Venlafaxin viekkarit... Just just
Moi. Mä olen nyt vuoden verran käyttänyt Venlafaxin nimistä lääkettä masennukseen. Eilen oli ensimäinen kerta kun unohdin ottaa. Otan siis aamuisin lääkkeen. Mitä tapahtui viime yöllä sitten? Aivan hirveä olo. Päässä nyki ja poksui. Hikoilin ihan hirveesti. Hiki norot vaan valui pitkin kylkiä ja selkää ja ohimoja. Ja vessaan olisi pitänyt mennä niin en päässyt. miksi? Koska oli niin hirveä pelko päällä! Koko kroppa tärisi kauhusta pelkkästä ajastuksesta että olisi noussut sängystä pois. Piti herättää poikaystävä ja sainkin lohtua sitten ja uskalsin mennä vessaan. Hyvä että psytyssä pysyin kun päässä oli niin hirveä olo. Nyt on olo alkanut tasaantumaan kun otin aamulla taas lääkkeen. Onko tälläistä ollut muilla? mulla ei edes mene kovin iso annos 75 Mg. Jotenkin ihan kamalaa että yhden lääkkeen unohtaminen aiheutta tollaista.
Kommentit (51)
Venla on siitä jännä lääke, että se oli jotakuinkin ainoa yli 20:sta lääkkeestä, joka auttoi edes jotenkin.
Mutta siitä irti pääseminen olikin sitten yhtä helvettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko paniikkikohtaus?
en usko että oli paniikkikohtaus mitä nyt luin kuvauksia. eikä ole koskaan ennen ollut tälläistä.
Aivan hyvin voisi olla.
Omani nyt ovat rajumpia, mutta ihan samanlaisia nuo voisi olla.
Mulla venlan lopetus ei tehnyt juuri mitään. Jotain lihasnykäyksiä päässä. Kuin niitä, joita kroppa tekee joskus juuri ennen nukahtamista, mutta miedompina. Siinä se. Loppui lääkitty olo.
Venla 75 mg käyttänyt viimeiset 10 vuotta
Kiitos lääkityksen musta pilvi lähti päästäni pois, parannuin masennuksesta, lopetin alkoholin käytön ja menin pitkäaikaistyöttömyydestä vakituiseen hyvään työpaikkaan.
Venlaflaxin on ollut pelastukseni pimeydestä.
Joo, Venlafaxinin lopettamisen jälkeen (menin ns. cold turkey, kun lopetin muutenkin kaikki hoitokontaktit) olen vannonut, etten enää ikinä ota mitään psyykelääkemömmöjä. Sain niitä aivosähköiskuja vielä puoli vuotta lopettamisen jälkeen, tosin silloin enää erittäin harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Venla 75 mg käyttänyt viimeiset 10 vuotta
Kiitos lääkityksen musta pilvi lähti päästäni pois, parannuin masennuksesta, lopetin alkoholin käytön ja menin pitkäaikaistyöttömyydestä vakituiseen hyvään työpaikkaan.Venlaflaxin on ollut pelastukseni pimeydestä.
Onnittelut toimivasta kemikaalisesta kainalosauvasta. Minua se ei auttanut juuri ollenkaan. Olin vähän toimeliampi, enkä saanut nukuttua, joten sain ketipinorit Venlan seuraksi. Mutta sama paska olo oli edelleen seuranani 24/7. Parannuin lopetettuani lääkitykset ja hoitokontaktit ihan itsekseni pikkuhiljaa, sain ensin osa-aikaisen työn ja nyt olen ollut vuosia kokoaikaisessa työssä.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ihmetellyt näitä venlaviekkarijuttuja. Mulla on a annoksena 225mg/vrk ja jos unohdan ottaa, niin ei tule mitään oireita. Olen joskus unohtanut kahtenakin päivänä, eikä mitään tuntemuksia.
Sulla on niin iso annos, että se ei poistu elimistöstä yhtä nopeasti kuin pienempi annos.
Eipä mullekaan tule mitään oireita, jos olen vuorokauden syömättä venlaa. Annos oli silloin 150. Lopetusoireista en muuten tiedä, kun en ole koskaan lopettanut mitään psyykenlääkkettä aloittamatta toista. Mutta paljon olen venlasta lukenut ja olisi kyllä vähintäänkin reilua, että lääkärit kertoisivat sekä sivuoireista että lopetusoireista ennen kuin aloittavat potilaalle lääkityksen. Ei tule sitten yllätyksenä. Itse näistä tiesin ja oli ihan tietoinen valinta ja on ollut toimivin lääke. Nyt annos 225.
