Lue keskustelun säännöt.
Venlafaxin viekkarit... Just just
08.03.2018 |
Moi. Mä olen nyt vuoden verran käyttänyt Venlafaxin nimistä lääkettä masennukseen. Eilen oli ensimäinen kerta kun unohdin ottaa. Otan siis aamuisin lääkkeen. Mitä tapahtui viime yöllä sitten? Aivan hirveä olo. Päässä nyki ja poksui. Hikoilin ihan hirveesti. Hiki norot vaan valui pitkin kylkiä ja selkää ja ohimoja. Ja vessaan olisi pitänyt mennä niin en päässyt. miksi? Koska oli niin hirveä pelko päällä! Koko kroppa tärisi kauhusta pelkkästä ajastuksesta että olisi noussut sängystä pois. Piti herättää poikaystävä ja sainkin lohtua sitten ja uskalsin mennä vessaan. Hyvä että psytyssä pysyin kun päässä oli niin hirveä olo. Nyt on olo alkanut tasaantumaan kun otin aamulla taas lääkkeen. Onko tälläistä ollut muilla? mulla ei edes mene kovin iso annos 75 Mg. Jotenkin ihan kamalaa että yhden lääkkeen unohtaminen aiheutta tollaista.
Kommentit (51)
Oon kuullut noista kamalista vierotusoireista tosi paljon ja oon onnellinen, etten kerinnyt niin kauaa syömään, että tulisi oireita.
Varjopuolena, että edes kokeilin kyseistä myrkkyä. Mä meinaan sekosin täysin. Yritin tappaa itseni jatkuvalla syötöllä. Ilman miestäni olisin jo kuopattuna. Onneksi osattiin yhdistää itsetuhoisuuteni uuteen lääkkeeseen ja lopetin syönnin välittömästi ja ilmoitin lääkärilleni, että katsotaan jotain muuta.
Kamala myrkky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Venlafaksiinilla kuuluu lääkkeisiin, joilla on kovimmat vieroitusoireet kaikista masennuslääkkeistä. Mä käytin joskus Venlaa kolme viikkoa ja ei ollut positiivinen kokemus. Lääkärin logiikalla kannatti aloittaa isommalla annoksella, jotta masennus lievittyisi paremmin. Oli kummallisen levoton olo. Heräilin keskellä yötä, vaikka normaalisti nukuin hyvin. Päässä vaan humisi, kun heräsin, oli ylivirittynyt olo ja hankala vaipua takaisin uneen. Yksi tuttu ihmetteli pupillejani, jotka oli täysin isot mustat lautaset ja heitti tsoukilla, mitä huumeita olen alkanut vetää... Päätin suosiolla luopua venlafaksiinista, ja se oli fiksu ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Ja kyseessähän ei ole vieroitusoireet, vaan lopetusoireet. :D
:D Joo näin lääkäri sanoi mullekin. Olisi tehnyt mieli rueta kyselemään jotain lopetus ja vieroitusoireiden eroista, mutta en sitten viitsinyt.
Bentsoja ei voi tosiaan kirjoittaa kun niistä tulee vieroitusoireet, mutta mielialalääkkeitä kyllä (ja niistä vasta kauheat oireet tuleekin, kuten tässäkin ketjussa on puhuttu).
Lisäksi unettomuuteen voi hyvin määrätä bentsojen sijaan ketipinoria, johon jää myös koukkuun, ja jossa hirveät sivuvaikutukset.
On niissä bentsoissakin omat ongelmansa... Mutta oikein käytettynä paniikkihäiriöön, ahdistukseen ym paljon parempi ja vähemmän ongelmia aiheuttava lääke.
Vierailija kirjoitti:
"Siinä onkin suuri epäkohta. Nykytietämysken mukaan lääkkeet VOI EHKÄ asettaa aivot paremmin mukautuvaan tilaan. Mukautuminen edellyttää tapojen muutosta, jossa terapia on tärkeintä. Terapian toimivuus tulee esille kuitenkin vasta kolmannella käyntikerralla. Silloin tiedetään, syntyykö terapeutin ja potilaan välille luottamussuhde, jossa potilas voi vapaasti kertoa ongelmistaan. Tällöin marssijärjestys pitäisi olla se, että ensin terapiaan ja sitten kun terapia toimii, vasta sitten voidaan asettaa aivoja mukautuvammaksi lääkkeillä (jos teoria siis pitää paikkaansa)."
