Lue keskustelun säännöt.
Venlafaxin viekkarit... Just just
08.03.2018 |
Moi. Mä olen nyt vuoden verran käyttänyt Venlafaxin nimistä lääkettä masennukseen. Eilen oli ensimäinen kerta kun unohdin ottaa. Otan siis aamuisin lääkkeen. Mitä tapahtui viime yöllä sitten? Aivan hirveä olo. Päässä nyki ja poksui. Hikoilin ihan hirveesti. Hiki norot vaan valui pitkin kylkiä ja selkää ja ohimoja. Ja vessaan olisi pitänyt mennä niin en päässyt. miksi? Koska oli niin hirveä pelko päällä! Koko kroppa tärisi kauhusta pelkkästä ajastuksesta että olisi noussut sängystä pois. Piti herättää poikaystävä ja sainkin lohtua sitten ja uskalsin mennä vessaan. Hyvä että psytyssä pysyin kun päässä oli niin hirveä olo. Nyt on olo alkanut tasaantumaan kun otin aamulla taas lääkkeen. Onko tälläistä ollut muilla? mulla ei edes mene kovin iso annos 75 Mg. Jotenkin ihan kamalaa että yhden lääkkeen unohtaminen aiheutta tollaista.
Kommentit (51)
No ei nyt ihan tuollaista. Lähinnä levoton olo ja sähköiskun tyyppistä, kun kääntää esim katsetta.
Se miten lääkkeet vaikuttavat on kuitenkin hyvin yksilöllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ihmetellyt näitä venlaviekkarijuttuja. Mulla on a annoksena 225mg/vrk ja jos unohdan ottaa, niin ei tule mitään oireita. Olen joskus unohtanut kahtenakin päivänä, eikä mitään tuntemuksia.
Okei mutta en tiedä mistä muustakaan toi olisi voinnut johtua. varsinkin kun olo alkoi helpottamaan muutama tunti sen jälkeen kun otin taas lääkkeenn.
Mieheni lopetti Venlan käytön ehkä vuosi takaperin. Pudotti annosta juuri tuosta 75 mg:stä hiljalleen, ei siis kerrasta poikki -menetelmällä. Kun lääkitys loppui kokonaan, kärsi todella ahdistavista pelkotiloista yli kahden viikon ajan. Pelkäsi mm. pimeää, oli varma, että siellä lymyili "jotakin", joka oli vaaraksi. Siksi piti vahtia koko ajan. Varsinkin yöt olivat vaikeita.
Eikö se nyt ole selvää, että jos sekoittaa biokemiallisen balanssin lääkkeillä (eli presynaptisen raon toimintaa siten, että välittäjäaine ei poistu raosta niin nopeasti kuin pitäisi), niin kaikki muu kehon toiminnot kuten välittäjäaineen tuotanto (geenit), homeostaasi (eli balanssi) häiriintyvät? Tästä syystä lääke ei missään tapauksessa paranna, vaan todellisuudessa pahentaa asioita ja pahimmillaan johtaa pysyviin vaurioihin säätelyjärjestelmässä, joka lääkärikielellä tarkoittaa sitä, että "sinun pitää syödä lääkkeitä lopun elämääsi".
Tiedoksi: masennus EI johdu välittäjäaineen puutoksista. Ei vieläkään tiedetä, onko kyseessä syy vai seuraus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa se minulla on, jos unohdan :( Ei auta kuin tehdä erilaisia muistisääntöjä aamulla, jotta muistaisi ottaa. Pidän myös mukana käsilaukussa venloja, jotta voin ottaa heti, jos huomaan unohtaneeni. Enpä odota innolla tuon lääkkeen lopettamista ja niitä vieroitusoireita :( Täällä jos haet "venlafaxin" hausta, niin löytyy paljon ketjuja, joissa on samankaltaisia kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se nyt ole selvää, että jos sekoittaa biokemiallisen balanssin lääkkeillä (eli presynaptisen raon toimintaa siten, että välittäjäaine ei poistu raosta niin nopeasti kuin pitäisi), niin kaikki muu kehon toiminnot kuten välittäjäaineen tuotanto (geenit), homeostaasi (eli balanssi) häiriintyvät? Tästä syystä lääke ei missään tapauksessa paranna, vaan todellisuudessa pahentaa asioita ja pahimmillaan johtaa pysyviin vaurioihin säätelyjärjestelmässä, joka lääkärikielellä tarkoittaa sitä, että "sinun pitää syödä lääkkeitä lopun elämääsi".