Yleensä alotusoireista/sivuoireista. Omalla kohdallani aloitusoireet oli tosi kovat, silloin kun sain ekan psyykenlääkkeen. Ajan myötä kovatkin aloitusoireet ovat tasaantuneet mutta on vaatinut oikeasti pitkän käyttöajan. Ei muutamia viikkoja vaan muutamia kuukausia. Jos on työelämässä, niin on kyllä iso haaste. Itse olen ollut sairaslomalla, niin olen voinut rauhassa kärsiä. Toisaalta jos olisin työkykyinen, niin yrittäisin ensin kyllä muita keinoja olon parannukseen mutta toki tiedän että aina ne ei auta ja mielialalääkkeet kyllä ihan oikeasti voivat auttaa paljonkin. Venlaan kun siirryin suoraan lennosta lääkkeestä toiseen, ei ilmennyt mitään huomattavia aloitusoireita. Jos joskus pääsen purkamaan lääkkeen, lopetus kyllä mietityttää mutta jos tulee vaikeuksia niin sitten vaikka voxran kautta.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ihmetellyt näitä venlaviekkarijuttuja. Mulla on a annoksena 225mg/vrk ja jos unohdan ottaa, niin ei tule mitään oireita. Olen joskus unohtanut kahtenakin päivänä, eikä mitään tuntemuksia.
Minulla oli myös käytössä iso annos. Lopettaessa muutamaan päivään en huomannut mitään erikoista, mutta sitten alkoi sellainen epätodellinen, huimaava, sekava olo, jota kesti muutaman viikon ajan. Tuona aikana alkoi myös päänsisäiset "sähköiskut" jotka jatkuivat yli kuukauden.
Rehellisyyden nimissä säännöllinen bentsojen käyttö oli aikanaan paljon helpompaa lopettaa, mitä vieroitusoireisiin tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ihmetellyt näitä venlaviekkarijuttuja. Mulla on a annoksena 225mg/vrk ja jos unohdan ottaa, niin ei tule mitään oireita. Olen joskus unohtanut kahtenakin päivänä, eikä mitään tuntemuksia.
Minulla oli myös käytössä iso annos. Lopettaessa muutamaan päivään en huomannut mitään erikoista, mutta sitten alkoi sellainen epätodellinen, huimaava, sekava olo, jota kesti muutaman viikon ajan. Tuona aikana alkoi myös päänsisäiset "sähköiskut" jotka jatkuivat yli kuukauden.
Rehellisyyden nimissä säännöllinen bentsojen käyttö oli aikanaan paljon helpompaa lopettaa, mitä vieroitusoireisiin tulee.
Näin olen muutaman muunkin kuullut sanovan. Kyllähän sitä viikon tai kaksi kärsii mutta jos jatkuu pitempään, niin alkaa kuulostaa jo jokseenkin pelottavalta.
Exä yritti monta kertaa irtautua tuosta lääkkeestä. Ei onnistunut. Masennuskin palasi pian käytön lopettamisen jälkeen, vaikka vieroitusoireet olivatkin vähentyneet. Oli vieläpä psykologi ja lähtökohtien olisi luullut olevan paremmat irtipääsyyn kuin tavan tanttaralla.
No just, hyvä että joku nosti tämän. Puolisollani on tuo Venla käytössä ja koko ajan hänellä ollut todella rajut oireet tuosta lääkkeestä. Ei ymmärrä lääkäri eikä psykiatri, hirveän turhauttava tilanne. Hikoilua , pelkotiloja ja paniikkia, huimausta ja pahaa oloa. Ei pysty työntekoon ollenkaan. Puoliso on kärsinyt paniikki-häiriöstä ja vaikeasta masennuksesta yli 30 vuotta. Monta erilaista lääkitystä kokeiltu. Ei mitään toivoa päästä eläkkeelle, tämä on kokeiltu, eläkeyhtiö oli vaan sitä mieltä että kyllä se lääkityksellä menee ohi. No ei ole mennyt, pahentunut vaan.