Mitä aivojen mukautuvuudelle tekee, kun ensin aivot ovat tottuneet näihin lääkkeisiin ja sitten ne purkaa hirveiden vieroitusoireiden kera? Yleensähän hyötyjä tarkastellaan käytön aikana mutta miten sitten sen jälkeen? Kun monet käyttää lääkkeitä vuosia, säilyykö tämä "mukautuvuus" aivoissa sen ajan vai alkaako lääkkeen teho hiipua? Kasvaako harmien suhde hyötyihin?
"Uusimmat tutkimuslöydökset viittaavat masennuksenkin olevan tulehduksellinen sairaus ja esimerkiksi suolistossa on enemmän neuroneita kuin kissan aivoissa ja ne kommunikoivat aivojemme kanssa. Neuroneiden kanssa kommunikoivat taas suolistomikrobit ja tässä linkki siihen miksi suolistomikrobien epätasapaino yhdistetään monenlaisiin sairauksiin." Miksi sitten hoitokeinona käytetään SSRI/SNRI-lääkkeitä, jotka peukaloi serotoniinia ja serotoniinireseptoreiden toimintaa ympäri kehoa, aivoja ja suolistoa? Miten ne vaikuttaa suolistoon, suolistomikrobeihin?
Hyviä kysymyksiä joihin ei löydy vastausta. PET-kuvauksilla voidaan miesten aivoja tutkia merkkaamalla välittäjäaineet radioaktiivisesti, tai fMRI tai MEG jne menetelmillä tarkkailemalla aivojen käyttämää energiaa, mutta eipä näillä tahdo löytyä vastausta.
Voi kuitenkin olettaa, että jos homeostaasin säätelyyn osallistuu monimutkaiset palautejärjestelmät, eli järjestelmät jotka ohjaavat soluissa olevia geenejä tuottamaan jotain ainetta, kuten välittäjäaineet, niin kehon ulkopuolelta tuoduilla lääkkeillä nämä herkät järjestelmät häiriintyvät.
Reseptorien aktivoijat/inaktivoijat, siis agonistit ja antagonistit ovat toki hyödyllisiä esimerkiksi parkinsonissa ja skitsofreniassa, mutta niissäkin kyse on lähinnä oireiden hallitsemisesta, ei parantamisesta. Kummankaan etiologiaa ei tiedetä, kuten ei tiedetä masennuksessakaan, joten kohdennettu hoito on hakuammuntaa.
Haittoja lääkityksestä on aina. Siksi tuleekin pohtia mikä on lääkkeen käytön haitta suhteessa hyöty pitkällä tähtäimellä. Ihmisten rakastamisesta ja yhteisöllisyydestä on paljon vähemmän haittaa kuin mielialalääkkeistä, mutta yhteisöllisyys ei sovi kapitalistiseen elämäntapaamme, jossa meistä jokainen kilpailee toista ihmistä vastaan samalla kun toisten ihmisten kanssa pitäisi tulla toimeen.
Jotain suhahteluja tuntui sen pari päivää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyseessähän ei ole vieroitusoireet, vaan lopetusoireet. :D
en ymmärrä eroa :D lopetusoireet ei ole minulle tuttu sana ollenkaan.
Itse ymmärrän eron lähinnä siten, että masennuslääkkeisiin ei synny sellaista psyykkistä riippuvuutta kuin riippuvuutta aiheuttaviin päihteisiin. Olen kärsinyt lopettamisen aiheuttamista oireista, mutta minun ei ole tehnyt mieli sitä lääkettä. Tämä taas varmaan on seurausta siitä, että lääkkeestä ei varsinaisesti tule hyvä olo.
