olo yleisesti. Ja on jotain mikä pitää ajatukset poissa kaikesta.
- Menin plastiikkakirurgille hoitamaan muutaman melko pienen jutun, jotka mua vuosia häiritsi. Paras päätös ikinä, eikä tässä ole mitään väärää.
- Kun elämä alkoi muuttua masentavaksi ja junnata itseni ja ongelmieni ympärillä, vaihdoin kämppää, heitin vanhoja vaatteita pois, ja aloitin vähän kuin uuden sivun. Silloin ei ajatukset junnaa vain samassa ongelmassa, kun tulee paljon muutoksia kerralla.
- Aloin panostaa itseeni. Sen sijaan että vertailee kotona sohvalla itseään muihin ja rypee ajatuksissaan, on hyvä mennä vaikka kasvohoitoon, kampaajalle, salille ja tehdä ihan kaiken voitavansa itsensä eteen, ja säännöllisesti.
- En käytä enää hirveästi alkoholia (jos tätä nyt joku tekee). Aivokemia menee itselläni aivan sekaisin yhdestäkin illasta.
Realistisesti kaikki vaatii panostusta ja mukavuusalueelta poistumista, mikä on hyvin vaikeaa huonoitsetuntoisena. Asioita ei vaan saa lopettaa kesken ja palata kotiin nyhjöttämään, vaan pitää ikään kuin tehdä kaikkensa itsensä eteen. Viha itseään kohtaan kantaa yllättävän pitkälle.
Tässä on päivän parhaat vinkit! Sitä itsetuntoa on ihan turha miettiä ja pohdiskella sekä analysoida sen syitä, vaan toiminta on se mikä kannattaa ja auttaa. Oletko ap edes kokeillut esimerkiksi oikeasti laittaa kroppaasi timmiin kuntoon?
En märehdi kehonkuvaani. Kroppa on ihan ok.
Ap
Ei tarvitse siis olla mikään expertti nähdäkseen mikä sun ongelma on. Märehdit huonoa itsetuntoasi ilman, että tekisit asialle jotain. Sinulla on jo valmiiksi asenne, että ei sua kukaan voi auttaa ja mikään ei kuitenkaan auta. Miksi siis edes tekisit asialle muuta, kuin miettisit sitä.
Ihan miten vain. Kaipasin aloituksessani sellaisia kannustavia ajatuksia, ehkä jotain uutta näkökulmaa tähän aiheeseen. Jos olisin kaivannut ensisijaisesti kuntoiluvinkkejä, niin olisin suoraan kysynyt niitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ensin selvittää itselleen mistä huono itsetunto johtuu. Jos lapsuudesta asti ollut niin luultavasti sitä on vaikeampi muuttaa, ei mahdoton mutta töitä vaatii. Itseluottamusta ja itsetuntemusta on mielestäni helpompi kehittää ja sitä kautta itsetuntokin nousee. Kun tuntee itsensä paremmin, tietää missä tilanteissa on enemmän omillaan ja missä tuntee huonommuutta. Yrittää keskittyä nihin hyviin puoliin ja vahvistaa niitä. Jos taas tuntuu, että itse on vaikea lähteä etsimään syitä tai tekemään muutosta niin varmaan terapia on paikallaan.
Kiitos hyvästä kommentista. Olen myös miettinyt sitä, että voisin hyötyä paljon terapiasta. Tämä vahvisti omaa ajatusta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioita ei oikein voi paeta muuta kuin vääntämällä ne esim agressiolla muuksi jos muu ei auta.
Kyllä siinä ihan todella perää on, että itsetunnon kaivelu terapiassa ei ole välttämättä lainkaan hedelmällinen tapa. Siitä menee parhaassa tapauksessa paljon entistä ahdistuneemmaksi. Ratkaisut voisivat olla parempi tapa...miettiä sitä, mitä voin tehdä jotta en olisi enää niin epävarma.
Mutta tätähän ap ei edes halunnut kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asioita ei oikein voi paeta muuta kuin vääntämällä ne esim agressiolla muuksi jos muu ei auta.
En haluaisi kuljettaa hirveästi turhaa draamaa mukanani. Se tekee elämästä raskasta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siinä ihan todella perää on, että itsetunnon kaivelu terapiassa ei ole välttämättä lainkaan hedelmällinen tapa. Siitä menee parhaassa tapauksessa paljon entistä ahdistuneemmaksi. Ratkaisut voisivat olla parempi tapa...miettiä sitä, mitä voin tehdä jotta en olisi enää niin epävarma.
Mutta tätähän ap ei edes halunnut kuulla.
Tuollaisia asioita mietitään mm. ratkaisukeskeisessä terapiassa. Kannattaa vähän perehtyä asioihin ennen kuin rupeaa jakelemaan muille neuvoja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ehkä sun ongelma on enemmän negatiivisessa suhtautumisessa muihin, eikä niinkään itseesi...