Tiedoksi: masennus EI johdu välittäjäaineen puutoksista. Ei vieläkään tiedetä, onko kyseessä syy vai seuraus.
Noin se varmaan on mutta en olisi päässyt terapiaan jos en olisi aloittannut lääkkeitä. Ja kokeilin muita lääkkeitä myös mutta ne eivät sopineet yhtään tuli siis muita oireita niistä. Ne ei helpottannu oloa mutta Venlafaxin helpottaa oloa mutta nyt vaan unohdin yhden ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni lopetti Venlan käytön ehkä vuosi takaperin. Pudotti annosta juuri tuosta 75 mg:stä hiljalleen, ei siis kerrasta poikki -menetelmällä. Kun lääkitys loppui kokonaan, kärsi todella ahdistavista pelkotiloista yli kahden viikon ajan. Pelkäsi mm. pimeää, oli varma, että siellä lymyili "jotakin", joka oli vaaraksi. Siksi piti vahtia koko ajan. Varsinkin yöt olivat vaikeita.
Just tuota että tuntui että siellä pimeässä on jotain uhkaavaa! mutta en tiennyt mitä enkä osannut Rationaalisesti miettiä sitä asiaa edes. kun tietysti tiedän ettei ole mutta tuntui että on.
Ja kyseessähän ei ole vieroitusoireet, vaan lopetusoireet. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko paniikkikohtaus?
en usko että oli paniikkikohtaus mitä nyt luin kuvauksia. eikä ole koskaan ennen ollut tälläistä.
Vierailija kirjoitti:
Ja kyseessähän ei ole vieroitusoireet, vaan lopetusoireet. :D
en ymmärrä eroa :D lopetusoireet ei ole minulle tuttu sana ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se nyt ole selvää, että jos sekoittaa biokemiallisen balanssin lääkkeillä (eli presynaptisen raon toimintaa siten, että välittäjäaine ei poistu raosta niin nopeasti kuin pitäisi), niin kaikki muu kehon toiminnot kuten välittäjäaineen tuotanto (geenit), homeostaasi (eli balanssi) häiriintyvät? Tästä syystä lääke ei missään tapauksessa paranna, vaan todellisuudessa pahentaa asioita ja pahimmillaan johtaa pysyviin vaurioihin säätelyjärjestelmässä, joka lääkärikielellä tarkoittaa sitä, että "sinun pitää syödä lääkkeitä lopun elämääsi".
Tiedoksi: masennus EI johdu välittäjäaineen puutoksista. Ei vieläkään tiedetä, onko kyseessä syy vai seuraus.
Noin se varmaan on mutta en olisi päässyt terapiaan jos en olisi aloittannut lääkkeitä. Ja kokeilin muita lääkkeitä myös mutta ne eivät sopineet yhtään tuli siis muita oireita niistä. Ne ei helpottannu oloa mutta Venlafaxin helpottaa oloa mutta nyt vaan unohdin yhden ottaa.
Siinä onkin suuri epäkohta. Nykytietämysken mukaan lääkkeet VOI EHKÄ asettaa aivot paremmin mukautuvaan tilaan. Mukautuminen edellyttää tapojen muutosta, jossa terapia on tärkeintä. Terapian toimivuus tulee esille kuitenkin vasta kolmannella käyntikerralla. Silloin tiedetään, syntyykö terapeutin ja potilaan välille luottamussuhde, jossa potilas voi vapaasti kertoa ongelmistaan. Tällöin marssijärjestys pitäisi olla se, että ensin terapiaan ja sitten kun terapia toimii, vasta sitten voidaan asettaa aivoja mukautuvammaksi lääkkeillä (jos teoria siis pitää paikkaansa).
