Masentavimmat elokuvat
Katsoin juuri elokuvan "The road" ja se oli masentavin elokuva jonka olen koskaan nähnyt. Silti hyvä ja ajatuksia herättävä. Jännä miten tuommonen elokuva voi olla "nautinto" vaikka koko leffan katsominen oli vähintäänkin vaikeaa. Listatkaapa alle samanlaisia elokuvia.
Kommentit (27)
Logan aiheutti vähän masennusta itselleni päiväksi tai pariksi.
Kerran sotureita. Leikkaamaton versio.
Ehkä Requiem for a dream, siinä kaikki päähenkilöt jäivät niin surkeaan jamaan lopussa.
Vierailija kirjoitti:
The grey - Suden hetki
The Grey oli hyvä leffa mutta ei mielestäni hirveän masentama. Päähenkilö oli menettänyt elämänhalunsa ennen lento-onnettomuutta. Selvitymiskamppailu susien kanssa nosti elämänhalun takaisin pintaan. Lisäksi loppu jätettiin auki jten hirveän toivoton fiilis siitä ei jäänyt.
Tuntematon sotilas, 2017
Koska MTV3:n sivulla Hirviniemi kertoi hirveistä kuvausoloista sekä ohjaajan yli-inhimillisistä vaatimuksista (varmaan palkkakaan ei ollut riittävä). Vaikeata katsoa kun tietää tämän rääkin, minkä läpi näyttelijät ovat joutuneet elämään.
"Kuvaukset olivat rankat ja poikkeukselliset. Kun ei kuvattu, niin nostettiin konekivääreitä ja tehtiin kyykkyhyppyjä. Yritettiin pitää itsemme mahdollisimman väsyneinä. Nukuttiin teltoissa ja syötiin armeijasapuskaa. Toivottavasti metodi näkyy jotenkin tässä lopputuloksessa, Hirviniemi kuvailee."
Hyvä avaus! Valitettavasti on niin, että mä en voi enää katsoa kovin masentavia elokuvia. Vaikuttavat mielialaani niin rankasti. En ole nähnyt tuota The Roadia, mutta luin aikoinaan siitä arvostelun, ja se on ehdottomasti sellainen, jota en voi katsoa. Samoin melko tuore keskitysleirielokuva Son of Saul. Luulisin, että voin suositella sitä sulle, ap, luulen sen olevan hyvin masentava.
Varsinaisesti itse näkemistäni elokuvista tulee mieleen Twin Peaks -elokuva Tuli kulje kanssani. Se on aika lohduton. Lisäksi se ohjaa voimakkaasti siihen tulkintaan, että oikeastaan koko Laura Palmerin murhassa on kyse vain insestistä. (En nyt sano, että tämä on ainoa tapa tulkita, mutta se on yksi mahdollinen.)
Tuuliajolla. Se saarella Wilsonin seurassa vietetty surkeus... Apua.
En katso masentavia enkä väkivaltaisia elokuvia.
Ei ole pakko.
Hachiko on omalla listallani yksi surullimmista elokuvista. Hyvä elokuva katsoa yksin ja itkeä.
Mikä tahansa Lars Von Trierin leffa.
Toivon tuolla puolen. Se on kyllä oikein hyvä elokuva, mutta siitä jää haikea tunne, kun joutuu ajattelemaan millainen paikka maailmastamme on tullut.
Sophie Scholl - Viimeiset päivät
Paitsi masentava ja ahdistava, herätti toivotonta raivoa näiden ihmisten vääjäämättömän ja järkyttävän epäoikeudenmukaisen kohtelun vuoksi. Onneksi historia on osoittanut, että he kuitenkin voittivat.
The Mist, Stephen Kingin kirjan filmatisointi. Varsinkin kun genren perusteella ei odottaisi. Loppu on niin syvältä että jättää jäljen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tahansa Lars Von Trierin leffa.
Erityisesti Melancholia.
Suomalaisista kunniamaininnan voisi antaa Paha Maa -elokuvalle.
The grey - Suden hetki