Vierailija kirjoitti:
En usko että siihen auttaa mikään, tosin voisi miettiä niitä syitä mikä huonoon itsetuntoon vaikuttaa. Itselläni suurin syy on ulkönäkö: olen aika ruma nainen ja saan kuulla siitä esim. ruuhkabussissa, baareissa yms. Ja se syö itsetuntoani melkoisesti. Ei tee mieli oikein olla ihmisten kanssa tekemisissä, kun vielä näin aikuisiälläkin omasta ulkonäöstä vitsaillaan. Harrastuksia ei ole myöskään, tekis mieli erakoitua kokonaan.
Hommaa itsellesi ruma poikaystävä niin täydennätte toisianne?
Tunnetko maailman rumimman naisen? Ei hän nyt niin ruma ole kun ei ole lihava. Hän on jotenkin seksikäs. Taidan olla joku kummajainen:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ehkä sun ongelma on enemmän negatiivisessa suhtautumisessa muihin, eikä niinkään itseesi...
Tuo saattaa pitää toisinaan paikkansa, mutta ehkä olisin vähemmän negatiivinen, jos saisin joitain epävarmuuksiani työstettyä.
Ap
teehän tunnelukkotesti osoitteessa tunnelukkosi.fi ; et vaikuta masentuneelta, mitä aluksi epäilin. Tunnelukot ajavat meitä toimimaan itsellemme haitallisella tavalla. Loppujen lopuksi huono itsetunto voi olla seurausta esimerkiksi kovista vaatimuksista itselleen, sitoutumiskammoa, pessimistisyyttä ynnä muuta, mikä ei ensimmäisenä tule mielee. Tuo testi avaa uusia näkökulmia itsestä, vaikka itse en ensin edes hyväksynyt tuloksia. Tarkemmin itseään tutkittua oli pakko myöntää, että tulokset kyllä tiesivät mitä kertoivat.
Vierailija kirjoitti:
Ap ehkä sun ongelma on enemmän negatiivisessa suhtautumisessa muihin, eikä niinkään itseesi...
Samaa mietin. Todella negatiivinen ihminen. Kyselee neuvoja, mutta vain ne kelpaavat joita on itse ajatellut.
Kuule ap, mene sinne terapiaan jauhamaan, vaikka pitkäkestoiseen sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ehkä sun ongelma on enemmän negatiivisessa suhtautumisessa muihin, eikä niinkään itseesi...
Tuo saattaa pitää toisinaan paikkansa, mutta ehkä olisin vähemmän negatiivinen, jos saisin joitain epävarmuuksiani työstettyä.
Ap
:D Anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että siihen auttaa mikään, tosin voisi miettiä niitä syitä mikä huonoon itsetuntoon vaikuttaa. Itselläni suurin syy on ulkönäkö: olen aika ruma nainen ja saan kuulla siitä esim. ruuhkabussissa, baareissa yms. Ja se syö itsetuntoani melkoisesti. Ei tee mieli oikein olla ihmisten kanssa tekemisissä, kun vielä näin aikuisiälläkin omasta ulkonäöstä vitsaillaan. Harrastuksia ei ole myöskään, tekis mieli erakoitua kokonaan.
Ovatpa ihmiset uskomattoman törkeitä!'Varmasti tuollaiseen käytökseen törmääminen vaikuttaa paljon omaan itsetuntoon. Tuli ikävä olo puolestasi. 😞
Ap
Mullekin tuli. Aivan törkeää. Ja se kauneus on oikeasti katsojan silmässä. Usein tuntuu että pidän kauniin persoonallisina niitä joita yleensä haukutaan, sellaisina jotka voisivat kiinnostaa. Luulen että äänekkäimmät ovat stereotypiittisistä normeista pitäviä ääliöitä, ei sellaisten kanssa muutenkaan kannata olla tekemisissä. On varmasti ihmisiä, jotka pitävät juuri sinun ulkonäöstäsi. Ne ovat niitä ihmisiä jotka luultavasti muutenkin ovat enemmän samalla aaltopituudella kanssasi. Olet kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asioita ei oikein voi paeta muuta kuin vääntämällä ne esim agressiolla muuksi jos muu ei auta.
En haluaisi kuljettaa hirveästi turhaa draamaa mukanani. Se tekee elämästä raskasta.
Ap
Elämä on raskas monimutkainen, se on selviytymistä omine eväineen, kovaa peliä. Varmaan siinä vaiheessa kun rintamalla yritettiin ampua ihmistä mahdollisimman lähelle sydäntä varmaankaan siinä vaiheessa äidin reflektionaalislla opeilla ollut siinä vaiheessa paljoakaan sijaa.
Mulla ainakin juuri ihastuessa/rakastuessa itsetunto-ongelmat puskee pintaan. Niiden myötä suhteista tulee vetäydyttyä pois ja siitä seuraa suru sekä masennus.