Uusimmat tutkimuslöydökset viittaavat masennuksenkin olevan tulehduksellinen sairaus ja esimerkiksi suolistossa on enemmän neuroneita kuin kissan aivoissa ja ne kommunikoivat aivojemme kanssa. Neuroneiden kanssa kommunikoivat taas suolistomikrobit ja tässä linkki siihen miksi suolistomikrobien epätasapaino yhdistetään monenlaisiin sairauksiin.
Olen lukenut venlafaxinin aiheuttavan näitä sähköiskumaisia tunteita.
Olen itse syönyt lääkettä kerran 3 kuukautta. Pelotti lääkkeen aloitus luettuani näistä oireista. Aloitin sen kuitenkin ja säästyin noilta sähköiskuilta. Tästä syystä uskalsin aloittaa lääkkeen uudestaan vuosien jälkeen hetkeksi.
Mustähän johtuu ettei kaikille tule näitä sähköiskuja päähän. Onko aivoissani sitä harmaata aluetta ja siksi lopetus ei tunnu... vai mistähän mahtaa johtua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua vähätellä toisten kokemuksia, mutta minulle ei tullut minkäänlaisia lopetusoireita. Ne on hyvä lopettaa todella hitaasti.
Kannattaisi googlettaa aiheesta, löytyy paljon kokemuksia. Itse lopetin Venlan vähitellen ihan niitä kapselin sisäisiä muruja vähentäen ja silti oli melkoiset vieroitusoireet reilun viikon verran. Nyt lopettamisesta on noin kaksi viikkoa ja onneksi voin jo paremmin. Mulla oli pahoinvointia, huimausta, hikoilua ja palelua vuorotellen ja jatkuvia humahduksia ja ”tsik-ääniä’ päässä aina kun vähänkin liikahdin. Oli vaan pakko maata paikallaan liikkumatta, se oli ihan helvetillistä. En koskaan unohtanut ottaa lääkettä, mutta olen lukenut, että jopa yhdenkin unohtaminen voi aiheuttaa oireita.
Olen kyllä onnellinen päästyäni eroon siitä myrkystä, enkä suosittele sitä kenellekään. Masennukseen ei auttanut, aiheutti ikäviä sivuvaikutuksia ja vieroitus oli tuskallista. Nyt olen vapaa! ✌🏻
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut venlafaxinin aiheuttavan näitä sähköiskumaisia tunteita.
Olen itse syönyt lääkettä kerran 3 kuukautta. Pelotti lääkkeen aloitus luettuani näistä oireista. Aloitin sen kuitenkin ja säästyin noilta sähköiskuilta. Tästä syystä uskalsin aloittaa lääkkeen uudestaan vuosien jälkeen hetkeksi.Mustähän johtuu ettei kaikille tule näitä sähköiskuja päähän. Onko aivoissani sitä harmaata aluetta ja siksi lopetus ei tunnu... vai mistähän mahtaa johtua...
Harmaata on varmaan sen kuuden solukerroksen verran, eli 2-4mm. Lääke vaikuttaa kuitenkin kaikkialla kehossasi olevissa synapsiraoissa, eikä vain jossain tietyllä kohtaa.
Tutulta kuulostaa. Vedin maksimimäärää essitalopraamia (20mg) ja jos unohdin pillerin, olo alkoi tuntua kuin "aivovammaiselta", tuntui että nuppi ei pelannut ja oli kumma tokkurainen olo. Päässä säpsyi sähköiskut. Kun siirsi katsetta, tuntui kuin tajunta olisi mikrosekunniksi pätkäissyt ja lyönyt sähköiskun. Tosi "terve" tunne. Silmissä tuntui oudolta. Jos kokonaisen päivän jäi ottamatta lääke, tuntui, että en kestä enää. Jos unohdin ottaa sen, lähdin vaikka kesken päivää hakemaan tai pyysin miestä tuomaan lääkkeen, koska töissä oli niin kamala olo eikä työnteko oikein luistanut. Kun lääkkeen sai niin oli sellainen olo, että ihanaa, sähköiskut pois!