Söin Venlafaxinia kaksi vuotta ja sinällään lääke sopi minulle hyvin: en tappanut itseäni ja masennuskausi saatiin selätettyä. (uusiutuminen on todennäköistä, mutta toistaiseksi olen voinut hyvin jo vuoden)
Lääkkeen lopettaminen oli kamala kokemus, vaikka se tehtiin lääkärin kanssa hallitusti ja pienissä erissä vähentäen. Hikoilua litrakaupalla, painajaisia, päässä suhahteli ja poksui, ahdisti, pelotti, tuntui että ihon alla oli kerros jotain nestettä ja kaikki liikkeet tuntui jotenkin hidastetuilta. Ainoa lohtu oli se, että ne oireet menee ohi.
Kerran unohdin ottaa lääkkeet mukaan risteilylle... oli ehkä hirvein reissu ikinä. Sen jälkeen muistin kyllä katsoa, että on yksi levy joka laukussa ja takin taskussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se luottamusta jos kerron terapeutille rehellisesti mikä on.
Mulla on tuttu joka valehtelee terapeutille, kun ei halua pahoittaa sen mieltä,
Kun aloitan terapian kerron heti kaiken paskan..sit tzekkailen mitä palautetta tulee...
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ihmetellyt näitä venlaviekkarijuttuja. Mulla on a annoksena 225mg/vrk ja jos unohdan ottaa, niin ei tule mitään oireita. Olen joskus unohtanut kahtenakin päivänä, eikä mitään tuntemuksia.
Voi olla kyse siitäkin, että isommalla annoksella veressä on lääkkeen aktiivista hajoamistuotetta pitkään. Silloin oireita ei toki tule.
En tunne venlaa niin hyvin, et tietäisin, mut monen lääkkeen kohdalla näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ihmetellyt näitä venlaviekkarijuttuja. Mulla on a annoksena 225mg/vrk ja jos unohdan ottaa, niin ei tule mitään oireita. Olen joskus unohtanut kahtenakin päivänä, eikä mitään tuntemuksia.
Voi olla kyse siitäkin, että isommalla annoksella veressä on lääkkeen aktiivista hajoamistuotetta pitkään. Silloin oireita ei toki tule.
En tunne venlaa niin hyvin, et tietäisin, mut monen lääkkeen kohdalla näin.
Toinen selittävä tekijä voi olla myös kuljettajaproteiinit, jotka toimivat usein puskurina. En tiedä onko asiaa sen ihmeemmin edes tutkittu.
Lisäksi lääkeaine (tai jokin muu tekijä) voi ehkä varastoituakin, esimerkiksi rasvakudokseen. Tätä epäilen siksi, että toisinaan laihtuessa mieleen tulee asioita, joita siinä painossa johon laihtuu on joskus aiemmin tapahtunut.
Mulla viikko sitten alettiin vähentään ja nyt alkoi semmoset olot, etten ymmärrä miten selviän töihin näiden vapaiden jälkeen. Oksettaa, lihakset nykii, väsyttää kokoaika, oksettaa jne!
300mg oli annos ja nyt 225mg.
Mä haluan vaan eroon tästä ja pian!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut venlafaxinin aiheuttavan näitä sähköiskumaisia tunteita.
Olen itse syönyt lääkettä kerran 3 kuukautta. Pelotti lääkkeen aloitus luettuani näistä oireista. Aloitin sen kuitenkin ja säästyin noilta sähköiskuilta. Tästä syystä uskalsin aloittaa lääkkeen uudestaan vuosien jälkeen hetkeksi.Mustähän johtuu ettei kaikille tule näitä sähköiskuja päähän. Onko aivoissani sitä harmaata aluetta ja siksi lopetus ei tunnu... vai mistähän mahtaa johtua...
Ei nekään loputtomiin kestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se nyt ole selvää, että jos sekoittaa biokemiallisen balanssin lääkkeillä (eli presynaptisen raon toimintaa siten, että välittäjäaine ei poistu raosta niin nopeasti kuin pitäisi), niin kaikki muu kehon toiminnot kuten välittäjäaineen tuotanto (geenit), homeostaasi (eli balanssi) häiriintyvät? Tästä syystä lääke ei missään tapauksessa paranna, vaan todellisuudessa pahentaa asioita ja pahimmillaan johtaa pysyviin vaurioihin säätelyjärjestelmässä, joka lääkärikielellä tarkoittaa sitä, että "sinun pitää syödä lääkkeitä lopun elämääsi".