On ihan naurettavaa, kun psykiatrit jankuttaa, ettei noihin tule riippuvuus. Hah hah! Kyllä sitä aika riippuvainen on, jos ei pysty yhtä päivää olemaan ilman aineitaan. Eipä tainnut koskaan nuppinikkari informoida SSRI-lääkkeiden tästä puolesta.
Yleensä ihmiset voi vähentää nopeampaa SSRI-lääkkeet pois, mutta itse vähensin melkein kaksi vuotta 20 mg:sta. Olin siis käyttänyt tätä niinkutsuttua lääkettä 8 vuotta. Silloinkin olo oli kummallinen lopettaessa ja sähköiskuja tuli vielä pitkään lopettamisen jälkeen. Ei toki riippuvuutta aiheuttavaa, ehei!
Mulle kokeiltiin varmaan kymmentä eri mielialalääkettä ja venlafaxin oli ainut mistä tuli vieroitusoireita. Yritin sitä kuukausia lopettaa vähentämällä annostusta, mutta viekkarit jatkui aina vaan, lopulta annoin periksi ja pyysin vaan lääkkeen vaihtoa. Käytin uutta lääkettä jonkin aikaan ja lopetin sitten, ongelmitta.
"Siinä onkin suuri epäkohta. Nykytietämysken mukaan lääkkeet VOI EHKÄ asettaa aivot paremmin mukautuvaan tilaan. Mukautuminen edellyttää tapojen muutosta, jossa terapia on tärkeintä. Terapian toimivuus tulee esille kuitenkin vasta kolmannella käyntikerralla. Silloin tiedetään, syntyykö terapeutin ja potilaan välille luottamussuhde, jossa potilas voi vapaasti kertoa ongelmistaan. Tällöin marssijärjestys pitäisi olla se, että ensin terapiaan ja sitten kun terapia toimii, vasta sitten voidaan asettaa aivoja mukautuvammaksi lääkkeillä (jos teoria siis pitää paikkaansa)."
Mitä aivojen mukautuvuudelle tekee, kun ensin aivot ovat tottuneet näihin lääkkeisiin ja sitten ne purkaa hirveiden vieroitusoireiden kera? Yleensähän hyötyjä tarkastellaan käytön aikana mutta miten sitten sen jälkeen? Kun monet käyttää lääkkeitä vuosia, säilyykö tämä "mukautuvuus" aivoissa sen ajan vai alkaako lääkkeen teho hiipua? Kasvaako harmien suhde hyötyihin?
"Uusimmat tutkimuslöydökset viittaavat masennuksenkin olevan tulehduksellinen sairaus ja esimerkiksi suolistossa on enemmän neuroneita kuin kissan aivoissa ja ne kommunikoivat aivojemme kanssa. Neuroneiden kanssa kommunikoivat taas suolistomikrobit ja tässä linkki siihen miksi suolistomikrobien epätasapaino yhdistetään monenlaisiin sairauksiin." Miksi sitten hoitokeinona käytetään SSRI/SNRI-lääkkeitä, jotka peukaloi serotoniinia ja serotoniinireseptoreiden toimintaa ympäri kehoa, aivoja ja suolistoa? Miten ne vaikuttaa suolistoon, suolistomikrobeihin?
Mä oon aina ihmetellyt näitä venlaviekkarijuttuja. Mulla on a annoksena 225mg/vrk ja jos unohdan ottaa, niin ei tule mitään oireita. Olen joskus unohtanut kahtenakin päivänä, eikä mitään tuntemuksia.