Tiedoksi: masennus EI johdu välittäjäaineen puutoksista. Ei vieläkään tiedetä, onko kyseessä syy vai seuraus.
Noin se varmaan on mutta en olisi päässyt terapiaan jos en olisi aloittannut lääkkeitä. Ja kokeilin muita lääkkeitä myös mutta ne eivät sopineet yhtään tuli siis muita oireita niistä. Ne ei helpottannu oloa mutta Venlafaxin helpottaa oloa mutta nyt vaan unohdin yhden ottaa.
Terapiaan pääsee ilman lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei paljon järki päätä pakota, täytyy sanoa. Syötte tuollaisia lääkkeitä, huh huh.
Uskotteko tosiaan lääkäreitä ja olette lääketeollisuuden uhreja?
Itse söin venlaa kymmenisen vuotta. En suosittele kenellekään. Jos unohdin ottaa lääkkeen, tuli ihan kauhea olo: kylmä ja kuuma yhtä aikaa, hikoilua, vatsavaivoja, kiristävä panta pään ympärille, oksentelua... Pääsin lääkkeestä lopulta eroon, kun se vaihdettiin kerralla fluoksetiiniin. Viikon verran kärvistelin lievien vieroitusoireiden ja uudesta lääkkestä johtuvien vatsavaivojen kanssa, mutta koen päässeeni melko vähällä. Lääkkeen korvaaminen toisella ei tietenkään kuulosta miltään ideaalitilanteelta, mutta olen käyttänyt fluoksetiinia ennenkin ja lopettanut sen käytön ongelmitta.
Toistan: EN SUOSITTELE VENLAFAKSIINIA KENELLEKÄÄN, IKINÄ, KOSKAAN, MISSÄÄN TILANTEESSA!!! Luulen myös, että lääke vaikutti haitallisesti käytökseeni ja persoonallisuuteeni. Lääkkeen käytön aikana olin toisinaan hyvin ärtyisä ja tein ihan omituisia juttuja, joita en tällä hetkellä todellakaan tekisi... Miksi tuollaista myrkkyä edes määrätään? Ihan hirveä aine!
Vierailija kirjoitti:
Ei paljon järki päätä pakota, täytyy sanoa. Syötte tuollaisia lääkkeitä, huh huh.
Uskotteko tosiaan lääkäreitä ja olette lääketeollisuuden uhreja?
Niin, olen kyllä huomannut olevani lääketeollisuuden uhri. Mutta kiva kun tulit vielä vittuilemaan!
Venla mullakin käytössä 2 kk ja ollut todella tehokas ja hyvä lääke ja nostanut mielialaa kunnes alkoi aiheuttaa kovaa pahoinvointia ja sen takia nyt menossa lasku 150>75mg. Viikko takana pienempää annosta ja voimakasta ahdistusta ja uniongelmia ja hikoilua ja epätodellista oloa. Uni ei tule unilääkkeilläkään mitkä muuten ennen venlaa nukutti aina pirusti. On tämä työmaa
Lisää kokemuksia? Tiedän on vanha ketju mutta nostan. Aloitin Venlan ja olo on ihan kauhea! Silmät isot, pelkotiloja, oksentelua,huimausta, paniikkia yms yms .. lääkäri käskee vaan jatkamaan.
Vierailija kirjoitti:
Lisää kokemuksia? Tiedän on vanha ketju mutta nostan. Aloitin Venlan ja olo on ihan kauhea! Silmät isot, pelkotiloja, oksentelua,huimausta, paniikkia yms yms .. lääkäri käskee vaan jatkamaan.
Ei sopinut mulle. Jäätävää hikoilua ja olisin voinut nukkua koko ajan.
mul oli 225mg annostus, otin joka aamu. Menin sitten vanhemmilleni lomaileen viikonlopuksi, unohdin lääkkeet kotia ja apteekit kiinni. Hirveitä sähköiskuja tuntui aivoissa ja muutenkin tosi tokkurainen olo koko viikonlopun. Sen jälkeen en enään venlafaxiniin koskenut, pari viikkoa meni että olo oli taas normaali ja vaihdettiin lääkitystä voxraan.